perjantai 28. heinäkuuta 2017

Stressitön lomanaloitus?

Ollaan tässä jo pidemmän aika haaveiltu lomareissusta jonnekin lämpimään ja sitten tämän mun toisen kesälomaviikon lähestyessä päätettiin ottaa äkkilähdöt Espanjaan, kun helpompaa se on ehkä päästää irti arjesta muualla kuin kotosalla. Kriteereinä paikalle oli viihtyisä hotelli ja mutkattomasti sujuvat lennot matkoineen hotellille. 



Matka alkoikin jo myöhään torstai-iltana, kun yhteinen ystävämme tuli hakemaan meitä kentälle (kiitos vielä kerran H!). Matka Helsinki-Vantaalle sujuikin mutkitta ja olimme hyvissä ajoin perillä. Lennolle chekkaukset sekä bag dropit ja eikun tax freehen naamarasvaostoksille! :D 



Lopulta oli aika nousta päivän ensimmäiseen koneeseen kohteena Amsterdam ja Schipolin kenttä, jossa meillä oli 55 minuutin vaihto Malagan koneeseen. Taisimme viivästyä viitisen minuuttia alkuperäisestä lähtöajasta mutta saimme matkalla kurottua senkin kiinni. Schipolissa kerettiin hyvin siirtymään gatelta toiselle ja eikun uuteen koneeseen. Nukuimme oikeastaan molemmat lennot edellisen yön aikaisen lähdön sekä nukkumattomuuden vuoksi, joten pian olimmekin jo perillä aurinkoisessa Malagassa. 


Sitten koneesta ulos ja laukkuja hakemaan. Lopulta se meidänkin hihna käynnistyi ja laukkuja alkoi tupsahtelemaan esille. Tai ainakin kaikkien muiden paitsi meidän ja noin kymmenen muun. Odoteltiin niin pitkään että hihnakin ehti jo pysähtymään ja laukkuja ei näkynyt eikä kuulunut. Sitten KLM:n pisteelle selvittämään laukkujemme kohtaloa. 

Virkailija kertoi, että laukkumme olivat jääneet Amsterdamissa matkasta ja majailivat siellä edelleen. Pienen selvityksen jälkeen sovimme että laukut toimitetaan lauantaina klo 14-16 välillä hotellillemme. No eipä siinä auttanut kun lähteä hotellillemme checkkaamaan sisään ja sen jälkeen sitten vaateostoksille kun ainoat mukana olevat vaatteet olivat ne aamulla päällepuetut.

Taksitolppa löytyi heti kentän ulkopuolelta ja olimme katsoneet kartasta jo aiemmin hotellimme sijainnin sekä myös sen, kuinka kauan taksilla suurin piirtein kestäisi matkan taittamiseen. Ajateltiin ettei ihmeemmin lannistuta laukkujen takia, vaan mennään samalla innolla ettiin taksia ja ajetaan hotellille. No, matkan piti kestää noin 15min, mutta huomattiin jossain kohtaa että taksikuski ajaa reitiltä reippaasti ohi ja google antaa uudelle reitille toiset 15min.. kierreltiin sitten ilmeisesti katselemassa jotakin maisemia ja juteltiin että yritetään ottaa niistäkin kaikki sit irti kun oltiin jo hoksattu että taksikin tulee maksaan puolet enemmän kun piti.


Lopulta päästiin hotellille taksikuskin selittäessä vuolaasti espanjaksi (varmaan) sitä miksi ajoi minne ajoi. Checkattiin hotelliin sisään ja saatiin kiva huone, ei ehkä juuri sellainen kun odotettiin mutta ulkoallas, ravintola ja maisemat on kyllä kohdallaan :) Sitten pitikin jo lähteä vaateostoksille eli uutta taksia kehiin ja kohti El Corte Inglesiä. 

Onneksi tämä taksikuski löysi perille ja päästiin kaupoille. Tarkoituksena oli ostaa uikkarit, hammasharjat ja alusvaatteet ja dödöä että selvitään huomiseen. Kaikki muu muistettiin paitsi dödö ja ruokakaupasta löydettiin myös ruokaosasto jonne yhtäkkiä tulikin kova kiire kun huomattiin edellisestä kiinteästä ateriasta olevan jo yli 6 tuntia.

  
Uikkareita ja kassillista ruokaa rikkaampina lähdettiin takaisin kohti hotellia. Sitten äkkiä muutamaksi tunniksi altaalle ja ruokaa ääntä kohti. Vaikka päivällä suurin osa suunnitelmistamme
oli mennyt mönkään, ja hetkittäin homma tuntunut kaikkea muuta kun rentouttavalle loman aloitukselle niin tässä kohtaa iltaa osaa jo päivän kommelluksille nauraa. 


Päätettiin kuitenkin yhteistuumin jäädä hotellihuoneeseen illaksi, kun edelleen vaihtoehtoina oli pukea ne samat koko matkan ajan päällä olleet, hionneet vaatteet tai jäädä hotellin puhtaisiin lakanoihin lepäämään niin valinta ei tässä väsymystilassa ollut vaikea. 

Huomenna sitten toivottavasti paremmalla onnella! 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Treenikuulumisia

Heti kättelyssä haluan kiittää jokaista edelliseen kirjoitukseeni reagoinutta, on hyvin lohduttavaa huomata kuinka paljon teitä ihania on jakamassa fiiliksiä kanssani. Kiitos. <3




Mutta sitten henkilökohtaisesta elämästä hieman arkisempiin asioihin. Ajattelin nimittäin kirjoitella treenikuulumisiani pitkästä aikaa. Olenhan ollut Villen valmennuksessa jo tammikuun alusta eli onkos sitä nyt kehitytty yhtään ja miltä koko homma maistuu näin puolen vuoden jälkeen? 

Tietysti kuusi kuukautta on tässä lajissa melko lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin ajassa voi saada aikaan yhtä ja toista jos hommia paiskoo tosissaan ja näin kyllä koen ainakin itse tehneeni! ;) Yhteistyömme Villen kanssa on mielestäni toiminut paremmin kuin osasin aavistakkaan ja koen että olemme hyvin samoilla linjoilla oikeastaan kaiken suhteen. 



Noudatan tällä hetkellä kalorinvaihtelu-ruokavaliota, jota on pyritty hiljalleen nostelemaan suurempiin ruokamääriin kuitenkin tiettyjä minulle tärkeitä periaatteita noudattaen. Minulle siistissä kunnossa pysyminen on prioriteetti numero yksi joten siksi nostoja on tehty maltilla ja rauhallista tahtia. En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt nk "sikabulkkauksen" päälle, varsinkaan näin naisena ja muutenkin epäilen että jos jokunen gramma lihasta tarttuisi tällä tavalla enemmän niin viimeistään sitten dieetatessa ylimääräisiä pois nekin grammat palavat siinä ohessa. Kun urheilijoita ollaan, niin urheilijalta tai edes urheilevalta olisi mielestäni hyvä näyttää. Varmasti myös yleinen terveydentila pysyy parempana ilman mitään 20kg:n painonvaihteluita offin ja dieetin välillä. 

Tietenkin "siisti kunto" voi olla jollekin toiselle aivan eri asia kuin minulle, mutta koen että tämänhetkisessä kunnossa minun on ihan hyvä olla ja voin kehittyä. Oma kroppani hakeutuukin todella vikkelästi pois sieltä kisakunnon painosta (vaikka syönkin melko tarkasti vuoden ympäri) ja selkeästi pysähtyy sitten "ominaispainoonsa" joka näyttäisi olevan se noin +10-11kg kisapainosta. Joku voi varmasti tässä kohtaa kauhistua mutta kyllä ainakin omalla kohdalla se "+5kg kisapainoon" on aivan mahdoton ylläpitää vuoden ympäri niin että voisin hyvin ja vielä samalla kasvattaisin lihasta. 


Treeniohjelma on vaihtunut noin 6-12 viikon välein ja painotus on vaihdellut pääasiassa suurimpien heikkouksien välillä eli olkapäissä, selässä sekä etureisissä. Yläkroppaan koen saaneenikin jo jonkin verran kehitystä mutta nuo kirotut kanankoivet kyllä lahaavat perässä! Seuraava puoli vuotta tehdäänkin sitten pelkästään niitä, heh! :D

Onneksi sinne lavalle ei ole mikään kiire eli vaikka kisatavoite onkin lyöty syksylle 2018, niin ongelma ei ole työntää sitä kauemmas jos fysiikkani ei ole ensi keväänä riittävällä tasolla että syksyllä kilpaileminen olisi perusteltua. Mutta tässä nyt on vielä ainakin 8-9kk aikaa paiskia hommia enne sellaisia päätöksiä. :)

Ehdin sen verran pitkän pätkän tekemään omat ohjelmani sekä oman myös valmennukseni yksinään että huomaan välillä unohtavani kuinka osaava apu minulla on lähellä ja toisinaan uhraan aivan liikaa aikaa jonkun asian mietiskelyyn kun voisin keskittyä vaan sen toteuttamiseen. :) No ehkä tästäkin tavasti hiljalleen oppii pois. Ihan parastahan tämä on kun voi itse vaan keskittyä treenaamiseen ja joku muu tekee ajatustyön taustalla! 

Kuten tekstistä varmasti paistaa, niin olen ollut erittäin tyytyväinen valmennussuhteeseni ja innolla odotan seuraavaa kuntoa minkä pääsen tuomaan lavalle! :) 

Seuraavan puolitoista viikkoa tosin treenailen Porissa työreissun takia ja onkin ihan hauskaa päästä taas harrastamaan saliturismia toiselle paikkakunnalle, mutta josko sen jälkeen sitä saisi vierailtua Vierumäellä valmentajaa moikkaamassa niin saisi palautuksen maanpinnalle näiden kehittymispuheiden jälkeen, heh! ;)


Ps. Olettehan osallistuneet meidän blogin Facebookissa olevaan FAST-kisaan? Palkintona aika huikea treenijuomapaketti