keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Fitness-kilpailijan kamala ruokavalio

Holaholaa! ...Ei toki sillä että tuolla pahemmin kuumalta kesäkeliltä näyttäisi, mutta toivoa on hyvä pitää yllä!

Tässä on kaikenlaisia dokumentteja ja muita päivityksiä sillon tällön nähty ja kummasteltu miten kamalia, yksipuolisia ruokia fitness-urheilijat syö... ne kun ei saa syödä mitään muuta kun kanaa ja riisiä ...tai parsakaalia.

Ajattelin vähän höpistä noista omista ruokatottumuksista ja ajatuksista mitä niiden takaa löytyy. Täytyy kuitenkin muistaa, että varmasti maailmasta löytyy kavereita, jotka ei oikeesti syö mitään muuta kun kanaa ja riisiä. Se on kuitenkin heidän oma päätöksensä eikä se tee siitä mitään totuutta väittämälle: "ei saa syödä mitään muuta, jos haluaa kehittyä". Tavoitteita on monia ja jos ruokavaliolla voidaan niihin vaikuttaa niin sitä tulisi säädellä niin, että sinne tavoitteisiin päästään mahdollisimman hyvin.

Koostan tähän ensiksi listan ruoka-aineista joita syön (ja haluan syödä) ympäri vuoden:

Yllä oleva lista koostuu hyvin pitkälti ruoka-aineista, joita syön siis käytännössä päivittäin. Ainoastaan leipää (ja sen päälle tulevia juustoa ja fileesiivuja) syön vain 1-2 päivänä viikossa riippuen miten tekee mieli.



No, nyt on listattu ruoka-aineet joita tulee syötyä, mutta miten ja milloin ja miksi?
- oon hereillä ison osan päivästä ja haluan syödä useasti, joten syön 6 ateriaa päivässä
- haluan syödä monipuolisesti ja sellaisia aterioita mistä tykkään oikeasti
- en syö parsakaalia koska en tykkää siitä enkä tarvitse parsakaalia mistään syystä

Oon jo pidempään syönyt noudattaen ruokavaliota, jossa viikon sisällä vaihtelee hiilihydraatin määrä oikeastaan päivittäin. Tämä sen takia, että vuoden 2015 talvella kokeiltiin ensimmäistä kertaa vaihtaa "tasaisesta, päivittäin samanlaisesta" syömisestä tähän hiilarivaihteluun ja kroppa alkoi kiristyä vaikka viikkotasolla kokonaismakrot/kalorit jne. pysyivät samana. Kun söin tasaisesti joka päivä samat määrät, tuntui kuin olisin ihan tukossa, energiat vähissä (vaikka ruokaa oli reippaasti). Vastaavasti vaihdettuamme tähän ruokavalioon, missä hiilarin määrä vaihtelee päivästä toiseen, kropan kiristymisen lisäksi aloin tuntea itseni todella energiseksi, tuntui tosi freshiltä ja hyvältä lähes tulkoon koko ajan. Mitään muutosta ei siis tapahtunut viikkokeskiarvojen lisäksi myöskään raintoaineissa eli samat ravintoaineet syötiin viikon aikana kuin ennenkin. Miksi siis syödä tasaisesti joka päivä samat ateriat, jos se päivittäinen oleminen tuntuu todella paljon huonommalta kuin nyt?



Syön siis tällä hetkellä niin, että viikko koostuu hiilarien osalta 4 (low, mid, high ja xhigh) eri kokoisesta päivästä. Keskiarvo kaloreilla päivää kohden noin 3000 tällä hetkellä. Tätä keskiarvoa toki hieman säätelee se, kuinka paljon xhigh-päivänä syödään. Lisäksi kaloreita ajellaan pikkuhiljaa ylöspäin, pitäen tämä offikunto edes jokseenkin siistinä. :) En kuitenkaan itse usko siihen, että väkisin pitäisi jokaisen miehen ja naisen yrittää nostaa kalorit vaikka 4000 "koska vaan pitää". Miksi syödä vaikka 1500kcal yli kulutuksen jos kuluttaa tosi vähän? 
  1. low: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä on melko alhaalla, vastaavasti rasvan määrä hiukan korkeammalla, jotta kalorit pysyvät kuitenkin jokseenkin ylempänä
  2. mid: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä hieman korkeampi ja vastaavasti rasvan hieman matalampi
  3. high: yhtenä päivänä viikossa hiilarit jo vähän reippaammin ylempänä ja rasva jo melko alhaalla
  4. xhigh:yhtenä päivänä viikossa syödäänkin sitten hyvin hiilaripainotteisesti, hieman tuntemusten mukaan, mutta käytännössä tankataan reippaasti ja pidetään rasva matalana
Päivät on jaettu siis viikon ajalle em. mukaisesti. Päivittäisellä tasolla on myös hieman vaihtelua aterioissa. En siis syö aamusta iltaan jokaisella aterialla samaa määrää rasvaa tai hiilaria. Proteiini tosin pysyy melko vakiona päivän aikana.

Syön siis 6 ateriaa + treenijuomat päivän aikana:
  • Aamupala: valkuaisia ja keltuaisia, vettä
    • Aamupalan syön aina hiilarittomana, olin dieetillä tai en. Pari vuotta sitten vielä vannoin aamupuuron nimeen, mutta tämä nyt tässä muuttunut hiilarittomaksi. Jotenkin aamusta on mukavampi syödä kevyesti, päivä lähtee hyvin ja pirteästi käyntiin proteiinin ja rasvan sekoituksella. Ei sen kummempaa muuta syytä tälle :)
  • Ateria 2: naudan jauhelihaa (10%) ja vihanneksia. Muutamina päivinä viikosta myös riisiä ja ketsuppia
    • Proteiinin saantini päivän aikana on suhteellisen suuri, joten tämäkin on aika iso ateria. Naudan jauheliha ketsupilla ja kunnon mausteilla vaan on pirun hyvää. Lisäksi hieman vihanneksia ja joskus myös riisiä/makaronia.
  • Välipala: FAST 100% Natural proteiini ja muutamana päivänä cashew pähkinöitä
    • Avainlippu-merkillä varustettu esim. lakritsin makuinen välipala toimii mainiosti! Lisäksi cashew pähkinöitä turvaamaan riittävää rasvan saantia. Mukava, helppo ja nopeasti nautittava välipala töissä kiireiden keskellä.
  • Ateria 4: kaurahiutaleita, raejuustoa, marjoja
    • Tämän syön aina treeniä ennen. Antaa kivasti potkua treeniä varten, täyttää mahaa juuri sopivasti ja ennen kaikkea maistuu pirun hyvältä!  
  • Treenin aikana: FAST Intra
    • turvaamaan aminohappojen saanti treenin aikana, yhdessä 1-2L veden kanssa 
  • Treenin jälkeen: FAST Whey+
    • isolaattimuotoisen heraproteiinidrinkin juon heti treenin jälkeen, yleensä jo pukkarissa. Tästä lempimakuni on suklaa!
  • Ateria 5: riisiä, kanaa, vihanneksia ja joskus myös ketsuppia
    • Tämä tulee syötyä melko nopeasti kun pääsee treenin jälkeen kotiin. Puhtaan makuinen vaalea jasminriisi sekä hyvin paistetut broilerin sisä- tai rintafileet, lisättynä vielä raikkailla vihanneksilla maistuvat tässä vaiheessa päivää erittäin hyvältä!
  • Ateria 6: kanaa, vihanneksia, joskus riisiä ja ketsuppia ja oliiviöljyä
    • Tämä ateria on muutamana päivänä viikossa hiilariton, juuri ennen nukkumaanmenoa. Treenaan yleensä illalla joten tämä tulee 1-2 tunnin päästä ateria 5:sta ja on siten kiva täyte vatsaan ennen hyviä unia.
Käytännössä siis, proteiinia syön pitkin päivää, rasvaa aamupäivisin ja illalla. Hiilihydraattin olen painottanut treenin ympärille, ennen ja jälkeen siis. Aikanaan söin treenin aikana myös FAST Vitargoa, mutta nyt kun päivisin on kohtalaisen vähän muutenkin hiilaria syötäväksi niin mielummin syön sen aterioilla kuin juon sen treenissä.. :) Seuraava hiilihydraatin lisäys ruokavalioon tulee todennäköisesti olemaan juuri vitargo treenijuomaan.

Tämän tyylinen ruokavalio on mulle hyvin vaivaton, normaali ja koen pysyväni energisenä, positiivisena ja freshinä koko päivän ajan. Treeni kulkee mahtavasti ja kondiskin tuntuu pysyvän jokseenkin kurissa. 



Tykkään ruuasta ja mulle on tärkeetä että nautin siitä. Mulle on myös tärkeetä että voin hyvin ja elän terveellisesti. Aikanaan söin miten sattuu, millon sattuu ja nyt vasta jälkeenpäin on tajunnut miten huonosti olenkaan voinut tuolloin. Kyllä mä kuitenkin tykkään välillä herkutella ja etenkin syödä jonkun älyttömän kokoisen hampurilaisen mikä imeytyy viikon. Mutta kun niitä ei joka päivä eikä joka viikko syö, niin ne maistuukin aina sitten vähän paremmalta! ;)

Peace,
J

torstai 4. toukokuuta 2017

Jos mun elämä olisi edes päivän sellaista, kun Muodonmuutoksia-"dokumentissa" annetaan ymmärtää, en todellakaan harrastaisi fitness-lajeja.

Siitä on jo jonkin aikaa kun menin typeryyksissäni katsomaan tämän Kati Juuruksen "tekeleen" nimeltä Muodonmuutoksia (niin, tekeleen, koska mielestäni tätä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua dokumentiksi*), ja päätin heti ensijärkytyksestäni selvittyäni, että kirjoitan blogiin tästä jonkinlaisen vastineen koska koin itse, että tämä ohjelma oli niin uskomattoman kaukana omasta ajatusmaailmastani sekä siitä näkökulmasta mistä minä katselen tätä lajia.

*Dokumentti 
1. Todellisia tapahtumia autenttisen aineiston avulla mahdollisimman tarkasti kuvaamaan pyrkivä elokuva. (Suomisanakirja.fi)

Kuitenkin halusin ensin hieman aikaa käydä läpi rauhassa tätä ohjelmaa sekä minussa sen pohjalta heränneitä tunteita, jotta saisin sitten kerralla ilmaistua kaiken sen, mitä koin tässä ohjelmassa olevan väärin, mutta koska ohjelma tuntuu putkahtelevan esiin uudelleen ja uudelleen sosiaalisessa mediassa ja mielestäni on oikeasti todella kauheaa jos ei-lajin parissa olevat ihmiset todella ajattelevat lajin olevan yhtä oksentamista, itkemistä sekä salaatin lehtien punnitsemista, niin päätin nyt kuitenkin jo kirjoittaa oman näkemykseni tästä ohjelmasta siitä nousseiden väittämien pohjalta. Katsotaan miten onnistun.

Ohjelma alkaa hidastetulla kuvalla takatiloista soittorasiamaisen musiikin säestyksellä, josta ainakin minulla nousee mieleen lähinnä kauhuelokuva. Ylipäätään koko ohjelman läpi kantava musiikkivalinta oli mielestäni todella hm, erikoinen, mutta sopi varmasti ohjaajan tarkoitusperiin hyvin.



Nälkä.
Kyllä, minullakin on aina jossakin välissä dieettiä ollut enemmän tai vähemmän nälkä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että kalorien (= ruuan) saantia on rajoitettu ja kulutusta (= liikuntaa) lisätty rasvanpolton edesauttamiseksi ja vaikka en periaatteesta laskekkaan kaloreitani tietyn rajan alle, niin silti olen syönyt enemmän kuin monet uudet minulla aloittavat pt-asiakkaat normipäivänään ruokapäiväkirjojensa perusteella. ;)



Treeni.
Omaan silmään pisti alussa näytetty treenipätkä, missä nainen tekee vipunostoja käsipainoilla ja kesken sarjan purskahtaa itkuun. Toki olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla, mutta täytyy sanoa että en ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän vipunostoja tehdessään ja ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu melko erikoiselle tilanteelle enkä itse usko että tulen koskaan eläessäni tekemään sellaista treeniä että itkisin sen vuoksi yhtä vuolaasti.
Toki on treenejä joiden mentyä päin mäkeä on tullut kotona itkettyä, mutta niitä minulla on ollut jo ratsastus- sekä tanssiajoista saakka ja toki kun harmittaa, pitää se purkaa. Ohjelman naisen itku johtui todennäköisesti vielä jostakin aivan muusta kuin vipunostojen tekemisestä, mutta sitähän ei katsojille kerrottu tai näytetty. :)
Itkun lisäksi myöskään oksentaminen ei mielestäni kuulu treenaamiseen, toki joskus on tullut huono olo jos esimerkiksi verensokeri on päässyt liian alas tai hengitystekniikka raskaissa sarjoissa on mennyt sekaisin. Myös intensiivisen harjotuksen (siis minkä tahansa lajin harjoituksen) aikana lihasten happamuus voi nousta niin korkeaksi, että se aiheuttaa oksennusrefleksin, mutta oksentaminen tai ainakaan toistuva sellainen ei mielestäni todellakaan ole mikään hyvän treenin mittari.


Kuva: Team Andro / Matthias Busse 2013
Nyky-yhteiskunnan naisihanne on bikini fitness-kilpailijan näköinen.
Toki sporttinen lookki on varmasti monen mieleen jo pelkästään terveyden näkökulmasta, ja kun miesnäkökulmaa minulla ei ole tähän antaa, niin sen voin sanoa että itse suosin jo lajivalintanikin puolesta hieman lihaksikkaampaa naisvartaloa. :) Tietenkin voi hyvin olla että olen ajatukseni kanssa hyvin yksin, mutta en itse osaisikaan ottaa kantaa koko kansan puolesta ja uskon että moni ohjelman katsonut nainen, joka ei ole bikini fitness-urheilijan näköinen on saattanut tästä väittämästä jopa loukkaantua. 

Bikini fitness kilpailija (n kroppa) on kiva ja helppo katsoa. Siitä tulee sellainen olo että tuo kyllä ihan oikeasti nauttii tuosta hommasta.
Voi toki olla että olen väärässä, mutta itse uskon melko suurella varmuudella että kyse ei tässä ollut pelkästä kropasta vaan tässä lauseessa käsiteltiin sitä kokonaisuutta sekä myös sitä lavaesiintymistä, mihin veikkaan tuon kommentoinnin pääasiassa viittaavan. Lavaesiintyminen vaikuttaa todella paljon sijoitukseen ja huono esiintyminen voi pilata hienonkin fysiikan siinä missä vaikka kouluratsastuksessa pieleen mennyt ohjelma. 


Kuva: Tommi Mankki 2016
Miesvalmentajat ja naiskisaajat-asetelma.
Tämä oli mielestäni todella yllättävä näkökulma, sillä fitness-lajeissa on kuitenkin alalajeina bikini fitneksen lisäksi naisille suunnattu body fitness sekä women's physique ja miehille suunnattuja men's physique, classic bodybuilding sekä tietenkin vielä erikseen kehonrakennus, eli lajeissa on kilpailijaedustusta molemmissa sukupuolissa runsaasti. Virallisia Suomen Fitnessurheilu ry:n valmentajia on nopealla vilkaisulla sivuille listattuna 14 kpl, joista 8 on naisia ja loput miehiä ja tuomaristossakin näyttäisi olevan 24 tuomarista puolet naisia ja puolet miehiä eli tämä ajatus "kuvanveistäjästä" ja hänen naispatsaistaan lähinnä naurattaa. Myös Suomen Fitnessurheilu ry:n tuomarikunnan puheenjohtaja on nainen, joka siis johtaa ja vastaa tuomaritoiminnasta Suomessa. Miksi tätä ei näytetty ohjelmassa?



    Spartan Gearin Toiminnallisen Harjoittelun PT-koulutuksessa 2 viikkoa ennen SM-kisoja 2016.
En kerkeä tai halua nähdä ketään dieetillä ollessani tai jaksa keskittyä työhöni.
Vanha sanonta kuuluu niin että meille kaikille on annettu se sama 24 tuntia vuorokaudessa ja sitten on oma asiamme että miten sen käytämme ja uskon tämän pitävän täysin paikkaansa. Toki töitä on yleensä jokaisen lajiharrastajan tehtävä sekä mielellään myös treenit hoidettava jos pärjätä haluaa, mutta muun ajan voi tosiaan käyttää haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa mieluiten sen viettää kotonansa rauhassa ilman muiden ihmisten häirintää niin se hänelle suotakoon, mutta fitneksen taakse en kyllä tässä asiassa silloin menisi. Itse olen 6-vuotiaan pojan äiti ja en ole koskaan sellaista fitness-elämää itse viettänytkään missä voisi ainoastaan niitä omia haluja ja tarpeitaan miettiä ja uskon että tämä on pelkästään hyvä asia. Toki se on myös lapsettoman etuoikeus että voi halutessaan elää ja hengittää ainoastaan sitä fitness-minäänsä (tai mitä tahansa minäänsä) päivästä toiseen ajattelematta mitään muuta, mutta itse koen että sinä päivänä, kun kisaamisen takia en pysty tai halua muita elämäni osa-alueita kunnolla hoitaa, on aika vaihtaa lajia. Toki kaikilla on väsyneitä tai muuten vaan sellaisia päiviä että ei huvita olla kovinkaan ekstrovertti, mutta mielestäni tämä ei johdu lajista vaan omasta sen hetkisestä mielentilasta. 

Ruokien punnitseminen
Punnitsen ruokani vuoden ympäri, kyllä. En välttämättä siksi että en osaisi vieläkään arvioida paljonko on esimerkiksi 30 grammaa pähkinoitä tai vaikka 150g lihaa, vaan siksi, että se on juurtunut tapa jota toki käytän aina dieetillä ollessani siitä syystä, että saan mahdollisimman optimaalisen kokoisia ruoka-annoksia aikaan. Punnitsen toisinaan myös vahingossa poikani annoksia vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista millään tavalla. En punnitse esimerkiksi salaatinlehtiä (koskaan) tai muitakaan kasviksia offilla, koska en näe siihen mitään syytä ja joskus voin käydä ravintolassa syömässä tai reissatessani saatan syödä pidempiäkin aikoja ilman ruokavaakaa, koska uskon että lajin parissa viettämänäni aikana olen sen verran oppinut hahmottamaan ruoka-annoksieni kokoa että pärjään myös silmämääräisellä arvioinnilla melko hyvin. En myöskään usko kroppani olevan niin tarkka että muutaman gramman johonkin suuntaan heittävä pihvi vaikuttaisi kroppaani millään tavalla. Toki alussa olin kovin tarkka ja ehdoton, koska en vielä tiennyt mikä on oleellista ja mikä ei, ja silloin valmentajan ohjeisiin tukeutuminen olikin todella tärkeää, mutta nyt viiden vuoden jälkeen osaa suhtautua asioihin jo vähän rennommin. Ohjelmassa (edelleen kieltäydyn kutsumasta sitä dokumentiksi) esiintyneet kilpailijat ovat hyvin voineet olla ensikertalaisia joka voisi hyvin selittää tätä ohjelmasta välittynyttä mustavalkoisuutta. Jotakin ensimmäistä kertaa tehdessään kannattaa noudattaa mahdollisimman tarkasti kokeneemman ohjeita, se on selvä. Myös Davis ym 2000 tutkimuksen mukaan kehonrakentajien on havaittu olevan muiden urheilulajien harrastajia säntillisempiä, joka voisi selittää sitä, että ylenpalttinen säntillisyys on osa fitnessurheilu kulttuuria.


Hormonitoiminnan häiriintyminen ja sen aiheuttama mahdollinen lapsettomuus
Omalla kohdalla kuukautiseni ovat sen verran itsepäisiä että ne tulevat hyvinkin säännöllisesti aina ajasta ja paikasta riippumatta ja vaikka dieettasin viime vuonna sekä kevään että syksyn kisoihin, niin ne pysyivät tiukasti mukana. Toki tämäkin on yksilöllistä ja toisilla ne häiriintyvät jo pienemmästäkin stressaavasta tilanteesta. Ensimmäisellä dieetilläni 2013 kisojen lähellä oleva kiertoväli hieman piteni, mutta muuten ovat aina tulleet normaalisti ja muutenkin kun kyse on harrastuksesta niin tuntuu hassulle että jotkut ovat lähtökohtaisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa lajin eteen terveydestään välittämättä. Tämä laittaakin valmentajien harteille paljon vastuuta, sillä jos urheilija itse ei ota sillä hetkellä vastuuta terveydestään niin silloin viimeistään valmentajan tulee tehdä se. Myös ihan kisaamista ajatellen on tärkeää toteuttaa dieetit järkevästi niin, että elimistö palautuu niistä normaalisti ja diettaaminen onnistuu myös jatkossa. Fitnesslajien ja niissä kilpailemiseen liittyvän dieettaamisen vaikutuksista hormonitoimintaan on myös tehty hiljattain tieteellistä tutkimustakin, jonka pääset lukemaan täältä.
Suomen Fitnessurheilu ry on myös kiinnittänyt erityistä huomiota tähän viime vuosina ja nykyisin valmentajille onkin olemassa pakollinen koulutus, jossa opetetaan kilpailudieetin terveellistä suunnittelua sekä toteuttamista.

Vanupeite iholla.
Piti ihan googlata miltä se lanugokarva näyttää ja en ole kyllä sellaista omalla ihollani tai kenenkään muunkaan lajiharrastajan iholla koskaan nähnyt. 

Kilpailijan ja valmentajan käytös kun kilpailija ei ollut finaalissa.
Oma näkemykseni siitä, miten kuuluu toimia jos on jäänyt finaalin ulkopuolelle on se, että arvokkaasti kerää tavaransa ja menee vaikka hotellihuoneeseen itkemään harmitustaan pois. Jälkikäteen voi sitten kysyä vaikka tutulta tuomarilta vinkkejä siitä, mikä meni vikaan mutta sekä valmentaja että valmennettava olisivat inttämässä tuomarilta selitystä miten voi olla mahdollista että kilpailija ei ollut finaalissa on kuulostaa mielestäni hieman hurjalle ja mahdollisesti tässä tapauksessa myös täysin käsikirjoitettu kohtaus? Valmentajan on toki tuettava urheilijoitaan, mutta en usko että se, että lähtisi valmennettavansa harmitukseen mukaan, auttaisi ketään millään lailla eteenpäin. Fitnesslajeissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, kuka pudottaa eniten painoa tai kärsii dieetillään eniten, tai noudattaa ohjeitaan tarkimmin vaan siitä, kuka saa tasapainoisimman ja kokonaisuutena parhaimman paketin tuotua juuri sinä kisapäivänä tuomareiden nähtäville lavalle, ja tämä on mielestäni asia, joka tulee jokaisen kilpailijan ymmärtää jo lajia aloittaessaan. 


PM-kilpailut 2016 Alingsås, Ruotsi
Kuva lainattu Meeri Mäenpäältä

Summa summarum, fitness-lajit kilpaurheiluna vaativat kovaa työtä sekä -luonnetta siinä missä muutkin kilpaurheilulajit, sitä en tietenkään kiellä ja kaikki ohjelmassa esiintyneet tytöt kyllä olivat hyvässä kunnossa ja esiintyivät pääasiassa edukseen. Olen toki itsekin dieetillä toisinaan tosi väsynyt mutta koen että koska se on oma valinta, on siihen myös osattava suhtautua sellaisena eli pyrin siihen että läheiseni tai perheeni ei joutuisi minun diettaamisesta tai siitä johtuvista aikatauluista juurikaan kärsimään millään lailla, vaan hoidan treenini ja syömiseni niin että se ei häiritse arkea tai että se verottaisi mahdollisimman vähän esimerkiksi perheen yhteistä aikaa. 

Itselle jäi ohjelman nähtyäni sellainen kuva, että ohjaaja oli alusta lähtien pyrkinyt kuvaamaan bikini fitnestä tietyssä, mielestäni melko synkässä valossa, jossa mies valmentajat määräävät ja naiskilpailijat tottelevat kiltisti näitä. Tätä omaa näkemystäni vahvistivat keskustelut ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kanssa ja kuultuani myös, että ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden puhumisia sekä tekemisiä oli pyritty jatkuvasti ohjailemaan tiettyyn suuntaan vaikka alunperin oli kuulemma vakuuteltu, että ohjelmassa ei ole mitään tiettyä käsikirjoitusta ja että siitä tehdään mahdollisimman neutraali ja realistisen kuvan lajista antava dokumentti. Alunperin osallisille oli kuulemma myös kerrottu että kuvausryhmää kiinnostaisi erityisesti se kova työ, mitä bikini fitneksessä kilpaileminen vaatii, mutta kumma kyllä lopulliseen tuotokseen oli kuitenkin päätynyt kovin vähän esimerkiksi itse treeniä näkyville. Osaa ohjelmassa esiintyneistä henkilöistä jäi ohjelman lopullinen sävy jäi harmittamaan jopa niin paljon, että he eivät olleet halunneet tätä ohjelmaa näyttää esimerkiksi läheisilleen.

Olen henkilökohtaisesti todella pahoillani siitä, että tällainen mielestäni todella harhaan johtava "dokumentti" on bikini fitneksestä päässyt Ylen ohjelmistoon sekä kaiken kansan nähtäville ja toivon todella että tämän väärinkäsityksen paikkaamiseksi saisimme pian näytille dokumentin, missä voisimme näyttää mitä fitness-lajit todella ovat.


Aidointa ohjelmassa oli mielestäni kilpailijoiden iloiset sekä innostuneet ilmeet lavalta poistuessaan.

-Maiju