maanantai 24. huhtikuuta 2017

Fitness Classic 2017


Huhheijjaa! Nyt on kevään fitness-kohokohta eli Fitness Classic kisattu ja kuten jokaisena vuonna, osa on onnensa kukkuloilla ja osa enemmän taikka vähemmän pettyneitä lopputulokseen. Haluan kuitenkin muistuttaa jokaista kilpailijaa siitä, että vaikka se saatu pysti olisikin ollut omasta mielestä tällä kertaa liian pieni tai jäänyt kokonaan saamatta, niin tärkeintä on kuitenkin se, että jos on tehnyt parhaansa niin silloin ei olisi enempää voinut tehdä ja siinä tapauksessa ainakin minun mielestäni tulee omasta suorituksestaan olla ylpeä. :)


Junnu bikinit jonossa lavalle 
Tämä laji kun ei millään lailla ole kiinni pelkästä tehdyn työn määrästä kisakunnon saavuttamiseksi, pelkästä esiintymisestä, lookista taikka mistään muustakaan yksittäisestä seikasta vaan se kokonaisuus, joka kisapäivänä tuomareille esitellään, ratkaisee pokaalien jakojärjestyksen. Joillekkin se kisakuntoon pääsy on helpompaa ja joillekin haastavampaa, ja toisilla on lajiin luotu jumalainen rakenne luonnostaan ja toisilla ei. Samalla tavalla tässäkin lajissa hyötyy, kun omaa luontaisia lahjoja siihen (kuten muissakin lajeissa) ja jos niitä ei ole saanut luonnostaan, täytyy silloin yleensä tehdä enemmän töitä, jotta pääsee samalle viivalle näiden genettisten valioyksilöiden kanssa. Tässä kohtaa varmasti moni miettii, että onpa epäreilua, mutta itse ajattelen sen niin, että suurin kilpailu käydään joka tapauksessa itsensä kanssa, eli jos joka kerta lavalle astuessaan on parempi versio itsestään kuin edellisellä kerralla, niin silloin on jo voittanut ja kaikki muu onkin sitten jo ekstraa. Ja älkää käsittäkö väärin, tottakai itsekin kilpailen aina voittaakseni, mutta jos parempia fysiikoita menee kisoissa ohitseni, niin mitäpä sitä sen enempää murehtimaan, vaan kaikki fokus ennemmin tekemään hommia siihen malliin, että omasta fysiikasta ei enää mennäkkään jatkossa ohitse! 


Jesse onnellisena kisan jälkeen
No mutta se siitä paatoksesta. :D Sitten itse viikonlopun tapahtumiin. Eli omia kisaajia mulla oli siellä neljä kappaletta joista kaikki kilpailivat lauantaina ja kaksi vielä sunnuntaina eli viikonloppu meni pääsiassa huoltohommissa. Pari tuntia ehdittiin olemaan lauantai-iltana Noccolla ja sunnuntai-aamuna FASTilla, mutta muuten aika meni pääasiassa bäkkärin perimmäisessä nurkassa kisaajia laittaen lavakuntoon. 

Tuplahauis-reisi edestä ;D



Öljyt pintaan ja lavalle!


Rauhallisuuden perikuva Lotta taisi oikeasti nukkua bäkkärillä :D


Pyrin siinä ohessa myös päivittelemään somea mahdollisimman reaaliajassa omien kisaajieni suoriutumisista ja sainkin sitten muutamia kyselyitä mm snapchattiin, siitä miten jotkut muut kilpailijat olivat sijoittuneet, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun en kisoja tosiaan ollut katsomassa, vaan lavan takana huoltamassa, niin en osannut oikeastaan kenellekkään mitään siihen vastata kun fokus oli saada kisaajat oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan lavalle eikä pitää online-tulospalvelua. ;) 





Poseerausta ennen lavalle menoa

Viikonlopun saldoksi tuli kaiken kaikkiaan men's physique SM-pronssi, bikini junior SM 4.sija sekä 9.sija ja body fitness beginnersien 5. sija eli kolme urheilijaa neljästä sijoittui. Yleisissä sarjoissa body fitnessistä tuli 8. sija ja bikinissä 15.sija. 


Erika Selander, bikini fitness junior Team Trifinity
Kuva: BodyMag


Henna Kyröjoki, bikini fitness junior
Kuva: BodyMag


Jesse Viitaharju, men's physique junior
Kuva: BodyMag


Lotta Korhonen, body fitness
Kuva: BodyMag

Itse olen kaikkien urheilijoideni suorituksiin tyytyväinen, ja erityisen ylpeä olen siitä, kuinka hyvin ja muut huomioon ottaen jokainen urheilijani käyttäytyi takatiloissa. Tätä samaa ei valitettavasti voi sanoa ihan kaikista muista kilpailijoista, vaikka pääasiassa takatilojen ilmapiiri olikin erittäin ystävällinen ja kohtelias.  Jäinpä siinä itsekin erään toisen tiimin valmentajan ylikävelemäksi finaalikierroksen urheilijoiden listaa tarkastellessani, eli peräänkuuluttaisin vielä lisää sitä urheilijamaista, muut huomioon ottavaa käytöstä ihan jokaiselta takatiloissa liikkuvalta.







Jos oma sijoitus ei ole mieleinen on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa asia on se, että arvokkasti kerää kamppeensa ja menee sitten vaikka autoon tai hotellihuoneeseen itkemään ja kiukuttelemaan, mutta kisapaikalla sitä ei kuulu mielestäni tehdä, se pahimmillaan häiritsee muita kilpailijoita jotka ovat vielä valmistautumassa omaan suoritukseensa. Miesten kilpailujen aikana takatiloissa olikin melko rauhallista, mutta naisten kisojen aikana tilanne oli hieman toinen jo suuremman kilpailijamäärän vuoksi, mutta toivotaan että me naiset osaisimme jatkossa ottaa oppia siitä miesten rauhallisuudesta. ;) 




Summa summarun, oikein mahtava (sekä kiireinen) kisaviikonloppu takana, kiitos siitä Suomen Fitnessurheilu ry:lle ja mahtaville (ja niiiin kärsivällisille) tuomareillemme sekä jokaiselle joka tätä viikonloppua oli jollakin tapaa toteuttamassa! Kiitos myös Nocco ja FAST hienoista puitteista ständeillänne, ei kyllä hävettänyt kumpaakaan käydä edustamassa! <3

Alkaa se omakin kisakuume nostamaan päätään hiljalleen, mutta maltetaan nyt vielä. 

Syksyn kisoja jo odotellen,

Maiju

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Offseasonia ja pientä kisahumua..

Vaikka elelenkin oman piiiiitkän offini kulta-aikaa (toisinaan) jopa ennätyksiä rikkoen ja (lähes koko ajan) ruuasta nauttien, niin on pakko myöntää että pienoinen kisakipinä kyllä nostaa päätään näin Fitness Classicin alla! Varsinkin, kun olen saanut hyvin läheltä ylpeänä seurata omien urheilijoideni valmistautumista kevään koitokseen. Onnekseni (ja luultavasti myös valmentajani onneksi) en lunastanut lisenssiä tälle vuodelle, joten ei tarvitse syksyn kisoilla vaivata päätäni (tai valmentajani päätä) sen kummemmin, vaan voin keskittyä kehitykseen ja kilpailla sitten kun oikea aika on. :)

Offseason fun.

Erityisesti ensimmäistä kertaa kisaaville tämä ensimmäinen kisapreppi on unohtumaton matka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä ja peilistä katsoo päivä päivältä upeampi fysiikka, jollaista ei ole aiemmin itsellään nähnyt saati osannut edes kuvitella! Suunnitellaan upea kisa-asu ja jännitetään, mitä viimeistelyviikko mahtaa pitää sisällään. Dieetin edetessä myös hämmästyy, kun huomaa yleensä kykenevänsä paljon enempään, kuin koskaan olisi alunperin uskonut ja se itsensä ylittämisen tunne kantaakin pitkälle. Toki näitä samoja fiiliksiä käy läpi jokaisella seuraavallakin dieetillä, mutta se tietynlainen ensimmäisen kisaprepin taiaomaisuus ja ensimmäistä kertaa kireämmäksi muuttuvan peilikuvan ihmeellisyys vaihtuukin ennemmin siihen edellistä kisakuntoa paremman kunnon jahtaamiseen ja rutinoituneempaan tekemiseen. Ainakin omalla kohdalla se dieetin suurin päämäärä onkin olla aina parempi versio itsestä kuin koskaan aiemmin ja muuttuva peilikuva ei enää aiheuta niin suurta ihmetystä, ainakaan ennen kun se kireä kisakunto on saavutettu.

Ensimmäisellä kisaprepillä huomasin ainakin itse vertaistuen suuren merkityksen ja olikin ihana päästä jakamaan fiiliksiä (hyviä että huonoja), treenaamaan sekä poseeraamaan muiden tiimikavereiden kanssa. Matka kisalavoille tuntuikin aivan erilaiselle, kun sen sai jakaa jonkun kanssa. Muistan itse ikuisesti kun sekä minä että silloinen treenikaverini Linda pääsimme molemmat bikini fitneksen SM-finaaliin ja en osannut päättää, olinko iloisempi hänen vai itseni takia. :)

2013 Nordic Fitness Expo

Toki edelleen on ihana nähdä kilpailuun valmistautuvia tuttuja ja vaihtaa kuulumisia, mutta olen huomannut että ainakin omalla kohdalla mitä enemmän dieettejä on takana, sen vähemmän niistä tulee puhuttua kenenkään kanssa ja olen muutamalla viimeisellä dieetillä jopa vaihtanut treenipaikkaani, jotta saan hoidettua ne rauhassa. :D Toki kyse on varmasti myös yksilöllisistä eroista ja olenkin mieheni mukaan "fitness-erakko", mutta uskon silti että jokaisella homma enemmän tai vähemmän rutinoituu jossakin kohtaa. Siksipä tämä erityisesti ensimmäistä kertaa kilpailevien urheilijoideni innostus on aivan älyttömän motivoivaa katseltavaa ja toivon sydämeni pohjasta että jokainen heistä pääsee omiin tavoitteisiinsa ja ensisijaisesti muistaa olla todella ylpeä siitä mitä on saanut aikaan. Minä ainakin olen, sen voin sanoa jo nyt. :)


Omalla kohdalla Fitness Classic menee siis tänä vuonna töiden parissa, ensin lauantaina huoltojoukoissa lavan takana ja sen jälkeen olemme molemmat Joonaksen kanssa Noccon pisteellä. Olettekos muuten päässeet jo maistamaan uutta Nocco Omenaa? Vaikka maku onkin kofeiiniton, niin siitä tuli välittömästi oma uusi lempparini sen raikkauden ja fressin maun takia! <3 Eli mikäli ette ole sitä vielä maistaneet, niin kipin kapin R-kioskeille, jossa sitä myydään jo kautta maan! Taitaa sitä löytyä jo osalta kuntosaleistakin ja ainakin Hallituskadun WFC:ltä. :)

Kuva: Pakkotoisto.com

Sunnuntaina sitten aamusella olemme molemmat FASTin pisteellä, josta ei taida sieltäkään loppua herkut kesken, ainakaan jos viime vuotta muistelee! Maistiaisia sekä älyttömiä tarjouksia on varmasti luvassa myös tänä vuonna, joten suosittelen tutustumaan myös FASTin pisteeseen! Ja tietysti meitäkin saa ehdottomasti tulla moikkaamaan, ihan kummallekin pisteelle! :) Iltapäivällä on taas huoltohommia luvassa joten loppupäivä meneekin siellä.



Aivan älyttömästi tsemppiä jokaiselle Fitness Classicin kisaajalle ja muistakaa nauttia! :)

"Practice like you've never won, perform like you've never lost."

Maiju