sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Parisuhdebodaajat - sopiiko kaksi kilpaurheilijaa saman katon alle?

Hei,

Ajoittain huomaa ihmisten keskustelevan kilpaurheilijoista, niiden ajatuksista ja periksiantamattomuudesta. Myös siitä keskustellaan, ja helposti jopa vertaillaan, että voiko kaksi kilpaurheilijaa asustella saman katon alla ja vieläpä elää onnellisesti? Aiheuttaako kilpaurheilu jotenkin lisästressiä, onko toisen menestyminen tai hyvät harjoitukset toiselta pois, onko kaikki ajatukset koko ajan vain siinä omassa tekemisessä?

Kuulostaako tutulta, oletko sinä elänyt kilpaurheilijan kanssa tai onko sinulla ollut puoliso, joka harjoittelee päämäärätietoisesti tai jopa kilpailee? Entä oletko parisuhteessa missä molemmat näin tekevät?

Ehkä tutuin lause tätä aihetta koskien on: "kaksi kilpaurheilijaa ei sovi saman katon alle". Mitä mieltä sinä olet?

Minun ja Maijun tapaamisesta lähtien meistä on lähestulkoon koko ajan jompi kumpi ollut dieetillä, matkalla kohti kisoja. Heti alusta alkaen meidän välille syntyi yhteisymmärrys siitä, kuinka tärkeitä treenit ja kaikki tähän lajiin liittyvä toiselle on. Yksi mahtavimmista asioista heti ensi tapaamisesta lähtien on ollut se, että ei ole tarvinnut selitellä miksi tarvii treenata 4, 5 tai 6 kertaa viikossa, miksi se treeni on tehtävä tänään eikä vasta "huomenna" jne. Ollaan me toki välillä ehditty yhteistä offiakin viettää, yleensä muutama viikko ja sitten toinen on taas jatkanut dieetille. :) Näinä pieninä hetkinä ollaan sitten nautittu esim. sellaisista ruuista mitä ei "normaalisti" eli dieetillä ollessa voida syödä.

Koska tosiaan perheen toinen osapuoli on lähes koko ajan ollut tarkalla ruokavaliolla, me ollaan nautittu ja vietetty aikaa sellaisia juttuja tehden mitä voidaan tehdä - eikä jääty surkuttelemaan sit että mitä ei voi ja mitä ei saa. Me ollaan päästy tekemään paljon kivoja asioita dieettien pyöriessä ympärillä - ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Dieettiajat kasvattavat ja voivat kehittää niin kroppaa kuin myös ihmisen mieltä. Ja yksi niistä monista Maijun parhaista puolista onkin hänen päättäväisyys ja ehdottomuus asioissa, joita hän haluaa tehdä. Tämä sama korostuu myös hänen työjuttuihin ja muihin asioihin. On ollut hieno huomata kuinka pienistä stressin aiheista päästään hetki hetkeltä eroon ja ne muodostuvat vain asioiksi jotka on hoidettava. Tässä uskon kehittyneen myös itse ja näin ollen koko dieettiaika tuntuu nykyään "kevyemmältä" kuin ennen.. henkisesti kevyemmältä.



No, nyt ollaankin ensimmäistä kertaa molemmat samaan aikaan menossa kisoihin. Yhteistä dieettiä on nyt takana tommonen 13-15 viikkoa, en ihan tarkkaan tiedä kuinka monta :D Yleisfiilis tältä yhteisprojektilta on mahtava. Todella mahtava ja yhtäkkiseltään sanoisin että jatkossa jos/kun kisataan niin kisataan aina molemmat samaan aikaan.

Miksi näin?
Kun vain toinen on dieetillä, tuntuu helposti siltä että dieettiläisellä on vain dieettiajatuksia ja höpötellään vain dieetistä koko ajan. Dieettiläinen helposti unohtuu jaarittelemaan vain omia kuvioitaan koska onhan ne kisat tosi tärkeät. Nyt ollaan jotenkin hemmetin hyvässä tasapainossa kaiken suhteen. On kokoajan vertaistukea ympärillä suuntaan ja toiseen. Ymmärrys toisen ajoittaiselle väsymiselle on paljon parempaa, kun sen kokee saman aikaisesti myös itse. Toisen väsymys antaa jotenkin toiselle energiaa auttaa ja hoitaa kauppajuttuja ja muita juoksevia asioita.

Toisen kehittyminen, motivaatio ja kisainto saa aikaan myös toisessa osapuolessa näitä samoja asioita. Kun huomaan miten innoissaan Maiju on joistakin asioista, hyvistä treeneistä ym. se luo myös mulle hyvää fiilistä ja uskoa. Toisen kova työ ruokkii toisen motivaatiota, ei niinkään sillä asenteella että "**ttu mä haluan näyttää tuolle, mä olen parempi!!" vaan ennemminkin että: "ihan sairaan hienoa kun hän jaksoi vetää noin hyvin, kyllä mäkin jaksan!!" ... vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta toisen hienot tulokset eivät tee toista kateelliseksi vaan antaa aitoa motivaatiota ja puskua mennä eteenpäin. :)

On kai tässä jotain huonojakin puolia?
Yksi huono asia mikä tästä tulee mieleen on se, että aikataulut on aivan hullun täynnä. Molempien on siis tehtävä aamulenkit, treenit ja vielä treenin jälkeiset aerobiset, poseeraukset ja lihashuollot yms. Kaikki nuo vie tosi paljon aikaa, joten ajoittain on aika vaikea saada päivään mahtumaan kaikki tuo + perheen yhteinen aika, koulut, työt, kaverit yms. Ja täytyyhän se myöntää, että aika ei riitä kaikkeen, jostakin on karsittava.

Toinen huono asia kumpuaa näistä aikatauluksista. Koska molempien treenit ja kaikki muutkin asiat ovat ihan yhtä tärkeitä ja aikataulutus on vaikeaa - ajoittain tulee sanaharkkaa siitä kumpi joutuu menemään klo 2100 salille ja kumpi pääsee jo klo 1800. Treeniajoista siis käydään välillä kiivastakin keskustelua, koska kisadieettiä koskien treenit ovat yksi tärkeimmistä asioista - ne haluaisi aina hoitaa parhaana mahdollisena ajanakohtana ja silloin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Aikataulujen johdosta tämä ei meillä ole siis mahdollista aina, niin pyritään tasapainottelemaan tämän kanssa niin että kumpikin pääsisi viikon aikana muutaman kerran edes melkein silloin kuin olisi hyvä.. :) Toisaalta, nyt kun miettii tarkemmin niin hemmetin hyviä treenejä ne on myöhempänäkin ajankohtana tehdyt treenit olleet, joten tämä tais olla vaan selittelyä.. Tällanen nyt tuli kuitenkin mieleen :)

Tällaista tänään, ajatuksien tullessa mieleen - saa toki kommentoida :)

Hyvää sunnuntaita!
J & M & R

1 kommentti:

  1. MAIJJJUUUUUU ONNEA!!!!! IHAN SAIRAAN MAHTAVAA OON NIIN ONNELLINEN SUN PUOLESTA <3 Äsämmiin näyttää, U CAN DO IT!!!!!! WUHUUUU

    VastaaPoista