keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Jyväskylän karsintojen kisarapsaa ja pohdintaa omista tavoitteista ja odotuksista.

Noniin, nyt alkaa hiljalleen viime viikonlopun kisahulinoiden pölyt laskeutumaan ja omiakin ajatuksia saatu jäsenneltyä hieman järkevämpään muotoon. Ehkäpä olisi hyvä aloittaa vaikka niistä omista kisoja edeltäneistä tavoitteista ja odotuksista tätä karsintakilpailua kohtaan.

(c) Tomi Rehell
Kuten aiemminkin olen jo kertonut, olen tehnyt tämän kisadieettini ilman valmentajaa eli pääasiassa siis yksin. Suuri kunnia ja nöyrä kiitos kuitenkin viimeistelyissä minua auttaneelle Risto Santalalle, sillä eipä ole omalla kohdalla viimeistelyt koskaan menneet niin nappiin! :)
Mutta siis takaisin dieettiin, koska koin itse että tämä dieetti on nk "kokeiludieetti" että onnistuuko homma yksinään, niin asetin itselleni suurimmaksi tavoitteeksi dieetin osalta sen, että kuntoni olisi kilpailupäivänä parempi, kuin viime keväänä Fitness Classicissa. Tähän nyt voisi joku todeta, että eipä luulisi olevan kummoinenkaan temppu, koska kevään kunto oli mikä oli ja niin minäkin ajattelin alkuun. Kuitenkin dieetin edetessä huomasin että kroppani haraa vastaan oikein tosissaan ja painokin junnasi paikallaan monta viikkoa. Onneksi ymmärsin muuttaa sekä ruokavaliota että treenityyliäni, sillä sen jälkeen homma lähti taas rullaamaan oikein mukavaa tahtia. Huomasin myös että kroppani ei todellakaan toimi kunnolla ketoosiruokavaliolla, eli hiilarit on ja pysyy ruokavaliossani vastaisuudessa aina.

Rekisteröitymeisestä, my dream team <3

Vaikka kroppa alkoikin toimimaan erittäin yhteystyökykyisesti ja painolukemat pienenemään, aikaa kuitenkaan ei jäänyt mitenkään suunnattomasti ylimääräistä ennen kisoja ja mielessä kävi kerran jos toisenkin että pitääkö jättää leikki kesken jos aika ei riitä. Tässä kohtaa se valmentaja olisi varmaankin ollut hyödyllinen, koska kävin näitä yksinpuheluita itseni kanssa melko tiuhaan tahtiin, hehe. No päätin kuitenkin että kerta leikkiin on ryhdytty, täytyy se katsoa loppuun saakka ja kääntyä vaikka sitten bäkkärillä ympäri jos siltä silloin tuntuu ja loppu onkin historiaa.

(c) Body-lehti / Tommi Mankki

Olkoonkin että kunto oli kisapäivänä edelleen vajaa, mutta ehdottomasti tähänastisista kunnoistani paras ja olin myös saanut korjattua paljon aiemmin tekemiäni virheitä esiintymisen ja poseeraamiseni suhteen, johon olinkin oikein tyytyväinen. Mitä sijoitukseen tulee, olin itse melko inho-realistisesti asettanut kilpailujen suhteen tavoitteekseni ainoastaan sen, että saan paikka Lahden SM-kisoihin ja se tavoite täyttyikin ja jopa niin hyvin että sain paikan myös Ben Weider Legacy Cup-kilpailuun, joka on päivää ennen SM-kilpailua. Eli tavoitteeni ylittyivät toden teolla ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin itseasiassa joku jo ehtikin huomauttamaan minulle, että eihän neljänteen sijaan voi mitenkään olla tyytyväinen, mutta oma näkemykseni on se, että mikäli lavalle vie parhaimman mahdollisen version itsestään ja sinä päivänä parempia kilpailijoita menee sijoituksissa ohitse, niin kyllä mielestäni siihen voi ja pitääkin olla silloin tyytyväinen. Itse uskon tuomareiden olevan sen verran ammattitatioisia, että he varmasti saavat jokaisen kilpailijan juuri siihen sijoitusjärjestykseen kun sinä päivänä kuuluukin.



<3


Lemppariruokaa kisojen jälkeen.
Eli summa summarum, tärkeimmät tavoitteeni täyttyivät Jyväskylän karsintojen osalta kirkkaasti ja nyt minulla on vielä pieni hetki aikaa ennen SM-kilpailuja tehdä aivan kaikkeni, jotta päivän kunto sekä esiintyminen olisi Lahdessa jälleen parempi. Kilpailukauteni ei kuitenkaan pääty vielä siihen, sillä Lahden SM-kilpailujen jälkeen tavoitteenani on kilpailla vielä tulevissa PM-kilpailuissa Ruotsissa Alingsåsissa 22. lokakuuta. Eli edessä on vielä ainakin kolmet kilpailut ja noin kolme ja puoli viikkoa kisadieettiä ennen kilpailukauden päättymistä ja reverselle siirtymistä.


Nyt vaan fokus täysillä tulevaan ja Lahdessa nähdään! :)

-Maiju


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Parisuhdebodaajat - sopiiko kaksi kilpaurheilijaa saman katon alle?

Hei,

Ajoittain huomaa ihmisten keskustelevan kilpaurheilijoista, niiden ajatuksista ja periksiantamattomuudesta. Myös siitä keskustellaan, ja helposti jopa vertaillaan, että voiko kaksi kilpaurheilijaa asustella saman katon alla ja vieläpä elää onnellisesti? Aiheuttaako kilpaurheilu jotenkin lisästressiä, onko toisen menestyminen tai hyvät harjoitukset toiselta pois, onko kaikki ajatukset koko ajan vain siinä omassa tekemisessä?

Kuulostaako tutulta, oletko sinä elänyt kilpaurheilijan kanssa tai onko sinulla ollut puoliso, joka harjoittelee päämäärätietoisesti tai jopa kilpailee? Entä oletko parisuhteessa missä molemmat näin tekevät?

Ehkä tutuin lause tätä aihetta koskien on: "kaksi kilpaurheilijaa ei sovi saman katon alle". Mitä mieltä sinä olet?

Minun ja Maijun tapaamisesta lähtien meistä on lähestulkoon koko ajan jompi kumpi ollut dieetillä, matkalla kohti kisoja. Heti alusta alkaen meidän välille syntyi yhteisymmärrys siitä, kuinka tärkeitä treenit ja kaikki tähän lajiin liittyvä toiselle on. Yksi mahtavimmista asioista heti ensi tapaamisesta lähtien on ollut se, että ei ole tarvinnut selitellä miksi tarvii treenata 4, 5 tai 6 kertaa viikossa, miksi se treeni on tehtävä tänään eikä vasta "huomenna" jne. Ollaan me toki välillä ehditty yhteistä offiakin viettää, yleensä muutama viikko ja sitten toinen on taas jatkanut dieetille. :) Näinä pieninä hetkinä ollaan sitten nautittu esim. sellaisista ruuista mitä ei "normaalisti" eli dieetillä ollessa voida syödä.

Koska tosiaan perheen toinen osapuoli on lähes koko ajan ollut tarkalla ruokavaliolla, me ollaan nautittu ja vietetty aikaa sellaisia juttuja tehden mitä voidaan tehdä - eikä jääty surkuttelemaan sit että mitä ei voi ja mitä ei saa. Me ollaan päästy tekemään paljon kivoja asioita dieettien pyöriessä ympärillä - ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Dieettiajat kasvattavat ja voivat kehittää niin kroppaa kuin myös ihmisen mieltä. Ja yksi niistä monista Maijun parhaista puolista onkin hänen päättäväisyys ja ehdottomuus asioissa, joita hän haluaa tehdä. Tämä sama korostuu myös hänen työjuttuihin ja muihin asioihin. On ollut hieno huomata kuinka pienistä stressin aiheista päästään hetki hetkeltä eroon ja ne muodostuvat vain asioiksi jotka on hoidettava. Tässä uskon kehittyneen myös itse ja näin ollen koko dieettiaika tuntuu nykyään "kevyemmältä" kuin ennen.. henkisesti kevyemmältä.



No, nyt ollaankin ensimmäistä kertaa molemmat samaan aikaan menossa kisoihin. Yhteistä dieettiä on nyt takana tommonen 13-15 viikkoa, en ihan tarkkaan tiedä kuinka monta :D Yleisfiilis tältä yhteisprojektilta on mahtava. Todella mahtava ja yhtäkkiseltään sanoisin että jatkossa jos/kun kisataan niin kisataan aina molemmat samaan aikaan.

Miksi näin?
Kun vain toinen on dieetillä, tuntuu helposti siltä että dieettiläisellä on vain dieettiajatuksia ja höpötellään vain dieetistä koko ajan. Dieettiläinen helposti unohtuu jaarittelemaan vain omia kuvioitaan koska onhan ne kisat tosi tärkeät. Nyt ollaan jotenkin hemmetin hyvässä tasapainossa kaiken suhteen. On kokoajan vertaistukea ympärillä suuntaan ja toiseen. Ymmärrys toisen ajoittaiselle väsymiselle on paljon parempaa, kun sen kokee saman aikaisesti myös itse. Toisen väsymys antaa jotenkin toiselle energiaa auttaa ja hoitaa kauppajuttuja ja muita juoksevia asioita.

Toisen kehittyminen, motivaatio ja kisainto saa aikaan myös toisessa osapuolessa näitä samoja asioita. Kun huomaan miten innoissaan Maiju on joistakin asioista, hyvistä treeneistä ym. se luo myös mulle hyvää fiilistä ja uskoa. Toisen kova työ ruokkii toisen motivaatiota, ei niinkään sillä asenteella että "**ttu mä haluan näyttää tuolle, mä olen parempi!!" vaan ennemminkin että: "ihan sairaan hienoa kun hän jaksoi vetää noin hyvin, kyllä mäkin jaksan!!" ... vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta toisen hienot tulokset eivät tee toista kateelliseksi vaan antaa aitoa motivaatiota ja puskua mennä eteenpäin. :)

On kai tässä jotain huonojakin puolia?
Yksi huono asia mikä tästä tulee mieleen on se, että aikataulut on aivan hullun täynnä. Molempien on siis tehtävä aamulenkit, treenit ja vielä treenin jälkeiset aerobiset, poseeraukset ja lihashuollot yms. Kaikki nuo vie tosi paljon aikaa, joten ajoittain on aika vaikea saada päivään mahtumaan kaikki tuo + perheen yhteinen aika, koulut, työt, kaverit yms. Ja täytyyhän se myöntää, että aika ei riitä kaikkeen, jostakin on karsittava.

Toinen huono asia kumpuaa näistä aikatauluksista. Koska molempien treenit ja kaikki muutkin asiat ovat ihan yhtä tärkeitä ja aikataulutus on vaikeaa - ajoittain tulee sanaharkkaa siitä kumpi joutuu menemään klo 2100 salille ja kumpi pääsee jo klo 1800. Treeniajoista siis käydään välillä kiivastakin keskustelua, koska kisadieettiä koskien treenit ovat yksi tärkeimmistä asioista - ne haluaisi aina hoitaa parhaana mahdollisena ajanakohtana ja silloin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Aikataulujen johdosta tämä ei meillä ole siis mahdollista aina, niin pyritään tasapainottelemaan tämän kanssa niin että kumpikin pääsisi viikon aikana muutaman kerran edes melkein silloin kuin olisi hyvä.. :) Toisaalta, nyt kun miettii tarkemmin niin hemmetin hyviä treenejä ne on myöhempänäkin ajankohtana tehdyt treenit olleet, joten tämä tais olla vaan selittelyä.. Tällanen nyt tuli kuitenkin mieleen :)

Tällaista tänään, ajatuksien tullessa mieleen - saa toki kommentoida :)

Hyvää sunnuntaita!
J & M & R

perjantai 16. syyskuuta 2016

3 viikkoa SM:iin!

Heipä hei!

Aika senkun vähenee ja dieetti kovenee.. niinkuin toki pitääkin mikäli ei ole vielä kisakunnossa.. :D

Viime viikonloppuna oli Fitfarmin järjestämä fitness-/tiimipäivä, jossa kävin itsekin ensimmäistä kertaa paikalla tämän pitkän valmennussuhteen aikana. Oon kyllä kieltämättä vähän missannut kun en ole aikaisemmin mennyt - ehdottomasti aion mennä myös jatkossa. En osaa sanoa mitä siellä perjantaina ja lauantaina tapahtui, mutta sunnuntaina menin sit mukaan. Aloteltiin aamu selkätreenillä kympin aikoihin muutaman Fitfarmilaisen kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että perkele rupeaa olemaan kireetä porukkaa. :) Väännettiin hyvä jumppa intensiivisesti ja siirryttiin poseeraustunnille. Paikalla oli Fitfarmin valmentajia tsekkailemassa poseja ja antamassa vinkkejä.

Poseerausharjoituksen jälkeen saatiin vinkkejä värien laittamiseen ja sitten olikin kenraaliharjoituksen aika. Demottiin siis kisatilanne kokonaisuudessaan ja oli kyllä mahtava veto. Fitfarmilla on paljon kisaajia kisavalmennuksessa ja suurin osa olikin itselle entuudestaan tuntemattomia. Koko konkkaronkka toimi yleisönä kun esiinnyttiin, saatiin siis hyvää kokemusta kisalavaa ajatellen!

Tiimipäivästä jäi käteen hirveä kasa motivaatiota ja tahtoa. Samalla kertaa räppästiin Jarin kanssa kaasu pohjaan - käytännössä siis lisättiin vaan aerobisia. Nyt vedetään hanaa seuraavat 3 viikkoa ja koitetaan olla sitten kunnossa lavalla :)


Muutoin täällä rullaa kaikki hyvin, lukuunottamatta hetkellisiä romahduksia. Aivan älyttömiä nämä viikot nyt kyllä ovat kun on kaikki tekeminen kasattu tähän syksylle. Koitan siis kisojen ja normi töiden ohella valmistua puolta vuotta aikasemmin koulusta kun piti - ensi jouluna siis. Tämä teettää töitä sitten iltaisin. Kisojen jälkeen toki helpottaa, kun saa hyvin kaloreita koneeseen ja jaksaa keskittyä paremmin :)

Treenityylini on edelleen samanlainen kuin aikasemmin, koitan nyt saada siitä postauksen aikaiseksi mahdollisimman pikaisesti. Ruokavalioon ei ole nyt hetkeen tehty muutoksia, mutta eipä siinä oikeastaan ole enää mitään mitä siitä voisi muuttaa tai vähentää ainakaan... :D Käytännössä oon tähän asti syönyt siis 6 päivää ilman sen kummempia hiilihydraatin lähteita ja yhden päivän latailen niitä sitten vähän enemmän. Tankkauksen johdosta on treenitehot pysyneet melko kovina ja useimmissa liikkeissä tuleekin käytettyä samoja painoja kuin offillakin. Vähän funtsailtiin Jarin kanssa, että tänään perjantaina olisi viimeinen latauspäivä ja laitettais ukko narulle kuivumaan täks loppuajaksi, mutta ens viikolla treffataan ja saa Jari sitten tehdä päätöksen jatkosta.. Mulle on oikeastaan ihan sama, millään muulla tähän kisadieettiin liittyvällä asialla ei oo nyt merkitystä kun sillä, että oon siellä lavalla mahdollisimman kovassa kunnossa.


Tässä oli nyt tällainen oksennuspäivitys, toivottavasti saitte jotain irti :) Ollaan muuten Maijun kanssa aloitettu kirjoittamaan jo seuraavaa Parisuhdebodaajat -päivitystä. Sen aiheena on Hyvät ja huonot puolet, kun molemmat ovat kisadieetillä.

Ei muuta kun hullun paljon tsemppiä kaikille ensi viikon kisaajille!! Palataan!

torstai 8. syyskuuta 2016

Noin #2weeksout kuulumisia ja uusia kuvioita.

Heipä hei!

Se olisi sitten Jyväskylän SM-karsinnat jo aivan nurkan takana! Siitähän onkin itseasiassa kolmisen vuotta kun olen Paviljongin lavalle viimeksi astellut. Vuonna 2014 karsin SM-kisoihin Tampereelta ja 2015 olin ainoastaan hurraamassa Joonakselle. Tuntuu kyllä kieltämättä hullulta kuinka nopeasti aika menee, ja erityisesti kun tämä vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän dieetillä ollessa niin tuntuu että viikot ne vaan suihkii ohitse ja tämäkin kisapreppi on kohta kestänyt 16 viikkoa vaikka vastahan minä se aloitin! :D



Prepistä muuten sen verran että vaikka tietysti tuo kevät nyt painaa väkisinkin vielä taustalla, niin on kyllä jotenkin ollut itselle helpompi tämä dieetti kun aiemmat. Olen ehkä myös hoksannut oman kroppani toiminnasta jutun jos toisenkin, joka tietysti on osaltaan helpottanut diettaamista, kun tuntuu että aiemmin kun sitä on saanut vähän tapella kroppaa vastaan niin nyt ollaan ehkä toimittu enemmän yhteistyössä ja enemmänkin juuri kropan ehdoilla. Tietysti kun itse tekee niin helppohan sitä on reagoida todella nopeastikin kropan signaaleihin ja melko rohkeasti olen myös kokeillut täysin erilaisia ja uusia juttuja ja no, osasta on varmasti viisastuttu ja osasta sitten ihan hyödyttykin. ;) Treenit ovat pääasiassa kulkeneet todella hyvin ja pakko sanoa että olen kyllä treenaamisesta ihan muutamaa suossa rämpimis-treeniä lukuunottamatta todella paljon nauttinutkin!

Lemppari treenikaverit vierekkäin. ;)

Treenitehoihin ja siihen yleisfiilikseen salilla on varmasti vaikuttanut treenijuomissa nyt ihan viime metreille saakka mukana olleet hiilihydraatit, joiden avulla on kyllä jaksanut puskea. Nyt tosin jätin ne viikon alusta pois kun vähän nipistin kokonaiskaloreita alemmas ja tehostuupahan rasvanpolttokin treenatessa kun ei samaan aikaan saa energiaa muualta.
Muuten olen syönyt treenin jälkeen vielä jonkin verran hiilaria, mutta muun ajan päivästä ollut sitten ilman, mitä nyt marjoista ja kasviksista tullut muutama hassu gramma ja tämä on tuntunut ihan hyvälle ratkaisulle. Kaloreista nyt ei kannattane puhua sen enempää, alhaalla ovat mutta eipä se meikäläisen kroppa kyllä millään 2000kcal dieeteillä kiristykkään. Oman kulutuksen ja aineenvaihdunnan mukaan.

Food, my favourite!
Treenit olen jakanut niin, että teen neljä mahdollisimman raskasta salitreeniä ja yhden plyon ja kaikkien jälkeen enemmän tai vähemmän aerobista. Pääasiassa korkeilla sykkeillä tai intervalleina juosten juoksumatolla ja plyon jälkeen kävellen reippaasti ylämäkeen tai porraskoneessa.  Aamulenkkejä olen tehnyt lähiaikoina viisi, joista yksi on ollut tasasykkeinen ja muut pääasiassa intervalli-tyyppisiä juosten ja kävellen. Jos ei muuta niin aerobinen kunto alkaa olemaan melko hyvällä tasolla ja juoksemisen intokin on löytynyt jälleen. :D Täytyykin offilla pitää kiinni tästä mukavasta tavasta liikkua jotta ei ihan rapakuntoon sitä aerobista puolta päästäisi.
Salitreenit olen toistaiseksi jaotellut niin, että viikko alkaa rinta-olkapää-treenillä, jatkuu kinttujumpalla ja sitten vuorossa on selkä ja viimeisenä punttitreeninä olka-kädet.  Varmasti sitten offilla lisään yhden jalkatreenin viikkoon, mutta nyt kun ovat niin kovalla rasituksella aerobisten takia muutenkin niin olen pitäytynyt sitten näissä.



No siinäpä ne tämän dieetin kuulumiset kaikessa lyhykäisyydessään. Mitä kuntoon tulee, niin kovasti edelleen yritän sitä viime kevättä kireämmäksi saada, toistaiseksi näyttää vielä ihan hyvälle jos sama tahti jatkuu Lahteen saakka. Jalathan ne meikäläisen murheenkryyni taitaa olla, eli niitä nyt koitetaan kiristellä viimeiseen saakka. Ruokavalion ja treenien lisäksi olen käynyt LPG-hoidoissa ja viime kerran jälkeen painokin tipahti 1,5kiloa, eli ilmeisen hyödylliseksi osoittautunut tämäkin hoitomuoto. :) 

Snapchat: Maiju_Minea

Sitten niihin uutisiin, eli taisinkin siitä ehkä vuosi takaperin jo kirjoitella että tarkoitus oli mennä Spartan Gearin toiminnallisen harjoittelun personal trainer-koulutukseen, mutta sen hetkisen elämäntilanteeni vuoksi siirsin osallistumistani eteenpäin ja nyt viimein pääsen sen aloittamaan ensi lauantaina! Olen hurjan innoissani ja kouluttajalistan nähtyäni myös odotukset ovat melko korkealla, sillä todella paljon alansa ammattilaisia on tulossa meille sinne luennoimaan, mm. alppihiihtomaajoukkueen fysiikkavalmentaja Petri Halonen, painonnoston ja voimanoston Suomen mestari Anni Vuohijoki, fitness-tähti Eveliina Tistelgren sekä henkisen valmennuksen puolesta Harri Gustafsberg.

Eevsku ja minä Spartan Sport Centerillä vuonna 2013! :D
Soittelinkin tuossa alkuviikosta Spartanin Antti Nurmen kanssa koulutukseen liittyen ja hän vinkkasi että kurssille on tullut muutama viime hetken peruutuspaikka, eli mikäli laadukas toiminnallisen harjoittelun personal training-koulutus kiinnostaa, niin ottakaahan minuun pikaisesti yhteyttä niin pääsette mukaan alennetuin hinnoin: parisuhdebodausta@gmail.com. ;)
Lisätietoa koulutuksesta löydät täältä.

Koulutus kestää puolisen vuotta, eli mistään kirjekurssista ei tosiaan ole kyse. Tämän ja kisojen vuoksi syksyni näyttääkin hyvin kiireiselle, mutta haittaakos tuo, kun on niin paljon kaikkea mielenkiintoista tiedossa! :)

Muutama viikko aika päihittää tämä tyttö. 

Aurinkoista torstaita toivotellen, 

-Maiju