torstai 18. elokuuta 2016

Lähiaikojen kuulumisia, pientä keventelyä ja muutama ajatus kehon kuuntelusta.

Hei vaan! 

Taas on tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, jollei minun ja Joonaksen yhteisiä kirjoituksia lasketa mukaan. Syy on niinkin yksinkertainen, että en ole oikein ehtinyt istumaan alas ja järjestelemään ajatuksiani niin että saisin ne paperille. 


Aloitetaan vaikka siitä, että olen tosiaan työn merkeissä kierrellyt ympäri Suomea kesäkuusta alkaen ja välillä päivät ovat venyneet hyvinkin pitkiksi niin töiden kuin treenien takia. Muutama viikko menikin niin että nukuin minimaalisen vähän ja treenasin silti normisti aamu- ja iltatreenini. Järkeilin sen itselleni niin että pään kannalta siedän paremmin vähiä unia, kuin skipatuista treeneistä johtuvaa morkkista. No, hetken homma tuntuikin toimivan näin hyvin ja kunto kiristyi hyvää tahtia, mutta jossakin vaiheessa paino päättkikin nousta kaksi kiloa ja kunnon eteneminen tuntui täysin pysähtyvän. Myös rasvaprosenttia mittauttaessani tulin samaan lopputulemaan sillä rasvaprosenttini oli tipahtanut ainoastaan 0,6% kahdessa viikossa, mikä oli todella vähän aiempaan 1% viikkotahtiin nähden.  Ensin ajattelin että kiristän tahtia entisestään niin ruokavalion kuin treenin puolesta mutta keskusteltuani asiasta muutaman viisaamman kanssa, päätin viime viikolla jättää rankat aerobiset pois kokonaan ja lisätä hiilihydraatteja ruokavaliooni ja oikeasti levätä, koska kroppa tuntui laittavan vastaan ihan tosissaan. Syyksi epäilen liikaa stressiä yhdistettynä liian vähään lepoon ja liian rankkaan urheiluun.

Taas mennään!

Heti ensimmäisen puurolautasen jälkeen tietysti heti kuvittelin olevani taas elämäni kunnossa ja loppuviikon lepo tuntuikin pienen ikuisuuden mittaiselle. Omalla kohdalla se lepääminen tuntuu huomattavasti vaikeammalle kuin vaikka puolikuolleena treenaaminen. Helppo se on kehottaa esimerkiksi omia valmennettavia lepäämään tai kuuntelemaan kehoaan mutta omalla kohdalla se onkin sitten paljon monimutkaisempi juttu. :D 



Viikonloppuna oli onneksi ohjelmaa luvassa kun suuntasimme Joonaksen kanssa Vaasaan. Lauantai oli pyhitetty hyvien ystävien tapaamiselle ja rentoutumiselle, ja kävimme lauantai-iltana Jessica Silvernagelin ja Juuso Jokisen kanssa ulkona syömässäkin. Näemme Jessican kanssa välimatkasta johtuen melko harvoin, mutta puhumme sitten puhelimessa senkin edestä. :D Melko harvassa on kyllä sellaiset ihmiset jota olisi tavannut pelkästään lajin kautta ja joiden kanssa on niin samalla aaltopituudella kuin heidän. 



Sunnuntaille olikin sitten sovittu tiimipalaveria Saran, Camillan ja Robertin kanssa, sekä Team Trifinityn ensimmäinen tiimipäivä, mihin osallistuin. 
Oli todella mukavaa päästä tutustumaan tiimin urheilijoihin paremmin ja päivä kului kuin siivillä! Suurin osa tiimipäivään osallistuneista urheilijoista kilpailee nyt Jyväskylässä tai Lahdessa, joten tiimipäivässä käsiteltiin pääasiassa kilpailuja ja kilpailemista koskevia asioita ja hiottiin jokaisen lavaesiintymistä. Loppuhuipennuksena tosin kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan telinevoimistelua, mikä oli todella hauskaa! Itse en todellakaan ole kovinkaan hyvä tasapainoa, kehonhallintaa tai notkeutta vaativissa harjoitteissa, mutta hauskaa riitti ja se on pääasia. :)




Vaikka viikonloppu oli aivan mahtava, niin sunnuntai-iltana oli mukava suunnata takaisin kotiin ja omien rutiinien pariin.  Edellisen viikon lepo ja ruoka oli selkeästi tehnyt hyvää, sillä vaaka näytti jo huomattavasti maltillisempia lukemia ja kuntokin tuntui hieman kiristyneen. 


Kuitenkin tästä edellisestä viikosta viisastuneena päätin että nyt loppudieetti mennään päivä kerrallaan, ja jos kroppa vielä pistää tosissaan hanttiin, niin sitten syksyn kisarupeamaakin täytyy miettiä uudelleen. Tarkotus kun ei ole kuitenkaan pilata omaa aineenvaihduntaa yksien kisojen takia ja pitää ottaa myös huomioon, että käytännössä katsoen olen ollut koko tämän vuoden dieetillä joten kroppa on todella kovilla joka tapauksessa. Tärkeintä minulle on kuitenkin päästä jatkossakin treenaamaan säännöllisesti ja pysyä terveenä, ja kilpaileminen on sitten vain se kirsikka kakun päällä. 

Sanonta toimi kehosi kanssa - älä sitä vastaan pitää siis juurikin paikkansa. Uskon itse että kyllä kroppa kertoo juuri sen, mitä se tarvitsee ja jos kyseessä on yhtä itsepäinen yksilö kuin minä, niin viestin täytyy joskus olla hieman normaalia selkeämpi, että se menee perille. :D 

Maanantaina olo oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin aloittaa varovaisesti treenit ja laskea hiilihydraatin määrää hieman maltillisemmaksi niitä kuitenkaam missään nimessä kokonaan ruokavaliosta poistamatta. Hiilihydraatit ovat nyt aiemman kalorinvaihtelun sijaan tasaisesti jokaisella päivällä salitreenin ympärillä ja salitreenit jaettu lihasryhmien mukaan. Salitreenien lisäksi on tarkoitus tehdä neljä korkeasykkeisempää aerobista aamulla, yksi plyotreenin reisille ja pakaroille ja yksi tasasykkeinen, palauttava lenkki viikossa. 

Ja tosiaan nythän tästä viikosta ei tule myöskään ihan ehjää treeniviikkoa, kun sain sitten vuorostani hankittua ilmeisesti jo kaikilla kisaajilla ja viime viikolla myös Joonaksella kiertäneen kurkkukipu-nuha-kuumeen itselleni. Eilen aamuaerobisen jälkeen olo tuntui hieman kummalliselle ja työpäivän päätteeksi olinkin jo kuumeessa. Ainakin tänään siis levätään ja mahdollisesti myös huomenna. Tällä hetkellä tosin olen junassa matkalla Ouluun seuraavalle työkeikalle, mutta onneksi työnkuvani ei vaadi mitään aivan älyttömiä fyysisiä ponnisteluja, joten uskon että pienellä levolla olen kunnossa jo loppuviikosta. Ja jos en, niin sitten levätään lisää. ;)

Maiju


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti