torstai 7. huhtikuuta 2016

Sä oot niin lahjakas! Vai teetkö kuitenkin vain älyttömän paljon duunia??

Kattelin joku aika sitten telkkarista Voice of Finlandin uusintaa. Yksi niistä tuomareista sanoi just esiintyneelle mimmille: "sä oot älyttömän lahjakas!". Koko sali hiljeni, samoten se mimmi sekä juontaja. En tiedä mikä fiilis tosta kommentista sille mimmille tuli, mutta mulle siitä kommentista tuli fiilis, että eikö tolta tuomarilta mitään muuta irtoa, se mimmi on voinu tehdä äänensä ja laulunsa eteen vaikka 10 vuotta ihan älyttömästi töitä, se on voinut käydä vaikka päivittäin laulutunneilla ja yrittänyt saada homman toimiin - vihdoin se on onnistunut, ja sit tuomari kommentoi "sä oot lahjakas" ja pysyy sen jälkeen hiljaa.

Varmasti tämä tuomari kuitenkin tarkoitti tämän kommentin pelkkänä kohteliaisuutena, mutta
"Sä oot älyttömän lahjakas" on mielestäni tosi kaksiteräinen miekka. Se on kohteliaisuus, mutta osittain se saattaa joistakin tuntua myös tehdyn työn vähättelyltä. Lahjakkuudella saatat hetken menestyä, mutta ilman kovaa työntekoa menestys loppuu yleensä lyhyeen. Ilman älytöntä lahjakkuutta, saatat kuitenkin kovan, pitkäjänteisen työn avulla menestyä vielä pitkään.

Lahjakkuus on yksi raju "tekosyy" mikä yleisesti kehonrakennuksesta/itsensä kehittämisestä fitness-urheilun ympärillä pyörii. Monesti kuulee ihmisten sanovan: "en kehity, koska mulla on huonot geenit" tai "kato kuinka hyvin tuo kehittyy, taitaa olla tosi hyvät geenit". Kirjoitin alkuun sanan 'tekosyy', koska valitettavan usein tämä juuri nimenomaan on tekosyy kehittymättömyydelle. Kun nähdään jonkun kaverin kehittyvän hurjaa vauhtia, niin ajatellaan heti että hänellä on oltava tosi hyvät geenit. Miksi näin? Voisiko kuitenkin olla niin, että tämä kaveri tekee joka päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tosissaan töitä kehittyäkseen?

Nettiä selaillessa tulee varsin usein huomattua, kuinka juuri harrastuksen aloittaneet antavat periksi koska "heillä on huonot geenit" eikä esim. olkapäät tunnu kasvavan. Nuoret jättävät leikin kesken jo vuoden jälkeen kun luulevat ihan tosissaan omaavansa todella "huonot geenit" lihaksen kasvattamiseen. Tottakai poikkeuksiakin on ja varmasti maailmasta löytyy kavereita, joilla on huono rakenne tai muuta vastaavaa. Mutta esimerkiksi kovalla työllä pystyy huonostakin rakenteesta rakentamaan mahtavan näköisiä fysiikoita! 

Jos mä mietin itseäni, oon yrittänyt kehittää omaa fysiikkaani jo useamman vuoden. Välillä oon kehittynyt hyvin ja välillä vähän huonommin, en mä silti edes TIEDÄ onko mulla hyvät vai huonot geenit tälle hommalle. Voihan se olla että mulla on hemmetin hyvät geenit, mutta en kehity tän enempää koska en osaa treenata oikein? Mä koitan koko ajan etsiä itselleni parhainta tapaa tehdä paljon lihasta, mutta miten mä voin sen muutaman vuoden kokemusella tietää onko mulla oikeesti millaset geenit? Tiedän, että mulla on todella pienet takaolkapäät ja rinta on läpinäkyvä, mutta en mä edes usko että se johtuu jostain geeneistä? En oo vaan osannut antaa niille tarvittavaa ärsykettä ja nyt kun sen tiedostan niin yritän jatkossa muuttaa tilanteen. Mitä jos mulla onkin ollut tosi huonot geenit ja oon treenannut hyvin ja kehittynyt paljon geeneistä huolimatta, mutta vaan luulen päinvastoin? Ootteko miettinyt sitä? Mistä voitte tietää millaiset geenit teillä on, jos siis kropan rakennetta ei oteta tässä huomioon, rakenteenhan näkee hienosti kun vetää kropan piukaksi.



Mielestäni liian helposti keskitytään ihmisten lahjakkuuksiin, kenelle on jaettu mitäkin. Mitä väliä sillä on? Loppujen lopuksi kuitenkin merkkaa vain se, kuinka pitkälle päästään ja kuinka kovaa olet valmis tekemään töitä asioiden eteen. Usein ne kaikista lahjakkaimmat tyypit jättävät hommat kesken ja ne vähän heikommilla lahjoilla varustetut ovat niitä voittajia, koska ne on painanut tosissaan hommia joskus jopa läpi elämänsä. He eivät useasti luovuta.

Varsinkin muutaman vuoden treenikokemuksella on aivan turha lähteä syyttämään mitään geenejä. Mielestäni olisi syytä ensiksi keskittyä siihen että kaikki asiat tehdään parhaalla itselle sopivalla tavalla, jolloin kehitys on maximoitu ja ruvetaan sitten useiden vuosien jälkeen miettimään sitä geeniasiaa uudelleen.

Mielestäni lahjakkaaksi sanominen on kuitenkin kehumista. Kyllä mä sen ottaisin kohteliaisuutena, mutta täytyy muistaa, että varsin usein kehutaan vain menestyksen tullessa - ja varsin usein menestymiseen tarvitaan myös todella kovaa työtä sen lahjakkuuden lisäksi. 

En tällä kirjoituksella kuitenkaan väitä sitä, että jokaisen ihmisen jokainen lihasryhmä kehittyy yhtä hyvin, jos asiat tehdään juuri itselle optimaalisella tavalla. Vaan kirjoituksen pointti on saada varsinkin nuoria juuri harrastuksen aloittaneita avaamaan silmänsä, että jos takareidet eivät tahdo kasvaa vaikka niitä reenataan kerran viikkoon niin se ei välttämättä johdu geeneistä. On hurjan paljon asioita mitkä lihaksen kasvamiseen vaikuttaa ja niistä kannattaa ottaa selvää ennenkuin menee tekosyyn taakse, mikäli siis haluaa oikeasti kehittyä.

Geenien syyttely ei vie sinua yhtään eteenpäin. Sen sijaan keskittyminen parhaasi tekemiseen ja pitkäjänteiseen työhön saattaisi viedä.

2 kommenttia:

  1. Tuo on hyvä pointti nostaa esille. Nykyään puhutaan lahjakkuuksista jääkiekkoilijoissa niinkuin laulajissakin. On toki selvää että osalla sujuu esim. voltit veteen tai vastaavat kuin luonnostaan. Toiset saa tehdä samojen asioiden oppimiseksi työtä vuosia.

    Mutta en olen huomannut, että lahjakkuudeksi sanottu "taito" on usein vahvaa itseluottamusta. Ei mitään itsestään liikojen luulemista, vaan sitä että tiukan paikan tullen, ei käy epäilemään pystyykö johonkin, vaan yrittää loppuun saakka. Lahjakkuuden huomatessa kykynsä, tietenkin uskoo itseensä, mutta paljon saa aikaan myös asenteella; tuosta mennään että heilahtaa - eikä anneta hetkeäkään ajatusta sille "mitäs jos epäonnistunkin"?.

    Body lajeissa toki sopusuhtaisuus on lahjakkuutta, mutta paljon voi korjata korostamalla omia heikkoja puoliaan. Loppujen lopuksi täytyy muistaa että itse kilpailut on vain jäävuoren huippu ja välitavoite, tärkeämpää on terveellinen elämäntapa, hyvä harrastus ja itsestään huolen pito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi!

      Olen kanssasi kyllä samaa mieltä. Tärkeimpiä asioita ovat juurikin nuo tämän lajin kohdalla. Ja se että jokainen tekee sitä mistä pitää. :)

      Poista