"No mikä fiilis?"

Kysymys, johon olen saanut vastailla lauantaista lähtien oikeastaan joka kerta, kun olen jonkun tutun tai puolitutun nähnyt. Tietysti aivan täysin ymmärrettävä kysymys siltä kannalta, kun olen tätä kisaamisprojektiani melko julkisesti tehnyt. Toisaalta kuitenkin jäin itse kysymyksiin jotakin epämääräistä mutinaa joka kerta vastanneena miettimään, että kun itseäni kuitenkin kilpaurheilijaksi ainakin jollain tasolla koitan tituleerata ja hyvinkin (joskus liian) tosissani tätä omaa fitnesshommaani teen, niin eikai se fiilis voi mitenkään olla mitään muuta kun huono, kun sitä finaalipaikkaa ei tullut ja kuntokin oli pettymys? Tietysti lopullinen sijoitus selittynee aivan liian pehmeällä kunnolla ja todella kovatasoisella kilpailulla, mutta eipä se silti siitä sen mukavampaa tee että olin 9.

Lavakuvat on aika harvassa, mutta tässä yksi niistä mitä löysin netin syövereistä. Kuva (c) Mike Sirén

Tai entäs jos olisinkin fitnesskisojen sijaan vaikka hakenut johonkin kouluun, lukenut puoli vuotta yötä päivää ja sitten pääsykokeissa jäänyt sisäänpäässeiden ulkopuolelle, olisiko sillon joku tullut kysymään että mikä fiilis, vai olisiko se siinä tapaukssa päivänselvää että huonohan se on? Mutta haluaako kukaan kysyjä oikeasti, että vastaan että joo, siis olen aivan rikki ja hävettää oma aivan liian pehmeä kunto ja olen kamalan pettynyt omaan arviointikykyyni että sinne lavalle päätin mennä? Tuskin. Tai ainakin kuvittelisin tämän aiheuttavan melko kiusallisen tilanteen kysyjän ja minun välille. Siksipä olen tyytynyt mutisemaan jotakin säähän liittyvää, sillä se kysymys tuntuu rehellisesti sanoen tällä hetkellä todella pahalle. Enkä halua nyt tällä pahoittaa missään nimessä kenenkään sitä kysyneen mieltä, vaan kertoa vaan rehellisesti omia fiiliksiä, kun en ole niitä kysyttäessä kyennyt kertomaan ja ehkä selittämään tällä kummallista käytöstäni tilanteessa. :)

Kuvat (c) BODY-lehti

Toisaalta mietin, että miksi sitä on niin vaikea myöntää ääneen, että epäonnistui ja se harmittaa? Hyväksymällä faktat on huomattavasti helpompi kehittää itseään seuraavalla kerralla paremmaksi urheilijaksi kuin lakaisemalla asioita maton alle ja sanomalla että kaikki on hurjan kivasti tekohymyn saattelemana. Ja sitten kun asia on omassa päässä käsitelty ja on selvillä vesillä siitä, että missä kohtaa mentiin metsään, on paljon helpompi suunnata katse eteen ja keskittyä parantamaan niitä pieleen menneitä epäkohtia jatkossa.

Minä ja tuleva Euroopan valloittaja bäkkärillä. :)

Toki kisoihin liittyi myös paaaaaljon positiivisia juttuja, kuten hyvin onnistunut esiintyminen, lihasmassan kehitys sekä loistava kisalook, mutta hetki menee nyt ensin sulatellessa ne negatiiviset asiat pois päiväjärjestyksestä sekä jatkoa miettiessä. Selvää on, että kolmatta kertaa en liian pehmeänä lavalle aio nousta, joten jotakin on muutettava, jotta lopputulos tulee olemaan erilainen ensi kerralla. Vedän nyt mietintämyssyn päähän ja palailen asiaan, jahka olen suunnitelmieni kanssa selvemmillä vesillä. :)

Kivaa tiistaita toivotellen, 

Maiju