Lavakuvat on aika harvassa, mutta tässä yksi niistä mitä löysin netin syövereistä. Kuva (c) Mike Sirén
Tai entäs jos olisinkin fitnesskisojen sijaan vaikka hakenut johonkin kouluun, lukenut puoli vuotta yötä päivää ja sitten pääsykokeissa jäänyt sisäänpäässeiden ulkopuolelle, olisiko sillon joku tullut kysymään että mikä fiilis, vai olisiko se siinä tapaukssa päivänselvää että huonohan se on? Mutta haluaako kukaan kysyjä oikeasti, että vastaan että joo, siis olen aivan rikki ja hävettää oma aivan liian pehmeä kunto ja olen kamalan pettynyt omaan arviointikykyyni että sinne lavalle päätin mennä? Tuskin. Tai ainakin kuvittelisin tämän aiheuttavan melko kiusallisen tilanteen kysyjän ja minun välille. Siksipä olen tyytynyt mutisemaan jotakin säähän liittyvää, sillä se kysymys tuntuu rehellisesti sanoen tällä hetkellä todella pahalle. Enkä halua nyt tällä pahoittaa missään nimessä kenenkään sitä kysyneen mieltä, vaan kertoa vaan rehellisesti omia fiiliksiä, kun en ole niitä kysyttäessä kyennyt kertomaan ja ehkä selittämään tällä kummallista käytöstäni tilanteessa. :)
Kuvat (c) BODY-lehti
Toisaalta mietin, että miksi sitä on niin vaikea myöntää ääneen, että epäonnistui ja se harmittaa? Hyväksymällä faktat on huomattavasti helpompi kehittää itseään seuraavalla kerralla paremmaksi urheilijaksi kuin lakaisemalla asioita maton alle ja sanomalla että kaikki on hurjan kivasti tekohymyn saattelemana. Ja sitten kun asia on omassa päässä käsitelty ja on selvillä vesillä siitä, että missä kohtaa mentiin metsään, on paljon helpompi suunnata katse eteen ja keskittyä parantamaan niitä pieleen menneitä epäkohtia jatkossa.
Toki kisoihin liittyi myös paaaaaljon positiivisia juttuja, kuten hyvin onnistunut esiintyminen, lihasmassan kehitys sekä loistava kisalook, mutta hetki menee nyt ensin sulatellessa ne negatiiviset asiat pois päiväjärjestyksestä sekä jatkoa miettiessä. Selvää on, että kolmatta kertaa en liian pehmeänä lavalle aio nousta, joten jotakin on muutettava, jotta lopputulos tulee olemaan erilainen ensi kerralla. Vedän nyt mietintämyssyn päähän ja palailen asiaan, jahka olen suunnitelmieni kanssa selvemmillä vesillä. :)
Kivaa tiistaita toivotellen,
Maiju
Näytit upealta, kuten yleensäkin. Ei tämä tietystikään sitä kuuluisaa fiilistä helpota, mutta kunhan täysin ymmärrettävä pettymys on ryvetty, kiidät uuteen nousuun entistä vahvempana. Tsemppiä <3
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! <3
PoistaMaiju, sä olet upea. Sulla on puhdas ja avoin sydän, oot ihmisenä mitä kultaisin.. Sä oot Joonaksen elämän suurin palkinto, sun pojan ihana äiti. Mä tiedän että odotit näitä kisoja ja kisamenestystä, tottakai! Mä en vähättele sun pahaa oloa ja pettymystä, mutta sulla on elämässäs onneks muutakin kuin vaan fitness. Mua harmitti sun puolesta myös, tietenkin. Mutta mä ja moni muu on edelleen sun tukena, seuraa ja tsemppaa sua, osa hiljasemmin ku toiset, mutta kyllä meitä täällä on. Toivon kaikkea hyvää sun elämään, tiedän että nouset vielä. Sulla on mahdollisuuksia vaikka mihin! Olit jälleen kerran aivan tajuton pakkaus, mun unelmabody! Ps. Tuli mieleen kun Milla kisas bikinissä ja bodyssa, että jos tollanenkin yleistyis niin susta olis oikeesti molempiin! Odotan mitä tuleman pitää, oot mun alltimefave!!
VastaaPoistaEt voisi enempää olla oikeassa! Kiitos! <3 Ja hyvillä mielin täällä jo taas ollaan. :) Ja kiitos hurjan paljon todella kauniista sanoistasi, kiitos!
Poistamoi
VastaaPoistaMinun silmiini näytit upealta kisoissa vaikka toki enhän minä niistä mitään ymmärrä:) itellä ois haaveena päästä ehkä kisaamaan joku kaunis päivä mut mun kohalla kaikki on vielä ihan alussa kun sain lapsen 8 viikkoa sitten. Ois kiva päästä ihan vain sinne salille asti nostelemaan puntteja pitkästä aikaa:)
VastaaPoista