torstai 21. tammikuuta 2016

Suuri fitness-sota

Miksi fitness-urheilusta puhuttaessa on lähtökohtaisesti olemassa vain kaksi puolta, joko puolesta tai vastaan. Mikä johtaa siihen että kaikkea fitness -sanaan liittyvää on joko vihattava tai oltava niin vahvasti sen puolesta ettei nähdä mitään muuta? En ole ikinä törmännyt näin vahvoihin mielipiteisiin minkään muun lajin kohdalla.


kuva: googlen kuvahaku

Miksi pitää elää pelkälle fitnekselle, jollon kaikki muu on kakkossijalla, tai miksi vastaavasti pitää elää täysin päinvastoin ja vihata kaikkea fitnekseen liittyvää?
Miksi ei esim. voisi olla neutraali näiden kahden välillä?

...okei, selitän hieman tarkemmin:

Seurailen aika paljon erilaisia ja eri aiheen/tyylin omaavia blogeja, urheilijoiden sivuja facebookissa ja myös instagramissa kaikenlaisia profiileja. Varsinkin juuri kehonrakennuksen (sis. fitness-lajit) aloittaneiden profiilit on kiinnostavia, miten ja kuinka paljon he kehittyvät, kuka heitä valmentaa ja minkälaisia treenejä he tekevät, minkälaiset tavoitteet heillä on.

Olivatpa ne tavoitteet minkälaiset tahansa, jotkut saavuttavat ne ja jotkut eivät. Erittäin usein kuitenkin törmää siihen, että ollaan muutama viikko sitten aloitettu uusi harrastus, tätä nykyä elämäntapa, ja ollaan menossa mullistamaan maailmaa ekoihin kisoihin 6kk :n päästä. Tämä on ihan okei, tottakai, mä olen ihan samallainen. Jos mua jokin asia alkaa yhtäkkiä kiinnostaa, niin innostun siitä valtavasti eikä mikään pidättele mua sen tekemisessä. Monesti tän kaltaisia tavoitteita lukiessa samasta tekstistä paistaa kuitenkin myös se, että koko elämä on yhtäkkiä käännetty ympäri, kaikki on pelkkää ihanaa, täydellistä fitnesstä. Punnituista ruuista, muovikipoista, kellon tarkoista ruoka-ajoista, veden riittävästä saannista yms. on yhtäkkiä tullut koko elämä.

Mennään kovaa vauhtia kisoihin, joko pärjätään siellä tai ei, joko päästään omiin tavoitteisiin tai ei. Jossakin kolahtaa...

...yhtäkkiä mieli muuttuu ja vihataankin koko lajia. Kaikki fitnesslajit, kaikki sanaan fitness edes etäisesti liittyvä on kamalaa ja ärsyttävää. Ehkä jopa omaa terveyttä on uhattu kisadieetin ajan tietämättömyyden, tai vaikka ihan vaan välinpitämättömyyden takia ja kaikki tämä laitetaan yhtäkkiä "elämäntavan" - fitneksen niskaan. Syytetään kaikesta fitnesslajeja.

Kuinka moni jääkiekkoilija syyttää jääkiekkoa, kun itse laukoi kiekon ohi maalista? Kuinka moni satasen juoksija syyttää lajia, kun ei pärjää paremmilleen? Entä kuinka moni pituushyppääjä valittaa hiekkalaatikon olevan liian pitkä ku ei päässy päätyyn asti ja muut hyppää pitemmälle?

Väitän että;
- kiekkoilija tekee tulevissa harjoituksissa töitä laukauksen tarkkuuden eteen ja ampuu seuraavassa pelissä kiekon kohti maalia --> ei syytä lajia, ei anna periksi.
- satasen juoksija miettii miksei pärjää nopeammillensa, yrittää kehittää heikkouksiaan ja pistää kampoihin seuraavalla kerralla --> ei syytä lajia, ei anna periksi.
- pituushyppääjä sitoo kengän nauhat tiukemmalle ja rupeaa harjoittelemaan pidentääkseen hyppyänsä --> ei syytä lajia, ei anna periksi.

Mielestäni jokainen saa olla jonkin asian puolesta- tai vastaanpuhuja, jokaisella pitää olla oma mielipide. Mutta miksi meidän tarvitsee olla juuri fitnekseen liittyen niin ehdottomia? Jos pidetään siitä niin se on se ainoa oikea elämäntapa ja kaikki on pelkkää fitnesstä. Jos taas ei pidetä niin sitten vihataan eikä hyväksytä mitään siihen liittyvää? Montako yleisurheilijaa tunnet, joka on lopettanut ja pitää meteliä sosiaalisessa mediassa siitä että vihaa yleisurheilua?

Tottakai pitää olla kovat tavotteet, tottakai fitness-lajien harrastaja, varsinkin kilpailija pitää sitä elämäntapanaan, koska yksinkertaisesti laji vaikuttaa elämässä niin moneen asiaan. Mutta mielestäni se muu elämä, ystävyyssuhteet, perhe, työt yms. eivät saisi loppua lajin tai kisadieetin aloittamiseen. Kehonrakennus on harrastus siinä missä yleisurheilu ja muutkin lajit, olkoonkin että on aika vaativa ja raaka, mutta sen ei missään nimessä tarvitse poissulkea muuta elämää. Pitää olla innoissaan ja panostaa täysillä, mutta myös muistaa se, että fitnesslajien haastavuus tulee yleensä eteen vasta kuukausien kuluttua.

Jos seuraa esim. fitness-lajien ammattilaisia ja heidän videoita/kuviaan. Eivät hekään julista rakkauttaan lajia kohtaan päivästä toiseen vaan heidän rakkaus ja omistautuneisuus lajiin näkyy heidän tekemisen kautta eikä julistamisen kautta.

Ja mikäli haluatkin lopettaa fitnesshömpötyksen, ehkä jopa salilla käymisen ja tarkasti syömisen - sekin on ihan ookoo tottakai. Jokainen tekee niinkun tykkää, mutta miksi siitä pitää nostaa meteli että koko fitnessurheilu ja siihen liittyvät asiat on roskaa ja epäterveellistä - vaikka sulla sellaiset kokemukset olisikin niin se ei välttämättä ole koko totuus tästä urheilulajista.

Asiat voidaan tehdä monella tavalla ja juuri sun tai mun tapa ei ole kaikille se oikea. Jokaiselle löytyy oma tie jota kulkea. Ei kuitenkaan pidä lytätä toisen kulkemaa tietä vaikka se olisi erilainen kuin oma. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti