sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Tunnerikas kisavuosi 2014 pakettiin ja fokus kehityksen vuodelle 2015! My competiton year 2014 of many emotions, also in english! :)

Johan oli vuosi! Tuntuu että siinä ajassa ehti tapahtumaan aivan käsittämättömän paljon suuriakin muutoksia jotka nyt jo tuntuvat aivan arkipäivälle. Tammikuussahan olin vielä menossa syksyllä bikini fitness-kilpailuihin ja treenissäkin fokus oli vahvasti pakaran ja jalkojen alueella, koska bikinissä yläkropan lihasmassani olisi ollut ihan riittävä. Ruokavalioni perustui kalorinvaihtelulle ja omalle melkoisen hitaalle aineenvaihdunnalleni tämä sopi oikein hyvin. Tarkoitus olikin siistiä hieman tätä loppuvuoden 2013 tasaisten korkeiden kalorien ruokavalion tuomaa painoa ja kuntoa ennen toisen kisadieetin alkua, jossa mielestämme onnistuimmekin valmentajani kanssa aivan hyvin.

Tästä kunnosta se kisadieetti suurinpiirtein starttasi. My shape before my contest prep begun.

Kisadieetti numero kaksi starttasi 14. huhtikuuta heti Fitness Classicin jälkeen ja suurella innolla lähdin tälle elämäni toiselle dieettirupeamalle. Kuitenkin pari viikkoa kisadieetin aloituksen jälkeen pyysi valmentajani minut keskustelemaan lajivalinnastani ja lopulta sekä bikinin että bodyn poseeraukset hänelle esittäneenä päätimme yhdessä siirtää tavoitteeni body fitneksen puolelle. Olin samaan aikaan sekä hurjan innoissani että aivan kauhuissani! Lopultakin pääsisin treenaaman koko kroppaa intensiivisemmin ja kehittämään fysiikkaani lähemmän omia ihanteitani, jotka olivat jo jonkin aikaa olleet bikini fitness-kilpailijaa lihaksikkaamman naisvartalon puolella. Toisaalta minä, pikkuruinen bikinikisaaja, joutuisin nyt taistelemaan finaalipaikastani Lahden Fitness Expoon useiden jopa kymmeniä vuosia minua pitempään treenanneiden kokeneiden body fitness-kilpailijoiden joukossa. Naurettaisiinko minut ulos? Näyttäisinkö olevani täysin väärässä paikassa heidän joukossaan? Oliko minulla sittenkään yhtään lihasta? 


Fitness Classic 2014


Näiden mietteiden kanssa painiskelinkin useasti aamulenkeillä ja suoraan sanoen minua kyllä mietitytti, että mihin soppaan olen lusikkani työntänyt. Kuitenkin poseerausteni parantuessa ja omaa fysiikkaani edullisemmin esiin tuovien poseerausasentojen löydyttyä fiiliskin parani ja kunnon kiristyessä stressikin hieman helpottui. Lopulta olikin jo syyskuu ja Tampereen SM-karsinnat olivatkin aivan käsillä. Onnekseni minulla oli apunani kilpailuihin valmistautuessani ihana mieheni, joka joutui myös hoitamaan kisavärini, kuskaamiseni sekä rauhoitteluni ennen kilpailupaikalle lähtöä. Hiuksistani ja meikistäni vastasi Ulla-Riitta Koskinen, joka on alan ehdotonta kärkeä, joten siitäkään ei minun onnekseni tarvinnut huolehtia. Lookki olikin mielestäni todella hyvä ja minun näköiseni. Kiitos siitä vielä Umpulle ja Primelle!


Minä ja hallitseva SM-voittaja Iina Levanoja Tampere-talolla bäkkärillä. / Me and the finnish champ Iina Levanoja ar the back stage of Tamperetalo.

Kisapaikalla olo oli jokseenkin rauhallinen ja ihanien tiimisiskojeni Iina Levanojan ja Marutzella Vaalikiven kanssa aika bäkkärillä kuluikin oikein hyvissä tunnelmissa. Lopulta tuli aika nousta lavalle ja olin aivan innoissani! Nautin jokaisesta hetkestä lavalla ja silloin viimeistään ymmärsin olevani oikean lajin parissa!
Alkukilpailu oli ohi todella nopeasti ja kun numeroni ympyröitiin finaalipaikkalaisten listasta olin aivan ällikällä lyöty! Eikun siistiytymään ja takaisin lavalle! Lopullinen sijoitus oli 5. ja olin erittäin onnellinen.



No paikka SM-kilpailuun oli ansaittu ja sitten pitikin jo jatkaa töitä kohti Lahtea ja SM-kilpailuja. Vaikka suoriuduinkin SM-karsinnasta jokseenkin hyvin, alkoi hurja epävarmuus hiipimään takaraivooni tulevien SM-kilpailujen suhteen. Siellä viimeistään olisi tämän maan kärki vastassa, olisiko minulla mahdollisuus pärjätä? Päätin kuitenkin tehdä kaikkeni, jotta toisin lavalle mahdollisimman viimeistellyn ja parhaan mahdollisen version itsestäni. Enempääkään kun ei oikein voi tehdä. Epävarmuuteni kasvoi mitä lähemmäs kisoja mentiin ja karsintojen viimeistelyviikolla löytämäni rauhallisuus oli tiessään.

Minä ja Maria Ahlberg Expossa. Working with the lovely Maria Ahlberg at the Fitness Expo.

Expo viikonloppuna olin lauantaina sponsorillani Better Bodiesilla heidän pisteellään muutaman tunnin töissä ja silloin kisafiiliksenikin alkoi pikkuhiljaa löytymään. Ihanien tiimiläisteni kanssa aika meni kuin siivillä ja lopulta olikin aika lähteä hotellille väriä levittämään ja nukkumaan. Seuraavana aamuna herätyskello soi jo ennen viittä. Meikin ja tukan laiton jälkeen ajoimme tankkaamaan ja silloin purskahdin itkuun. Koitin säästää kisameikkiäni tunteenpurkaukseltani minkä pystyin ja Joonas yritti rauhoitella minua vieressä. En halunnut lavalle. Olo oli melko pakokauhuinen ja koin olevani täysin altavastaajan asemassa. Laitoin viestin valmentajalleni etten halunnut nousta lavalle ja hän vastasi melko tiukkaan sävyyn että olisi parempi olla siellä lavan takana sitten ihan justiinsa. Kokosin itseni, pyyhin kyyneleeni ja hengitin syvään.

Lavan takana oloni rentoutui ihanan Elin Hasselin iloisessa seurassa ja oman sarjani kilpasisaria nähdessäni fiiliskin nousi, vaikka huomasin olevani auttamattomasti aivan liian pieni ja lihakseton osaan heistä verrattuna. Nousin lavalle ja päätin esittää parhaani. Se riitti toiseen vertailuun ja sijalle 9. Olin melko pettynyt, mutta tiesin sijoituksen olleen täysin oikeudenmukainen. Ja näin jälkikäteen ajatellen olin kuitenkin Suomen 9. paras body fitness-kilpailija omassa pituussarjassani, vaikka lajinikin vaihtui vasta dieetin aloittamisen jälkeen. Ei päivääkään offitreeniä lajitavoitteiden mukaisesti.

Nordic Fitness Expo 2014 (C) Body-lehti

Oliko tämä myöhäinen vaihto sitten viisas ratkaisu? Mielestäni oli, sillä nyt tiedän ihan tasan tarkkaan miltä tuntuu kilpailla lajissa, jossa sekä poseerausasennot että fysiikka on juuri sitä mitä minä haluan olla. Nyt vaan on todella tehtävä töitä sen fysiikan saavuttamiseksi. Alunperin oli puhetta syksyn 2015 kisoista, mutta lopulta päätimme valmentajani kanssa antaa sekä päälle että kropalle aikaa kehittyä sellaiseksi, että seuraavan kerran lavalle noustessa fiilis ei todellakaan ole samanlainen kuin SM-kilpailuissa 2014. Ensi kerran lavalle noustessani haluan esittää sellaista fysiikkaa josta olen todella ylpeä ja joka täyttää lajin kriteerit, eikä vain sinnepäin. Toivottavasti tämä ajankohta voisi olla keväällä 2016.

Loppuvuosi menikin sitten kovien treenien ja offifysiikkaan totuttautumisen parissa. Treeneissä muistin jälleen että mikä tässä hommassa on tärkeintä ja miksi tätä touhua rakastan. Kisalavoille ei ole kiire. Nautitaan nyt ensin tästä hienosta kehittymisen ja treenaamisen vuodesta 2015!



Voin myös ilokseni ilmoittaa että upeat sponsorini Better Bodies ja Spartan Gear jatkavat kanssani myös vuonna 2015! Nöyrä kiitos heille tästä upeasta mahdollisuudesta ja kaikesta tähänastisesta tuesta!

---

Also there has been some questions that if  I could continue writing also in english, so I promise to write atleast a short summary in the end of every blogpost. At this post I wrote about my year 2014 with swapping from bikini fitness to body fitness and about my feelings towards that change. I must say that it definietly was the right decision and now it is time to develpo my physique A LOT before the next competition. Next time whe I will step to the stage I want to show some big developments and the results of hard work. The plan is to compete next time on spring 2016, but first it is time to enjoy of the trainig which I do love the most. 

Also I am happy to announce that my amazing sponsors Better Bodies and Spartan Gear will continue collaborating with me this year also! I am very thankful and happy about this great opportunity and all the support that I have already had!



4 kommenttia:

  1. Moikka Maiju! Osaisitko kertoa tosta uudesta wfcstä että onko se kuinka ruuhkainen sali? Kiinnostais kovasti käydä tutustumassa siellä kun etsinnässä on monipuolinen, siisti ja laadukas kuntosali missä olis myös tilaa tehdä omaa reeniä ja tarpeeks myös laitteita ja tankoja :) Onko monta smithiä tai kyykkypaikkaa yleensä? Kiitos jo etukäteen ja ihanaa vuotta teille molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Itse oon melkein kokonaan vaihtanut sinne, koska asutaan tässä aika lähellä ja koska samalla salikortilla saa käyttää molempia saleja. Itse oon tykännyt kovasti, vaikka vielä hetki sitten osa laitteista vielä puuttuikin laitteiden valmistajasta johtuvien toimitusvaikeuksien vuoksi. :) Kyykkyhäkkejä on kolme, jos en väärin muista ja smithejä kaksi. Ja pari hackia. Ja lisää tietysti löytyy keskustan WFC:ltä, itse vuorottelen vähän molempien välillä fiiliksen mukaan. Tammikuulle taisi olla jopa tarjouksessa Tampellan WFC:n salikortti 36e, joten ei kun testaamaan! Avainlätkällä sisäänkäynti on 6-23 eli treenaamaan pääsee melkein millon vaan. :)

      Poista
    2. Ja ainakin niinä aikoina kun olen itse käynyt, on tilaa riittänyt.

      Poista
  2. Moikka Maiju! Osaisitko kertoa tosta uudesta wfcstä että onko se kuinka ruuhkainen sali? Kiinnostais kovasti käydä tutustumassa siellä kun etsinnässä on monipuolinen, siisti ja laadukas kuntosali missä olis myös tilaa tehdä omaa reeniä ja tarpeeks myös laitteita ja tankoja :) Onko monta smithiä tai kyykkypaikkaa yleensä? Kiitos jo etukäteen ja ihanaa vuotta teille molemmille :)

    VastaaPoista