keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kisadieetti, maailman suurin tekosyy?

Normaalisti keskityn blogipäivityksissä reeneihin ja niitä koskeviin juttuihin. Koska fitness-urheilu on niin tapetilla nyt, niin ajattelin kirjotella omia toimintatapoja sekä kisaajana ollessani että sivusta seuraajana, kun parisuhteen toinen osapuoli on kisadieetillä. 
Oon ite tosiaan kilpaillut kaksi kertaa, ensimmäinen 20 viikkoisella- ja toinen 26 viikkoisella dieetillä. Keskitytään nyt viime vuoden 26 viikkoiseen matkaan. Lähtökuntoni oli varmasti suhteellisen rasvainen. Toisaalta, oliko se sittenkään, tiputin 26 viikon aikana 15 kiloa ja tässä lopputulos:
Valmentaja suostutteli mua vetämään 23 viikkoa, mutta halusin nimenomaan käyttää enemmän aikaa, jotta tiputustahti pysyisi kohtuulisen pienenä. Ajattelin tämän olevan itselleni helpompaa. Vedin alusta alkaen viisi tunnin aamulenkkiä viikossa, johon päälle 5 salireeniä. Viimeiset 7 viikkoa tein kuusi tunnin aerobista aamulla ja vakiona pysyneiden salitreenien päälle 30 minuuttia kuntopyörää. 
Päivärytmini oli käytännössä joka päivä (pl. viikonloput) tälläinen:
  • 05.45 herätys
  • 06.00 - 07.00 aamulenkki
  • 07.15 ateria 1
  • 08.00 - 16.00 töissä, (klo 10.30 ateria 2, 13.30 ateria 3)
  • 16.20 ateria 4
  • 16.45 - 1735 päiväunet
  • 18.00 - 20.00 reeni
  • 21.00 ateria 5 ja seuraavan päivän ruokien kokkaus
  • 22.00 nukkumaan

Lukuunottamatta viikonloppuja en käynyt missään, en tehnyt mitään muuta päivisin kuin työt ja reenit. Ja se ei johtunut siitä, ettenkö olisi jaksanut, niinkuin monet tuntuvat luulevan. Mulla oli energiaa todella hyvin viimeisille viikoille asti. Olin vain päättänyt, että työt hoidan, mutta muuten tää on ykkösjuttu. Olin päättänyt tehdä kaiken niin, että maksimoin dieetin hyödyt ja minimoin haitat, tulisin olemaan parhaimmassa kunnossa mitä tästä kropasta irtoaa.
Olin koko dieetin ajan todella itsekäs, oli mun ruoka-ajat, mun ruuat, mun reenit, mun lenkit yms. Mä tein niinkun mun ohjeissa luki, muulla ei ollut väliä. Näin ystäviä ja läheisiä kuitenkin viikonloppusin, joskin liian harvoin. Näin jälkeenpäin ajattelen, että olen todella onnellisessa asemassa, kun niinkin moni vanhoista ystävistäni ovat edelleen vierelläni. Onnekseni hirveen moni ymmärsi jutun juonen, minkä toki selitin heille parhaani mukaan etukäteen. Huomattua tuli kuitenkin, että kaikkea ei voinut etukäteen tietää. 
Viimeisten viikkojen aikana alkoi jalka painaa todella rajusti. Kroppa väsyi yllättävän paljon jo pelkästä yhden rappusen nousemisesta. Samalla kaikki sosiaalinen elämä jäi minimiin ja keskityin entistä enemmän vain pääsemään lavalle elämäni kunnossa. Näinä viikkoina ystävät olivat todella tärkeitä, vaikka en sitä pystynyt heille näyttämäänkään. Niin myös läheiset. Sain uskomattoman paljon tukea - antamatta yhtään mitään kellekään takaisin. Nämä olivat myös niitä hetkiä, kun kerroin ystäville, jotka kyselivät kahville että en vain yksinkertaisesti jaksa lähteä. Mun luokse sai silti aina tulla - tosin seura ei tainnut olla kovinkaan kummoista. 
Nykyään elämme avovaimoni kanssa perhe-elämää. Hän olikin juuri puoli vuotta kestäneellä kisadieetillä ja olin aika ristiriitaisissa fiiliksissä dieetin alettua. Olihan mulla tuoreessa muistissa kuinka itse käyttäydyin kaikkia kohtaan. Dieetti oli aika vaikeaa aikaa sekä Maijulle että mulle. Mulle ei toki fyysisesti ja Maijullekkin eniten vaikeuksia tuotti henkinen puoli. Maiju vaihtoi lajia bikinistä bodyyn vasta dieetin alotuksen jälkeen, joka tuotti odotettua enemmän painetta ja jännitystä. Tämä varmaankin suurimmaksi osaksi siksi että tulevien kilpakumppanien joukossa olisi varmasti tyttöjä usean, ehkä jopa kymmenien vuosien reenitaustalla. Otin tähän hommaan sellaisen asenteen, että yritän tehdä dieettiläisen arjesta mahdollisimman helppoa joka päivä, jotta Maijulla jäisi kaikki mahdollinen energia päivien läpi käymiseen ja harjoitteluun. Yllätyksekseni aina viimeisille viikoille saakka Maiju oli yleisesti todella rento, otti muut huomioon hienosti sekä jaksoi seurustella niin meikäläisen kuin myös kavereidensakin kanssa. Tiesin kuinka tarkkaa ruokien tekeminen, niiden syöminen ja pakkaaminen on. Pyrin olemaan myös tässä asiassa mahdollisimman ymmärtäväinen, vaikka useasti mulle mielekkäämpiä asioita jäikin tekemättä juuri siksi että "oli ruoka aika" tai "täytyy tehä ruokaa". 
Aloitin kolmannen dieettini viime maanantaina, kahdesta edellisestä esimerkistä olen saanut paljon irti tekemällä ajatustyötä - miten voisin olla epäitsekkäämpi ja hoitaa asiat kuitenkin mahdollisimman hyvin. Miten otan perheeni huomioon myös vaikeina hetkinä ja annan heille apua ja tukea samalla tavalla kuin tähänkin asti. 
Maijun dieettaamisesta opin sen, miten tärkeää on elää myös muuta elämää kisadieetin lisäksi. Tottakai dieetti vaikuttaa perhe-elämään yms, mutta siitä ei saa tehdä liian isoa numeroa. Dieetti ei ole mikään peruste tehdä töitäkään huonommin kuin normaalisti. Ei työnantajaa yleensä kiinnosta oletko dieetillä vai et - työt vain on hoidettava. Sama se on perheen kanssa. Vaikka puoliso ja lapset ymmärtäisi mistä on kyse - dieetti pitää mielestäni sovittaa perhe-elämään eikä toisinpäin. Ulkopuolisiakaan harvemmin kiinnostaa kuunnella valitusta siitä onko nälkä vai ei. Harvemmin kyselin muiden kuulumisia dieetilläni, mutta itse kyllä kerroin dieettiasoistani - ihmisille jotka eivät edes harrasta lajia. Tulevalla dieetillä aion ottaa tässä asiassa suuren harppauksen ja pitää kiinni niistä ystävistä, jotka edelleen ovat jäljellä.
Oikeastaan pyrin siis siihen, ettei dieetti vaikuta normaaliin elämääni mitenkään muuten kuin että kutistun viikko viikolta. 
Muistakaa ihmiset, eläkää elämäänne vaikka olettekin dieetillä. Pitäkää huolta ihmissuhteistanne ja tehkää parhaanne kaikilla osa-alueilla.
 

2 kommenttia:

  1. Ehtiskö Maigguliini tekee postausta teidän tulevasta kämpästä/siitä matskujen valinnasta yms? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kysyntää on ollut niin ajateltiin Maijun kanssa yhdessä kirjotella jonku näkönen hyvä setti! :) Tulossa siis on..

      Poista