keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kisadieetti, maailman suurin tekosyy?

Normaalisti keskityn blogipäivityksissä reeneihin ja niitä koskeviin juttuihin. Koska fitness-urheilu on niin tapetilla nyt, niin ajattelin kirjotella omia toimintatapoja sekä kisaajana ollessani että sivusta seuraajana, kun parisuhteen toinen osapuoli on kisadieetillä. 
Oon ite tosiaan kilpaillut kaksi kertaa, ensimmäinen 20 viikkoisella- ja toinen 26 viikkoisella dieetillä. Keskitytään nyt viime vuoden 26 viikkoiseen matkaan. Lähtökuntoni oli varmasti suhteellisen rasvainen. Toisaalta, oliko se sittenkään, tiputin 26 viikon aikana 15 kiloa ja tässä lopputulos:
Valmentaja suostutteli mua vetämään 23 viikkoa, mutta halusin nimenomaan käyttää enemmän aikaa, jotta tiputustahti pysyisi kohtuulisen pienenä. Ajattelin tämän olevan itselleni helpompaa. Vedin alusta alkaen viisi tunnin aamulenkkiä viikossa, johon päälle 5 salireeniä. Viimeiset 7 viikkoa tein kuusi tunnin aerobista aamulla ja vakiona pysyneiden salitreenien päälle 30 minuuttia kuntopyörää. 
Päivärytmini oli käytännössä joka päivä (pl. viikonloput) tälläinen:
  • 05.45 herätys
  • 06.00 - 07.00 aamulenkki
  • 07.15 ateria 1
  • 08.00 - 16.00 töissä, (klo 10.30 ateria 2, 13.30 ateria 3)
  • 16.20 ateria 4
  • 16.45 - 1735 päiväunet
  • 18.00 - 20.00 reeni
  • 21.00 ateria 5 ja seuraavan päivän ruokien kokkaus
  • 22.00 nukkumaan

Lukuunottamatta viikonloppuja en käynyt missään, en tehnyt mitään muuta päivisin kuin työt ja reenit. Ja se ei johtunut siitä, ettenkö olisi jaksanut, niinkuin monet tuntuvat luulevan. Mulla oli energiaa todella hyvin viimeisille viikoille asti. Olin vain päättänyt, että työt hoidan, mutta muuten tää on ykkösjuttu. Olin päättänyt tehdä kaiken niin, että maksimoin dieetin hyödyt ja minimoin haitat, tulisin olemaan parhaimmassa kunnossa mitä tästä kropasta irtoaa.
Olin koko dieetin ajan todella itsekäs, oli mun ruoka-ajat, mun ruuat, mun reenit, mun lenkit yms. Mä tein niinkun mun ohjeissa luki, muulla ei ollut väliä. Näin ystäviä ja läheisiä kuitenkin viikonloppusin, joskin liian harvoin. Näin jälkeenpäin ajattelen, että olen todella onnellisessa asemassa, kun niinkin moni vanhoista ystävistäni ovat edelleen vierelläni. Onnekseni hirveen moni ymmärsi jutun juonen, minkä toki selitin heille parhaani mukaan etukäteen. Huomattua tuli kuitenkin, että kaikkea ei voinut etukäteen tietää. 
Viimeisten viikkojen aikana alkoi jalka painaa todella rajusti. Kroppa väsyi yllättävän paljon jo pelkästä yhden rappusen nousemisesta. Samalla kaikki sosiaalinen elämä jäi minimiin ja keskityin entistä enemmän vain pääsemään lavalle elämäni kunnossa. Näinä viikkoina ystävät olivat todella tärkeitä, vaikka en sitä pystynyt heille näyttämäänkään. Niin myös läheiset. Sain uskomattoman paljon tukea - antamatta yhtään mitään kellekään takaisin. Nämä olivat myös niitä hetkiä, kun kerroin ystäville, jotka kyselivät kahville että en vain yksinkertaisesti jaksa lähteä. Mun luokse sai silti aina tulla - tosin seura ei tainnut olla kovinkaan kummoista. 
Nykyään elämme avovaimoni kanssa perhe-elämää. Hän olikin juuri puoli vuotta kestäneellä kisadieetillä ja olin aika ristiriitaisissa fiiliksissä dieetin alettua. Olihan mulla tuoreessa muistissa kuinka itse käyttäydyin kaikkia kohtaan. Dieetti oli aika vaikeaa aikaa sekä Maijulle että mulle. Mulle ei toki fyysisesti ja Maijullekkin eniten vaikeuksia tuotti henkinen puoli. Maiju vaihtoi lajia bikinistä bodyyn vasta dieetin alotuksen jälkeen, joka tuotti odotettua enemmän painetta ja jännitystä. Tämä varmaankin suurimmaksi osaksi siksi että tulevien kilpakumppanien joukossa olisi varmasti tyttöjä usean, ehkä jopa kymmenien vuosien reenitaustalla. Otin tähän hommaan sellaisen asenteen, että yritän tehdä dieettiläisen arjesta mahdollisimman helppoa joka päivä, jotta Maijulla jäisi kaikki mahdollinen energia päivien läpi käymiseen ja harjoitteluun. Yllätyksekseni aina viimeisille viikoille saakka Maiju oli yleisesti todella rento, otti muut huomioon hienosti sekä jaksoi seurustella niin meikäläisen kuin myös kavereidensakin kanssa. Tiesin kuinka tarkkaa ruokien tekeminen, niiden syöminen ja pakkaaminen on. Pyrin olemaan myös tässä asiassa mahdollisimman ymmärtäväinen, vaikka useasti mulle mielekkäämpiä asioita jäikin tekemättä juuri siksi että "oli ruoka aika" tai "täytyy tehä ruokaa". 
Aloitin kolmannen dieettini viime maanantaina, kahdesta edellisestä esimerkistä olen saanut paljon irti tekemällä ajatustyötä - miten voisin olla epäitsekkäämpi ja hoitaa asiat kuitenkin mahdollisimman hyvin. Miten otan perheeni huomioon myös vaikeina hetkinä ja annan heille apua ja tukea samalla tavalla kuin tähänkin asti. 
Maijun dieettaamisesta opin sen, miten tärkeää on elää myös muuta elämää kisadieetin lisäksi. Tottakai dieetti vaikuttaa perhe-elämään yms, mutta siitä ei saa tehdä liian isoa numeroa. Dieetti ei ole mikään peruste tehdä töitäkään huonommin kuin normaalisti. Ei työnantajaa yleensä kiinnosta oletko dieetillä vai et - työt vain on hoidettava. Sama se on perheen kanssa. Vaikka puoliso ja lapset ymmärtäisi mistä on kyse - dieetti pitää mielestäni sovittaa perhe-elämään eikä toisinpäin. Ulkopuolisiakaan harvemmin kiinnostaa kuunnella valitusta siitä onko nälkä vai ei. Harvemmin kyselin muiden kuulumisia dieetilläni, mutta itse kyllä kerroin dieettiasoistani - ihmisille jotka eivät edes harrasta lajia. Tulevalla dieetillä aion ottaa tässä asiassa suuren harppauksen ja pitää kiinni niistä ystävistä, jotka edelleen ovat jäljellä.
Oikeastaan pyrin siis siihen, ettei dieetti vaikuta normaaliin elämääni mitenkään muuten kuin että kutistun viikko viikolta. 
Muistakaa ihmiset, eläkää elämäänne vaikka olettekin dieetillä. Pitäkää huolta ihmissuhteistanne ja tehkää parhaanne kaikilla osa-alueilla.
 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Spartanin kuvaukset ja ei-niin-fitness-viikonloppu.

Huh, mikä viikko! Minun pitäisi varmaankin hankkia joku aikatauluttamaan kalenterini puolestani, sillä tapanani tuntuu olevan se että täytän kalenterini niin täyteen että esimerkiksi viime viikolla juoksin tukka putkella heti maanantai-aamusta lauantai-itapäivään saakka. Tosin ei pidä valittaa, kun ohjelmassani oli paljon kaikkea mukavaa, kuten Spartan Gearin kuvaukset torstaina Turussa. 

Making of..

Sinne lähdimmekin ihanan tiimikaverini ja bf-kisaajan Mirkan kanssa seitsemän junalla torstai-aamuna. Teimme kuvausmeikit ja -tukat junassa ja voin sanoa että vaunussamme käynyt konduktööri oli melko ihmeissään kun junaan nousseiden kahden kalpean ja väsyneen tytön tilalla istuikin yht'äkkiä kaksi suhteellisen ylimeikattua ja yliruskeaa neitokaista. :) 

Junaeväitä :)

Kuvasimme Spartanille treeniliikepankkia niin harjoitusvälineiden kuin kehonpainonkin avulla tehtävistä liikkeistä ja vaikka päivä oli suhteellisen pitkä niin hauskaa oli ihan alusta loppuun saakka. Kiitokset siitä Antti Nurmelle, Ville Rintalalle, Janina Kokkolalle sekä ihanille tiimikavereilleni Mirkalle sekä Kialle kuvausseurasta.

Huipputyypit <3

Perjantain ja lauantai aamun olin vielä töissä, mutta lauantai-illaksi olimme sopineet menevämme ulos syömään mieheni Joonaksen kanssa. Hänellähän siis starttasi tänään kisavalmistautuminen kohti kevään Fitness Classiccia, joten halusimme viettää hiukan rennomman viikonlopun ennen sitä. 

Kuka eka valmis?

Kävimme siis ensin syömässä Pancho Villassa, josta vielä jatkoimme Ineziin lasillisille ystäviemme kanssa. Ilta oli todella mukava, mutta väsymys pääsi kuitenkin yllättämään ja suuntasimme kotiin hiukan puolen yön jälkeen. 


Aamulla pomppasin ylös loihtimaan Joonakselle aamupalaa ennen hänen heräämistään ja täytyy sanoa että olis hurjan tyytyväinen aikaansaannoksiini. 

"Kevyt aamupala"

Sunnuntai menikin syödessä ja lepäillessä ja seuraavan viikon ruokia preppaillessa ja vaikka olikin hurjan mukavaa poiketa normeista, syödä herkkuja ja viettää tälläinen "anti-fitness"-viikonloppu, niin eipä se siitä aiheutunut olo kyllä mielestäni ole sen arvoinen. 

Tai itse mietin tämän ruoka-asian niin, että on olemassa kahdenlaista erilaista mielihyvää tuottavaa ruokaa. Sellaista joka tuo hetkellistä mielihyvää syömisvaiheessa, joka sitten yleensä loppuukin melko pian ruuan nielemisen jälkeen. Esimerkiksi suklaa, jäätelö jne paljon sokeria sisältävä ruoka on sellaista joka aiheuttaa aivoille hetken mielihyvän tunteen vapauttaessaan sokeria elimistöön. Ja sitten on sellaista, joka tulee vasta syömisen jälkeen ja säilyy seuraavaan ruokailuun saakka. Itse koen että tämä jälkimmäinen on sitä, mitä oma ruokailuni normaalisti on ja siksi minulle on tärkeää pitää kiinni melko tarkasta ruokavaliosta myös offilla.

Mun hyvän olon ruokaa. 

Näihin pohdintoihin on hyvä päättää tämä  raapustus. Superia alkavaa viikkoa kaikille!:)

perjantai 24. lokakuuta 2014

14 kuukauden offseasoni päätökseen ja dieetin pohdintaa

Tämänkertainen offseason päättyy sunnutaina. 14 kuukauden ajan tavoitteeni on ollut kehittää mahdollisimman paljon lihasmassaa, säilyttäen suhteellisen siisti offikunto. Punnituspainoni viime vuonna oli 69,9 kg ja ennen kisaviikkoa vaaka näytti 70,5 kg. 
1 week out
1 week out / 2013
1 week out
1 week out / 2013
Kisojen jälkeen reffattiin valmentajani Jarin kanssa ja tehtiin suunnitelmia. Päätimme, että kisaan seuraavan kerran keväällä 2015, joten projektista tuli lähes kahden vuoden koitos. Reenasin koko dieetin ajan kerran viikossa Jarin ja kumppaneiden kanssa, mutta nyt tunsin että oli järkevintä reenata tässä porukassa aina kun mahdollista. Nyt olemmekin reenanneet noin vuoden verran yhdessä 3-5 kertaa viikossa.
Tähän 14 kuukauteen mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Loukkaantumisia ei ole ollut oikeastaan ainuttakaan, mutta aloitin viime syksynä koulun, jota käyn viikonloppusin. Tämä laski alkuun aikalailla energiatasojani, kulutin suhteellisen paljon energiaa ressaamalla kursseista. Mikään lukutoukka en ole ja lukiota en ole käynyt. Oli aika iso harppaus hypätä ammattikorkeakouluun. Sain kuitenkin sovitettua kaiken yhteen ja uskon, että koulu on ollut hyvää vaihtelua työn ja raskaiden reenien ohelle. Reenit ovat kulkeneet tosi hyvin oikeastaan koko tämän ajan. Uusia ennätyksiä niin ympärysmitoissa (myös muissa kuin vyötärön) kuin rautojen painoissakin on tehty kerta toisensa jälkeen. Olen onnistunut pääsemään suureen osaan lyhyen tähtäimen tavoitteistani ja kehitykseen olen tyytyväinen tältä osin. Olen pystynyt antamaan kaikkeni tälle hommalle, että saisin maksimoitua kehityksen ja tekisin kaikki asiat vielä paremmin kuin edellisillä offseasoneilla. 
Vaikka olenkin keskittynyt päivä toisensa jälkeen reeneihin, lihashuoltoon ja syömiseen niin painotan, että perhe on ollut, on edelleen ja on myös tulevaisuudessa se ykkös juttuni, joka menee kaiken edelle. 
Viime vuonna dieetin ensimmäisenä aamuna painoni oli 85.0 kg. Tällä hetkellä se on 90 kg. Lähdemme etenemään 25 viikkoisella dieetillä kohti Fitness Classicia. Ohjeet saan viikonloppuna Jarilta. Pyrin noudattamaan niitä 100%, sillä mulla on ollut molemmilla aikaisemmilla dieeteillä sama periaate mikä on edelleenkin; jos lipsahdan ruokavaliosta edes kerran tai jätän esimerkiksi reenejä tai aamuaerobisia väliin sen takia ettei kiinnosta, niin lopetan leikin siihen. Tiedän ettei kyseiset asiat kertaluontoisina tapauksina pilaa kuntoani eikä vaikuta dieetin toimivuuteen loppujen lopuksi, mutta se on mulle periaate. Kun mä seison siellä lavalla keväällä, mä haluan, että voin sanoa kaikille antaneeni kaikkeni. Toivon tottakai sijoittuvani korkealle, mutta tämä on mulle myös henkinen taistelu itseäni vastaan.
Pahin asia dieetillä mulle tulee oleen aamulenkit. En edes tiedä että miksi. Lenkin jälkeen on aina hyvä fiilis, mutta sille lähteminen ennen töitä ei houkuttele. En myöskään ole ennen ollut talvidieetillä, joten nyt täytyy muistaa pukea tarpeeksi päälle!
Yhtenä motivaattorina mulle toimii peili. Kun kondis lähtee etenemään ja se kiristyy. En ole esim. juuri koskaan katellut mitään motivaatioclippejä netistä. Lopullinen motivaatio tähän hommaan tulee tietysti pääkopan sisältä - se onkin mielestäni tärkeintä. Harva tyyppi, joka tähän ryhtyy niin tekee tätä jonkun muun kuin itsensä takia.
Muutama viikko sitten otettuja kondiskuvia:
Kaikinpuolin voin todeta offseasonini olleen onnistunut, lihasta on saatu ja lavalla sitten näemme mitä jää jäljelle. Odotan innolla minkälaisia fiiliksiä kolmas kisadieetti tuo tullessaan, koska toinen dieetti oli ensimmäisen kanssa niin erilainen! Pyrin jakamaan ajatuksiani teidän kanssa mahdollisimman paljon ja jos teillä on jotain kysymyksiä, niin erittäin mielelläni vastailen sellaisiin!
Viikonloppuna aion nauttia viimeisistä offipäivistä ja maanantaina se sitten alkaa!

Mass.fi verkkokaupassa jälleen huikeita tarjouksia!!
Hyvää ja rauhallista viikonloppua kaikille!!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Viikko kisojen jälkeen ja mitäs sitten seuraavaksi?

..Tosin kun peiliin katsoo niin ei tosiaan näytä siltä, että viikko takaperin olisin ollut jossakin fitness-kisoissa! Kropassa on ainakin kolmisen kiloa nestettä ja sieltä täältä rapistunut kirahvi-rusketus ei anna kovinkaan imartelevaa kuvaa peiliin. :D

Missä ne vatsalihakset on?!

Mutta eiköhän se tästä tasoitu, ihoa olen kuorinut aivan raivolla ja ruokavalioonkin olen palaillut alkuviikon ylilyöntien jäljiltä. Ylilyönneistä mainittakoon minun ja ihanan bikini kisaaja Monika Engmanin kanssa nautittu KAKKUAAMUPALA jossa ei kaloreita tosiaan säästelty! 
Eksyttiin siis joskus dieetin puolivälissä Lielahdessa sijaitsevaan Sweet Bakeryyn kahville ja samalla kun kuolatiin kahvilan kakkuvitriini märäksi, niin päätettiin että kisojen jälkeen käydään siellä aamupalalla. :) Hyvää oli ja seura mitä parhainta! 

Cake heaven ;)

Valmentajaakin kävin eilen tapaamassa ja sopimassa jatkosta. Itse olin tosiaan ajatellut, että jos aikaisintaan keväällä 2016 kisaisin seuraavan kerran, mutta yllätyksekseni Jari oli eri mieltä ja ehdottikin jo syksyä 2015. Sovittiin sitten että palataan asiaan ensi vuoden puolella ja nyt keskitytään siihen lihasmassan tekemiseen. Uuden treeniohjelman saanen ensi viikolla ja innolla odottelen sen korkkaamista! 

Bull yrittää selittää, että puoli kiloa irtokarkkeja EI kuulu mun jokapäiväiseen ruokavalioon. :D

Ruokavalioon lisäiltiin toiveestani hyvin maltillisesti hiilihydraatteja ja sovittiin että nostellaan niitä sitten parin-kolmen viikon päästä lisää. Toistaiseksi emme myöskään palaa kalorinvaihtelu-ruokavalioon, joka minulla oli käytössä viime offilla, vaikka se hyvin minulla toimikin, vaan kokeillaan miten kroppani reagoi tasaisiin kaloreihin. Muutenkin tarkoituksenani on pitää offikuntoni erittäin siistinä, sillä itse en kovin isossa kunnossa itse viihdy.

Muuten "paluu arkeen" on sujunut kovin nopeasti, kun töitä on ollut vaikka muille jakaa ja kouluhommiakin olen yrittänyt saada taas ajan tasalle. Aloitin siis viime viikolla Tampereen Koskikeskukseen avatussa Jungle Juice Barissa, jossa myydään ihania hedelmä- ja marjasmoothieita ja tuorepuristettuja mehuja superfoodeilla höystettynä! Onnekseni osa jopa sopii ruokavaliooni joten pääsen itsekin näistä herkuista nauttimaan. :) Bodykansalle muuten tiedoksi, että juomiin saa pyydettäessä lisättyä heraakin, eli proteiininsaantikin on turvattu! ;)

Pumping Iron-smoothie

Ensi viikolla on töiden ja kouluhommien lisäksi luvassa paritkin eri kuvaukset, joista ensimmäiset ovat Turussa sponsorini Spartan Gearin kanssa, jonne on tulossa melko hyvä määrä muitakin upeita fitness-tyttöjä, ja toiset FitBodyä varten Tampereella loppuviikosta. Toivotaan että saan tämän nesteturvotuksen kuriin ennen kuvia, heh!

Toista se oli niiden nesteiden kanssa parisen viikkoa takaperin.. 
(c) Petri Mast Photography

Vaikka oma dieetti veteleekin viimeisiään, ei kisatouhu ei kuitenkaan meidän perheessä lopu kun avomieheni Joonas aloittelee kisadieettiään reilun viikon päästä. Kivaa saada aamulenkeille seuraa ja aivan mahtavaa päästä fiilistelemään hänen dieettitouhujaan vaihteeksi! Ja jännää olla ensimmäistä kertaa ns. "sivustaseuraajan" roolissa kisavalmistautumis-projektissa, vaikka epäilen kyllä että tuskin Joonaksesta mitään ihan kamalaa dieetti-hirviötä kuitenkaan kuoriutuu. ;) 

Nyt taidan laitella treenikamat valmiiksi ja lähteä salille olkapäitä kasvattelemaan!

Kivaa sunnuntaipäivää kaikille! :)

Maiju


perjantai 17. lokakuuta 2014

Ylpeänä esittelen uuden sponsorini ja tsekkaa myös huikea kilpailu!

Nyt se on virallista ja voin ylpeänä kertoa olevani osa Team Mass -urheilijatiimiä. Olen käyttänyt Massin ja MyProteinin tuotteita jo jonkin aikaa ja voinkin todeta niiden olevan erittäin laadukkaita ja mikä parasta, aivan sairaan hyvän makuisia! Mulle tän kaltaisessa yhteistyössä on ensiluokkaisen tärkeää, että voin seistä sanojeni takana, kun kerron jokapäiväisessä käytössä olevista lisäravinteista tai esimerkiksi kokeillessani uusia tuotteita.


Valmennussuhteeni jatkuu edelleen normaalisti Jari Mentulan kanssa ja reenaamme vanhaan malliin porukassa viikottain. Saatte siis materiaalia reeneistäni sekä kisavalmistautumisestani kohti ensi kevään Fitness Classicia samaan tapaan kuin ennenkin.

Massin tiimiin liittymiseni johdosta sain teille kaikille avoimen kilpailun, jossa palkintona yksi laatikko sisältäen 12 kpl MyProteinin valkosuklaakeksejä. Hyvillä makroilla olevan keksilaatikon tarkemmat speksit löydät osoitteesta Mass.fi.  Kilpailu alkaa 18.10 klo 12.00 ja päättyy 24.10. Osallistu TÄSTÄ.

Kilpailun lisäksi teille on myös erinomainen avajaistarjous. Klikkaamalla itsenne tästä tai bannerini kautta Mass:in verkkokauppaan saatte -10% alennuksen tilauksestanne koodilla: MASSBLOGJ
(Tarjous koskee kaikkia muita, paitsi Better Bodiesin ja Six Pack Fitnessin tuotteita).

Pyrin jatkossa kertomaan teille myös tuoteuutuuksista sekä omakohtaisista käyttökokemuksista reenipostausten lisäksi. Odotan innolla kisakauttani sekä tulevaa vuotta uuden yhteistyökumppanin kanssa!

http://ad.zanox.com/ppc/?29208711C142816784T

Kirjoittelen reeneistäni nyt myös Massin sivuille. Tässä linkki blogiini.
Hyvää viikonloppua ja maukasta viikonloppua!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Nordic Fitness Expo 2014 ja body fitneksen SM-kisat kisaajan ettähuoltajan näkökulmasta.

Kuten varmasti ainakin kaikki sali-ihmiset tietävätkin, viime viikonloppuna kisailtiin fitnesslajien Suomen mestaruuksista Lahden Messukeskuksessa. Siellä myös minä kilpailin body fitneksen -163cm pituussarjassa sijoittuen yhdeksänneksi. Oma suoritukseni ei siis finaaliin saakka yltänyt, mutta näin lyhyellä lajinomaisella treenitastalla olen suhteellisen tyytyväinen sijoitukseeni. Ja rehellisesti pakko myöntää, että edelleni kirineet urheilijat vaan olivat huomattavasti minua parempia joten mitäs sitä sen enempää asiaa selittelemään. :)

Kuva: wanna.kuvat.fi

Viikonloppu oli joka tapauksessa aivan huikea ja sen kruunasi torstai-illan Fitfarmin järjestämä Nicole Wilkinsin seminaari, jossa Nicole kertoi urheilutaustastaan sekä matkastaan nelinkertaiseksi Miss Figure Olympiaksi. Saimme myös esittää hänelle kysymyksiä ja sainkin vastauksia moneen mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Nicole myös antoi palautetta poseerauksestamme ja hyviä vinkkejä esiintymiseen. 

Miss Figure Olympia Nicole Wilkins 

Perjantaina heräsin ajoissa aamulenkille, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme ajelemaan kohti Vierumäen Scandicia, jossa yövyimme viikonlopun ajan. Itse taisin hieman torkahtaa matkan aikana ja heräsin vasta Lahden paikkeilla neuvomaan loppureitin Vierumäelle. 

Hotelliin päästyämme asetuimme taloksi, eli tyhjensimme mini-baarin pullot pöydälle ja sulloimme omat eväämme tilalle sekä vaihdoimme minulle omat lakanat sänkyyn jotta en sotkisi kisavärillä hotellin valkoisia lakanoita. Tämän jälkeen kävin hotellin kuntohuoneella pumppaamassa olkapäät Joonaksen vuorostaan ottaessa pienen lepotauon. Salin ja suihkun jälkeen aloitimme maalaamisurakan ProTanilla ja ensimmäisen kerroksen kuivahdettua lähdimme Lahteen rekisteröitymiseen. Ennen rekisteröitymistä kävin tapaamassa Sahara Beautyn ihanaa Sannaa, joka toi Tampereen karsinnan jälkeen muokatun bikinieni alaosan minulle. Aivan älyttömän suuret kiitokset Sannalle tästä erittäin lyhyellä varoitusajalla tehdystä nopeasta korjaustyöstä ja muutenkin todella hyvästä palvelusta ja tietysti upeista bikineistäni! 
Rekisteröinnistä selvittyäni palasimme hotellille maalailemaan ja syömään. Menimme melko aikaisin nukkumaan, sillä aamulla heräsin aikaisin aamulenkille sekä poseeraamaan hotellin kuntohuoneelle, jonne sain ihastuttavaa seuraa bikini fitness-kilpailija Essi Vasankarista, joka yöpyi viereisesssä hotellihuoneessa. :)

Aina ei tarvitse olla niin tosissaan.. :D

Messuille tähtäsimme yhdeksäksi, minä töihin Better Bodiesin pisteelle ja Joonas katsomaan CBB-kisoja sekä muutamaan tapaamiseen. Aika messuilla menikin kuin siivillä ja oli todella hienoa tavata niin paljon upeita ihmisiä tiimistämme! Kävin myös ottamassa ensikosketukseni lavaankin, kun tiimimme Mihkel Altmets teki pikaisen haastattelun minulle Expo-lavalla. 


Puoli yhden maissa lähdimme kohti Vierumäkeä ja join viimeiset veteni ennen kuivattelun alkamista. Hotellilla vedimme muutaman kerroksen lisää väriä pintaan ja lepäilimme hetken ennen kampaaja-aikaani. Ihana Ulla-Riitta Koskinen Primestä siis teki lookkini myös SM:iin ja teki minulle pohjan tukkaan jo lauantai-iltana säästääksemme aikaa sunnuntailta. Tukanlaiton jälkeen palasimme hotellille, jossa sudimme ensimmäisen kerroksen JanTanaa minuun ja nautiskelimme Essin kanssa kuivatteluviinejämme yhdessä. 

Pari vuotta ollaan tunnettu ja lauantaina juotiin ekat yhteiset viinilasilliset. :)

Aamulla kello soi viideltä ja herättyämme pakkasimme kisakamat mukaan ja lähdimme Umpulle tukkaa ja meikkiä laittamaan. Fiilis oli melko epätodellinen, en yhtään ajatellut tässä vaiheessa olevani menossa parin tunnin päästä kisoihin. Kuitenkin kun pääsin kisapaikalle ja sain jalat ylös ja ihanat tiimini Sannan ja Elinin viereeni, alkoi kisafiiliskin nousemaan. Nopeat pumppailut ja lavan rappusille odottelemaan kutsua lavalle. Ympärilläni oli toinen toistaan upeampia tyttöjä ja pieni jännitys hiipi ilmoille. Minä, edelleen se pieni bikinikisaaja, olin nousemassa SM-kisalavalle näiden tyttöjen kanssa. Onneksi en tätä ajatusta sen pitempään kerinnyt kypsyttelemään, kun kutsu lavalle kävi ja sen jälkeen keskityin vain ja ainoastaan korjaamaan poseerauksessa viimeksi tekemiäni virheitä. Minut kutsuttiin vasta toiseen vertailuun ja vaikka pieni pettymys häivähtikin varmasti mielessäni, niin päätin kuitenkin nauttia siitä, että olin päässyt tänne saakka ja uskoakseni se näkyi lavalla. Tiesin kuitenkin jo ennen finalistien ilmoittamista, että en olisi finaalissa. Olo oli yllättävän tyyni. Laitoin viestin Joonakselle, pakkasin tavarani ja toivotin Jessicalle ja Iinalle onnea finaaliin ja lähdin pois bäkkäriltä. Kävimme vielä nopeasti messuilla pyörähtämässä ja sitten kohti hotellia. Pakkasimme hotellilla tavarat ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 

Matkalla Lahden Santa Fe:hen päätin rohkaistua ja katsoa kisakuvani läpi. Odotin niiden olevan melko kamalia, mutta yllätyksekseni en näyttänytkään ihan niin pahalle. Yllättävän hyvälle itseasiassa. Mielialani kohosi hetkessä. Olin oikeasti onnistunut korjaamaan suurimman osan poseeraukseni pahimmista virheistä ja kuntokaan ei näyttänyt ihan niin pehmeälle kuin olin pelännyt. Meikki ja tukka ja stailaus oli onnistunut. Monta hyvää asiaa. Toki lihasta olisi saanut olla paljon enemmän ja rasvaa vielä vähemmän mutta Suomen yhdeksänneksi parhaalle sijalle aivan kelvollinen suoritus. :)

Kuvat: Bodylehti

Tapaan valmentajani vasta ensi lauantaina, jolloin sovimme virallisesti ne uudet suunnitelmat, mutta oma näkemykseni on tämä: Kunnollinen pitkä kehityskausi, jotta saan oikeasti lisää lihasta hankittua ja seuraavat kisasuunnitelmat varmaankin keväälle 2016. Tavoitteena on myös pitää kunto kuitenkin melko siistinä, jotta kehityksen seuraaminen on helpompaa kuin se paksun rasvakerroksen sisällön arvailu.

Ja mites ne hommat huoltajan näkökulmasta meni?
Homma pyörähti käyntiin tosiaan perjantaina. Pakkailtiin ja kokkailtiin aamusta ja yhen aikaan laitettiin auton nokka kohti Lahtea. Meikäläinen ajo ja sain pakotettua dieettiläisen nukkuun vähäks aikaa. Ajettiin hotellille ja heitettiin kamat huoneeseen. Mä väsähdin ja luulin tulevani kipeeks ni jäin nukkumaan sillä välin, kun Maiju hoiti viimesen jumpan. Siitä suoraan alotettiin vetään väriä sit. Pro tania muutama kerros ja väristä tuli viime kerrasta poiketen aivan täydellinen. Tosi tasanen, ilman ainuttakaan raitaa. Nostin kädet ilmaan ja hurrasin.


Lauantaina aamulla herättiin aikasin syömään ja sit messuille. Meikäläinen pyöri osastoilla ja tapasinkin tosi mukavaa porukkaa - etenkin Mass :n ja MyProteinin osastolla. Shortsisarja ja CBB tuli myös katottua. CBB etenkin kiinnosti, koska tässä sarjassa pitäs itsekin kilpailla ens keväänä.


Yhen aikoihin sit takas hotellille ja lisää väriä pintaan muutama kerros. 4 kerrosta pro tania yhteensä siis ja näytti todella hyvälle. Hurrasin jälleen. Ainoastaan tummuus ei riittäny, ni napattiin sit illalla kuivatteluviinin lomassa 2 kerrosta Jan tanaa. Muakin yritettiin saada kuivatteleen, mut eihän tässä bulkilla sellasta?

Kisa-aamuna herättiin 5 jälkeen ja heitin Maijun meikkiin ja tukan viimeistelyyn. Maiju oli kaunistautumassa ja meikäläinen yritti pysyä hereillä. Ku Maiju oli valmis ni korjailtiin väriä hieman ja ruvettiin kääntään katsetta kohti kisoja. Ajettiin vähä ennen ysiä kisapaikalle. Tässä vaiheessa mä viimeistään tajusin kuinka sairaan ylpeä mä olen mun avovaimosta, joka on painanut n. puolen vuoden kisadieetin, siirtynyt bikinistä bodyyn kesken dieetin ja selvittänyt tiensä karsinnoista SM-kisoihin! Oon saanut näin läheltä seurata tätä todella hienoa, osittain vaikeetakin matkaa, joka on varmasti kasvattanut Maijua, mutta niin myös meidän suhdettamme.

Kannoin kamat niin pitkälle ku ilman huoltajakorttia pääsin. Halasin ja kerroin kuinka ylpeä olen. Toivotin vielä onnea ja tsemppiä ja vaihdoin katsomon puolelle. Odottelin tunnin katsomossa, jotta pääsin mahdollisimman läheltä kattoon. Viimeks kerroin, kuinka Tampereen kisoissa jännitin. Voin sanoa, ettei se ollut mitään tähän verrattuna. Piti ottaa kuvia mut ei pystyny, hurrasin ja huusin kyllä. Olin sanoinkuvaamattoman ylpeä nähdessäni mun Maijuni lavalla, ja sen kuinka hän nauttii siellä olosta.

Nyt ehditään oleen muutama viikko yhtäaikaa offilla. Sit on mun vuoro..

Kuva: Tomi Rehell

maanantai 6. lokakuuta 2014

4 days out fiiliksiä.

Vaikka hetkellisesti viikot Tampereen karsinnan ja Expon välillä tuntuivatkin todella pitkille, niin kas kummaa, viimeistelyviikolla ollaan jälleen! 


Tiistaina aloitettiin hiilarien lataaminen ja maanantaina vietettiin ansaittua lepopäivää. Maanantai aamuna kävin Zensessä Ristolla viimeistelyhieronnassa ja samalla reissulla tapaamassa valmentajaani sekä näyttämässä kuntoa viimeistä kertaa. Viimeistelyohjeet saivat hiukan viilausta edelliseen, mutta pääasiassa mennään samalla kaavalla kuin Tampereellekin. 

Pakko tunnustaa, että maanantaina oli hieman vaikeuksia olla ajattelematta alkavaa tankkausta ja vaikka tekemistä on muuten riittänyt, tunnit silti kuluivat mielestäni todella hitaasti. 

Bikini fitness SM 4. sija 2013

Vaikka tankkausta odottelinkin innolla, on fiilis silti hieman kaihoisa tämän dieetin loppumista ajatellessani. Viime vuonna olin aivan valmis lopettamaan diettaamisen välittömästi Expon jälkeen, mutta tänä vuonna toivoisin, että Expon jälkeen olisi vielä jotkut kisat, jotta saisin raapia kuntoa vielä paremmaksi ja jatkaa vielä hetken tässä fitness-kuplassa eloa. Ehkä tämä kertoo hyvin onnistuneesta dieetistä kun ei ole kiire lopettaa sitä?

Toki reverse diettaamista täytyy jatkaa pitkään ja nostaa hiilarimääriä erittäin maltillisesti, ja siis ehdottomasti nimenomaan edellisvuotta maltillisemmin. Tavoitteenani siis on pitää offikunto huomattavasti viime vuotta siistimpänä. Jos ei muun, niin oman pään hyvinvoinnin vuoksi ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maltillisemmillakin rasvoilla on mahdollista kehittyä ja toki kehitystä on silloin helpompi seuratakkin kun ei tarvitse arvailla, että mitä siellä rasvakudoksen alla lymyää. 

Muutenkin fiilis on aivan täysin erilainen viimevuoteen verrattuna, sillä toistaiseksi minua ei jännitä vielä laisinkaan. Keskittyminen on omaksikin hämmästyksekseni täysin tässä hetkessä ja tämän hetken tekemisissä, jotka pyrin tietenkin tekemään mahdollisimman hyvin. Ehkä sitten maalaushommien alkaessa fiiliskin muuttuu ja perhoset löytävät tiensä vatsaani? 


Olen kaikessa normaalissa epäjärjestelmällisyydessäni siitä kummallinen, että rakastan tehdä listoja ja aikatauluja ja tänään olenkin aikataulutellut kisa-viikonloppua ja täytellyt pakkauslistaani. Tähän rituaaliin kuuluu olennaisena osana luonnollisesti myös yliviivaustussi sekä muovitasku papereille. :D
Expossahan kisani on vasta sunnuntaina, mutta lauantaina tulen messualueelle Better Bodiesin ja Swedish Fitneksen pisteelle töihin aamupäiväksi. Tulkaahan toki kaikki paikalle saapuvat moikkaamaan! :) 

Olen yksi niistä onnekkaista jotka Ulla-Riitta "Umppu" Koskinen Primestä laittaa kisoihin, joten siitä ei onnekseni tarvitse minun kantaa mitään huolta. Olin hurjan tyytyväinen Tampereen kisalookkiin joten samalla mennään sitten Lahdessakin!

Ennen perjantain lähtöä Lahteen on kuitenkin vielä lihasten kevyttä pumppailua ja poseerausharjoittelua luvassa tankkauksen lomassa, sekä kevyitä aamukävelyjä, joissa pidän suunnattoman paljon. Puuro maistuu pienen happihyppelyn jälkeen muuten taivaallisen hyvälle, nam! Muuten tämän viikon olen pyrkinyt rauhoittamaan kisoihin keskittymistä varten, ja koitan myös vierottautua edes hiukan tästä some-maailmasta ja antaa enemmän aikaa myös ihanalle miehelleni, joka on jaksanut niin uskomattoman hienosti tukea ja tsempata minua koko dieetin ajan. Eilen pidimmekin kotona leffailtaa, mutta kas, minähän nukuin jo ennen leffan puoliväliä, joten tänään on sitten uusi yritys ihan leffateatterissa saakka. Sinne tuskin kehtaan nukahtaa, heh! 



Mutta palailen blogin pariin sitten kisaraportin muodossa ensi viikolla. 

Hurjasti tsemppiä kaikille Expon kisaajille, pian on meidän hetki loistaa lavalla! :)

-Maiju

lauantai 4. lokakuuta 2014

Leg workout with Monsta man Harri Forsberg and other Fitfarm Crew

Moido!

Kuten otsikkokin kertonee, ni vedettiin jalat läpi Papan, meisselin ja Tomin kans. Boss eli Jari oli palannu just vasta Arnold Classicista niin herätteli paikkoja ja jumppaili itekseen.

Itellä oli vielä takareidet kipeenä viime lauantain reenistä, mut hyvin ne tuli perässä ku lämpes ja anto palaa vaan.

Alotettiin koukistuksella, 15 toistoo per sarja, joka sarjaan yks levy lisää. Tuli varmaan 3 omaa sarjaa ja 2 pakkotoistoilla täyteen otettua. Noiden lisäks viimesenä sarjana noin 50% painoista pois ja 30 toistoa täyteen rest pausen avulla, jos ei muuten tullu.

Sit sjmv jossaki laitteessa, oli erittäin jännä liikerata, tässä vähän raskaammin ja toistot kasin pintaan. Superina vapaalla tangolla sjmv, jossa hurja venytys. Oli takareidet sen tuntuset, että jatketaan niitä ens viikolla taas sit. Jos saliltanne löytyy tällänen vekotin, ni kannattaa kokeilla sjmvtä siinä!


Sit laitetiin wfcn toiseen hackiin yks 25 kg limppu ja tarkotus oli tehdä osatoistoja. Eli otettiin alhaalta vajaita. Tämän kanssa superina reiden ojennus, osatoistoilla myös eli ei koko liikeradalla vaan puolikasta liikettä kunnon supistuksella. Hackissa alotettiin tekemällä 50 toistoa, ni ojennuksessa tuli varmaan 8 jollain ihan muutamalla levyllä :D Tätä comboa kannattaa  kyllä kokeilla, meni etureidet niin tukkoon ettei mitään järkee. Toinen sarja, yks levy lisää hackiin ja joku 40 toistoa. Muutama sarja näitä, aina yks levy lisää ja käytännössä niin paljon toistoja kun vain meni. Viimeinen sarja sit 20 toistoa täyteen pakkotoistoilla. Jokaisen hack sarjan oli tarkotus olla myös jatkuva eli ei huilia toistojen välissä. Tällä tyylillä menee tosi rajusti perille, ku paine pysyy lihaksessa koko ajan.

Loppuun viä ojennusta lisää, kokonaisella liikeradalla ja yhteensä 100 toistoa. Vuoronperään tehtiin aina niin paljo ku tuli, jonka jälkeen toinen jatko. Pieni restpause siis. Ekalla sarjalla tais tulla 30 toistoa ja viiden sarjan aikana sain satkun täyteen.

Ens viikolla jaetaankin näillä näkymin jalkareeni kahteen eli etureisi- ja takareisireeniin.

Tsekkaa video tän kerran setistä!


Sovittiin Jarin kanssa myöskin, että ens viikolla istahetaan kunnolla alas ja tehdään dieettisuunnitelmat. Täytyy myös ottaa lähtökunto kuvien ja ehkä videon kera muistiin. Tulevaa dieettiä fiilistellessä heitän teille kuvan viime vuoden dieetiltä, päivitykseen sopivana tietysti jaloista. Kuvat noin 4 weeks out junioreiden SM kisoista.





Nyt levätään, syödään hyvin ja maanantaina jatkuu! Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

1,5 weeks out!

Olipahan viikko tuo edellinen! Poikani oli siis viime viikon kuumeessa, joten yöunet jäivät sen vuoksi hieman vähäisiksi ja se vaikutti hieman omaankin jaksamiseen. Koitin tietenkin pojan nukkuessa yrittää itsekin levätä, mutta tässä vaiheessa dieettiä univaje tuntuu ainakin itsellä enemmän kuin mitä esimerkiksi se tuntuisi suuremmilla kalorimäärillä. Viikonloppuna sain kyllä sitten kurottua hieman yöuniakin takasin, vaikka töiden merkeissä sekin meni. Olimme ihanan bikini fitness-kisaaja Monika Engmanin kanssa promokeikalla Ideaparkissa ja vaikka molemmat dieetin viimeisiä viikkoja elämmekin, oli mielestäni fiilis ja jaksaminen molemmilla aivan priimaa. 

Iloiset promotytöt. ;)

No, sitten viikonlopun ehdottomasti iloisimpiin body-uutisiin, nimittäin Arnold Amateur-kilpailuihin ja suomalaisten todella upeaan menestykseen siellä! Suuret onnittelut erityisesti Piia Pajuselle, Kille Kujalalle sekä Hanna Saariolle hienoista sijoituksista ja toki kaikille muillekin siellä kisanneille suomalaisille! 
Kovin usein jaksetaan bodypiireissäkin valittaa tätä käynnissä olevaa fitness-buumia että loppuisi jo, mutta itse koen asian toisin. Mielestäni fitnesslajien yleistymisen myötä laji nimenomaan kehittyy entisestään ja sitä kautta kilpailijamäärien kasvaessa uskon tasonkin nousevan, joka taas luonnollisesti vaikuttaa ulkomaan kilpailuissakin parempiin menestymismahdollisuuksiin. Tylsäähän se olisi joka vuosi kilpailla niitä samaa viittä naamaa vastaan ja hakea aina se sama "helppo" pysti. Kuten ihana tiimikaverini ja aina niin viisas ystäväni Linda kiteytti hienosti blogissaan:

"Mutta toisaalta jos maaliin päästeessä tietäis jo mitä siellä odottais, menettäisi sinne kuljettu matka merkityksensä."

Itsekin keskityn nyt nauttimaan viimeisistä kovista päivistä ennen viimeistelyjä ja teen parhaani, jotta voin tuoda lavalle entistä paremman paketin. Yleisesti fiilis on edelleen hyvä, vaikka jokseenkin väsynyt ja esimerkiksi aamulenkeillä pieni itsensä reippaammin eteenpäin potkiminen on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta mielestäni sekin kuuluu tähän loppurutistukseen omalla tavallaan. Salilla onneksi intoa vielä yllätyksekseni riittää ja sitten väsyneemmän päivän yllättäessä on ihanaa päästä treenaamaan Joonaksen kanssa ja ripustaa ne aivot vaan sinne narikkaan ja keskittyä tekemiseen toisen käskyjä kuuliaisesti noudattaen. Viime lauantaina treenasimmekin työpäiväni päätteeksi takareidet ja pakarat yhdessä ja esimerkiksi silloin oli todella hienoa kun toinen jaksoi potkia eteenpään koko treenin ajan. Videota siitä löydät tästä.

Mikäs sitä on lenkkeillessä näin kauniissa syysilmassa.

Maanantaina tein ainoastaan aamulenkin loppupäivän mennessä työn merkeissä, ja kävin Bullin kuntotsekissä kuulemassa loppuviikon suunnitelmat sekä viilaamassa ensiviikon viimeistelyjäni. Tiista menikin lopulta epämääräisen vatsapöpön kanssa taistellessa ja tästä johtuen keskiviikon aamupainokin näytti melko naurettavan alhaisia lukemia. Toki paino on muutenkin vielä pudonnut hyvää tahtia Tampereen kisapainosta, mutta uskon kuitenkin Lahdessa kisapainoni silti olevan jotakin vitosella, eikä nelosella alkavaa, kun lihakset on saatu taas täyteen tämänhetkisen tyhjyyden sijaan. 


Sinänsähän vaakalukemahan on täysin merkityksetön kisoja ja kisakuntoa ajatellen, mutta itse (kontrollifriikkinä) koen mieluisaksi olla edes suurinpiirtein kartalla painosta oman kisakunnon etenemistä seuratessani. Koskaan en tierenkään vertaa sitä kenenkään muun painoon, sillä se taas ei kerro mistään yhtikäs mitään. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, että bikinisarjassa samassa pituusluokassa Expon lavalle nousee tänä vuonna kaksi ystävääni, joilla on keskenään tasan 10 kilon painoero ja silti molemmat heistä näyttävät jo nyt todella upealle ja ovat hienossa ja aivan riittävän kireässä kunnossa. Uskon molempien myös selviytyvän SM-finaaliin saakka. 

Bongasin itseni uusimmasta Body-lehdestä. Niin ne ajat muuttuu. :)

Mutta sitä ennen on vielä kymmenisen päivää aikaa keskittyä olennaiseen ja tehdä lujasti töitä kohti tavoitteita! 
Toivottelen kaikille Expon kisaajille oikein suuret tsempit tämän viikonlopun Mexicon MM-junnuja ja -masterseja unohtamatta! 

Soon it is time to rock the stage! :)