torstai 15. kesäkuuta 2017

5 treeniä viikossa ei riitä?!

Jou!

Oon oikeastaan treeniurani alusta saakka treenannut 4-6 kertaa viikossa, veikkaisin että jos otettaisiin ajasta keskiarvo (poislukien lepoviikot ja aerobiset, joita en laske treeneiksi), olisi se jotakuinkin juuri 5 treeniä viikossa. Aerobisia en laske treeneiksi sen takia että teen niitä vaan dieetillä - ja ne on vaan aerobisia :D

Käytiin Maijun kanssa Vierumäellä rentoutumassa :)


Mutta riittääkö se, viisi treeniä viikossa?
Joidenkin mielestä varmaan ei ja toisten mielestä taas kyllä. Omalla kohdallani sen on oikeastaan pakko riittää, jos aion saada riittävästi unta ja antaa aikaa koulun ja töiden lisäksi myös perheelle. En lähtisi kuitenkaan väittelemään riittääkö vai ei, vaan lähestyisin aihetta siltä näkökulmalta että miten se 5 tai kuusi treeniä viikossa saadaan riittämään mahdollisimman hyvin. Eli siis miten voit maksimoida kehityksesi viidellä treenillä viikossa.

Treenin määrä ei suoraan kerro treenin riittävyyttä. Voit treenata vaikka 10 kertaa viikossa saavuttamatta mitään lisähyötyä verrattuna viiteen tai kuuteen treeniin viikossa. Uskon että esim. viidellä treenillä viikossa pärjää todella hyvin, kunhan treenien laatu on kunnossa, lepo ja ruokavalio on kunnossa.

Oon treenannut pitkään ohjelmalla, jonka perusta on viiteen jaettu: selkä, rinta, olkapäät, jalat, kädet. Riippuen hieman aikakaudesta, ollaanko juuri päästy kisadieetiltä reverselle vai onko tilanne esim. tämä kuin nyt että edellisistä kisoista on jo pitkälti yli puoli vuotta ja offseason on kovassa vauhdissa. Kun treeniohjelman perustana on em. kaltainen jako, sitä on helppo muokata aina tilanteen mukaan. Kisojen jälkeen olen monesti pyrkinyt tekemään juuri tuolla perus jaolla suoria sarjoja, raskaasti ja hakemalla progressiota sarjapainoihin. Jonkin ajan kuluttua ollaan kuitenkin säädetty ohjelmaa niin, että saadaan esimerkiksi priorisointia olkapäille tai rinnalle - lisäämällä toinen treeni olkapäille vaikka käsitreenin yhteyteen.

Uskon että juuri tuo muokattavuus 5-jakoisessa ohjelmassa on sen juttu. Pitämällä perusta kunnossa saadaan kuitenkin tarvittaessa lisärasitusta tai muuta ekstraa tehtyä oikeastaan miten vain, kunhan se suunnitellaan niin ettei se lähde haittaamaan sitä perustaa. Okei, joku voi nyt ottaa kantaa, että "eihän se ole 5-jakoinen jos sitä muokataan lisäämällä toinen rintatreeni olkapäiden yhteyteen"... No ei varmaan niin, mutta ei se tätä asiaa muuta :)

Ensimmäistä kertaa yli kuukauden kesälomalla!
Mulla alkaa maanantaina loma, joka kestää elokuun alkuun asti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vähän pidempään kuin viikon tai pari kesälomalla. Myöskään koulua mulla ei nyt kesällä juuri ole, joten vapaa-aikaa jää normaalia enemmän aika paljonkin.

Oon siis nyt viimeisen pari kuukautta treenannut edellä mainitulla 5-jakoisella, jota on muokattu niin, että olkapäitä on tullut 2x viikkoon, muut lihasryhmät kerran. Tämän loman takia mietittiin Jarin kanssa, että miten me hyödynnettäisiin tämä n. 7 viikon loma-aika. Päätettiin antaa kropalle vähän reilummin rasitusta ja ottaa mukaan tuplatreenit.

Homma muuttui siis niin, että jalat treenaan kerran viikossa, mutta kaikki muut lihasryhmät kaksi kertaa. Tuplatreenipäiviä on kolme ja yhden treenin päiviä kolme. Yhden päivän pidän totaalilepoa. Aloitin uudella treeniohjelmalla jo tällä viikolla, treenijako saattaa hieman hakea paikkaansa jos tarve vaatii, sen takia en sitä vielä tän tarkemmin lähde ruotimaankaan.

Tämän hetken kondista! Painoa noin 84,5 kg


Oon aina ollut todella "domssiherkkä"
Aika näyttää miten tämä kokeilu toimii, sen verran voin nyt sanoa, että maanantaina oli rintatreeni ja tänään myös. Pelotti hieman mennä treenaaman kun edelleen melko kovat domssit maanantaista. Oli oikeastaan mikä lihasryhmä tahansa, niin treenattu lihas on mulla aina useamman päivän aika kipeä. Tämä ei ole muuttunut ajansaatossa mihinkään vaan alusta alkaen on näin ollut. Domssit onkin itselle yksi mittari treenin kovuudesta. Tiedän, ettei se tutkimusten mukaan tarkoita, että sitä kehittyisi enemmän kuin ilman domsseja, mutta itselleni se on todella tärkeä merkki. Oon tottunut siihen, että kovan treenin jälkeen, seuraavana päivänä treenattu lihas on kipeä. Jos treenin jälkeisenä päivänä ei treenattu lihasryhmä ole kipeä niin se on mulle suora merkki huonosta treenistä.

On tullut myöskin seurattua onko esim. dieetillä tai runsailla kaloreilla tai jopa lisäravinteilla vaikutusta domssien voimakkuuteen. Yleisesti palautumiseen kaikilla näillä kyllä on, ja itse domssien voimakkuuteen tuntuu hieman L-Glutamiini vaikuttavan.

Päivittäiset lisärainteet, nyt uudessa ruokavaliossa myös Vitargo mukana joka tosin kuvasta puuttuu :)


Vaikka tutkimusten mukaan ei ilmeisesti perustetta domsseille olekaan, niin kyllä mä uskallan väittää, että jos treenaa hauista ja seuraavana päivänä on ojentaja kipee niin jotain on tehty väärin ;)

Ruokavalio tukee harjoittelua!
Olipa se mikä laji tahansa, niin ruokavalion tulisi tukea harjoittelua mahdollisimman hyvin. Ruokavalio tulisi mielestäni koota tavoitteiden mukaisesti. Oon siis pitkään jo syönyt hiilarivaihtelulla, jossa hiilihydraatin määrää on vaihdeltu päivittäin. Tämä pitää aineenvaihduntani hyvänä ja rasvan kertyminen tuntuu pysyvän suht hyvin kurissa. Aikaisemmin hiilarimäärät oli sidottu päiviin, treenattiin tai ei. Nyt muutettiin tätä niin, että hiilarimäärä toimii yhdessä treenien kanssa. Tuplatreenipäivänä syödään hieman enemmän kuin yhden treenin päivänä ja vastaavasti lepopäivänä taas vähiten. Edelleen on suuri vaihtelu päivien kesken ja lisäksi tarvittaessa tankataan vähän reilummin.

En usko että voisin kovinkaan paljoa tämän motivoituneempi olla kehittymään. On aivan sairas into painaa ja koittaa saada kehitystä aikaiseksi. Mieli ja focus on todella vahvasti ensi kevään Fitness Classicissa, nyt vaan toivotaan ettei tule mitään takapakkeja ennen sitä..!

Tsemppiä juuri sulle, juuri sinun omaan juttuusi! Mitä ikinä teetkään, tee se kovalla palolla ja täydellä sydämellä!

- J

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Teksti, jota en ollut ajatellut koskaan kirjoittaa.

Jokainen, joka on blogiamme aktiivisemmin seurannut, on varmasti huomannut kirjoitus välini pidentyneen entisestään ja tekstien käsittelevän pääasiassa hyvinkin pintapuolisesti elämääni. Myös somessani on vilahdellut jonkin verran melko melankolisiakin tekstejä, ja tarkkasilmäisimmät ovatkin jo muutamaan otteeseen kyselleet, että onko kaikki hyvin. Vastaus on aina ollut reipas "tottakai", vaikka rehellisyyden nimissä tämä ei olekaan pitänyt paikkaansa pitkään aikaan.



Olen pitkään jo pyöritellyt päässäni tätä tekstiä, mutta joka kerralla päättänyt jättää tekstin kirjoittamatta, koska olen joskus kauan sitten tehnyt periaatepäätöksen että en oman elämäni varjopuolia somessa aio koskaan jakaa. Kuitenkin nyt on mielestäni korkea aika avata tämän vuoden tapahtumia ja ehkä vähän selittääkin omaa käytöstäni, joka on hetkittäin saattanut olla hyvinkin poissaolevaa. Osaksi haluan myös puolustautua, sillä sain viimeviikolla kuulla niin kummallisen kommentin elämääni liittyen että nyt on yksinkertaisesti pakko oikaista muutama väärinkäsitys.

"Helppohan se on sun sanoa, sä vaan treenaat ja liihottelet paikasta toiseen Better Bodiesin vaatteissa". Kyllä vain, näin eräs minulle itseasiassa melko vieras henkilö, tokaisi minulle päin naamaa salilla. Uskon että kommentti oli tarkoitettu ihan hyvällä, mutta tässä elämäntilanteessa kirpaisi kyllä aika syvältä. Osittain tietysti tämä on omaa syytäni kun en someen jaa kuin pääasiassa positiivisia asioita, mutta toisaalta ajattelen myös niin että jokainen saa sinne jakaa juuri sen kokoisen osan elämästään kuin haluaa. Mielestäni olisi myös hyvä että jokainen somea käyttäessään tämän muistaisi että siellä tuskin on esillä koko elämä jokaisine vaiheineen ja että mielikuvaa toisesta ihmisestä ei kannata muodostaa pelkän someprofiilin perusteella.

Rehellisesti sanottuna vuosi 2017 on ollut tähän mennessä varmaankin elämäni rankin vuosi. Paljon todella ikäviä asioita on tapahtunut lähipiirissä sekä perheessäni, ja ne ovat vaikuttaneet hyvinkin paljon minuun ja omaan yleisfiilikseeni. En näitä asioita voi enkä halua tässä sen tarkemmin eritellä, että en loukkaa kenenkään läheiseni yksityisyyttä, mutta sen voin sanoa että vaikka suoranaisesti minulle itselleni ei ole mitään pahaa tai ikävää tapahtunutkaan, niin en ole koskaan eläessäni ollut näin huolissani ja murheissani kenenkään muun puolesta ja parhaassa tapauksessa vielä monikossa. Tuskallisinta on se, kun ei voi tehdä mitään korjatakseen tilannetta, vaan joutuu vierestä seuraamaan toimettomana. Yleisesti koen olevani melko yksityinen omista asioistani ja minun on aina ollut vaikea kertoa julkisesti, jos joku asia on huonosti. Sitä varten on olemassa aivan muutama läheinen jonka kanssa jutella, kiitos heille kaikesta saamastani tuesta, sillä ilman sitä en tiedä kuinka olisin pärjännyt. <3

Olen myös ollut aina hyvä siinä, että esimerkiksi töissä keskityn vain ja ainoastaan siihen tekemiseen niin kovasti, että muut asiat saa painettua taka-alalle. Tämän vuoksi on varmasti ollut äärimmäisen hyvä asia, että töitä on ollut koko kevään ajan enemmän kuin tarpeeksi, jotta ajatukset on saanut siirrettyä aivan muualle. Saan myös aivan älyttömästi positiivista energiaa asiakkaistani ja työ onkin ollut eräänlaista hyvänmielen terapiaa minulle. Toisaalta asioiden käsittely onkin sitten jäänyt vähemmälle ja nämä mielessä pyörivät ikävät asiat ovat sitten aiheuttaneet sen, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen kärsinyt jonkin verran uniongelmista ja olen heräillyt aamuyöstä valvomaan. Tätä olen onnekseni saanut jonkun verran jo kuriin, koska jokainen joka minut tuntee, tietää kuinka tärkeää laadukas uni on minulle ja kuinka hankala minun on vähillä unilla toimia tehokkaasti.

Tiedän toki, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin, ja pitäisi osata keskittyä siihen positiiviseen, mutta välillä se on vaan täysin mahdotonta kun huoli painaa mieltä. Toivoa kuitenkin vielä on monessakin suhteessa, joten toivon että jossakin vaiheessa voin kirjoittaa tilanteen olevan parempi. Sitä ennen on nyt vaan sinniteltävä ja pyrittävä auttamaan sen minkä voi. Eräs hieno ihminen sanoi minulle tänään että harvoin ne ihmiset, jotka tukeutuvat toiseen, muistavat että sillä vahvalla "tukipilarillakin" voi olla niitä omia huolia ja murheita. Itsekin koitan muistaa tämän paremmin, sillä tämä henkilö on ollut minullekin erittäin suuri tuki ja toivon että voin olla hänelle edes puoliksi yhtä suurena apuna nyt ja jatkossa. <3
Enkä nyt missään nimessä halua, että kukaan alkaa minua säälimään, tai tarvitse mitään voivotteluja tai silkkihanskoilla käsittelyä osakseni, vaan koin että nyt on rehellisesti aika kertoa että aina se minunkaan elämäni ei ole mitään "liihottelua". Edelleen olen myös sitä mieltä että fokus kannattaa ja pitääkin siirtää niihin positiivisiin asioihin, mutta joskus on myös ihan okei olla vähän surullinenkin.
Kuitenkin vaikka askel nyt tällä hetkellä painaakin ja liihottelu ei tunnu onnistuvan, niin pyrin silti nostamaan varpaat ilmaan edes silloin tällöin ja nauttimaan joka hetki täysillä elämästä.


Maiju


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Fitness-kilpailijan kamala ruokavalio

Holaholaa! ...Ei toki sillä että tuolla pahemmin kuumalta kesäkeliltä näyttäisi, mutta toivoa on hyvä pitää yllä!

Tässä on kaikenlaisia dokumentteja ja muita päivityksiä sillon tällön nähty ja kummasteltu miten kamalia, yksipuolisia ruokia fitness-urheilijat syö... ne kun ei saa syödä mitään muuta kun kanaa ja riisiä ...tai parsakaalia.

Ajattelin vähän höpistä noista omista ruokatottumuksista ja ajatuksista mitä niiden takaa löytyy. Täytyy kuitenkin muistaa, että varmasti maailmasta löytyy kavereita, jotka ei oikeesti syö mitään muuta kun kanaa ja riisiä. Se on kuitenkin heidän oma päätöksensä eikä se tee siitä mitään totuutta väittämälle: "ei saa syödä mitään muuta, jos haluaa kehittyä". Tavoitteita on monia ja jos ruokavaliolla voidaan niihin vaikuttaa niin sitä tulisi säädellä niin, että sinne tavoitteisiin päästään mahdollisimman hyvin.

Koostan tähän ensiksi listan ruoka-aineista joita syön (ja haluan syödä) ympäri vuoden:

Yllä oleva lista koostuu hyvin pitkälti ruoka-aineista, joita syön siis käytännössä päivittäin. Ainoastaan leipää (ja sen päälle tulevia juustoa ja fileesiivuja) syön vain 1-2 päivänä viikossa riippuen miten tekee mieli.



No, nyt on listattu ruoka-aineet joita tulee syötyä, mutta miten ja milloin ja miksi?
- oon hereillä ison osan päivästä ja haluan syödä useasti, joten syön 6 ateriaa päivässä
- haluan syödä monipuolisesti ja sellaisia aterioita mistä tykkään oikeasti
- en syö parsakaalia koska en tykkää siitä enkä tarvitse parsakaalia mistään syystä

Oon jo pidempään syönyt noudattaen ruokavaliota, jossa viikon sisällä vaihtelee hiilihydraatin määrä oikeastaan päivittäin. Tämä sen takia, että vuoden 2015 talvella kokeiltiin ensimmäistä kertaa vaihtaa "tasaisesta, päivittäin samanlaisesta" syömisestä tähän hiilarivaihteluun ja kroppa alkoi kiristyä vaikka viikkotasolla kokonaismakrot/kalorit jne. pysyivät samana. Kun söin tasaisesti joka päivä samat määrät, tuntui kuin olisin ihan tukossa, energiat vähissä (vaikka ruokaa oli reippaasti). Vastaavasti vaihdettuamme tähän ruokavalioon, missä hiilarin määrä vaihtelee päivästä toiseen, kropan kiristymisen lisäksi aloin tuntea itseni todella energiseksi, tuntui tosi freshiltä ja hyvältä lähes tulkoon koko ajan. Mitään muutosta ei siis tapahtunut viikkokeskiarvojen lisäksi myöskään raintoaineissa eli samat ravintoaineet syötiin viikon aikana kuin ennenkin. Miksi siis syödä tasaisesti joka päivä samat ateriat, jos se päivittäinen oleminen tuntuu todella paljon huonommalta kuin nyt?



Syön siis tällä hetkellä niin, että viikko koostuu hiilarien osalta 4 (low, mid, high ja xhigh) eri kokoisesta päivästä. Keskiarvo kaloreilla päivää kohden noin 3000 tällä hetkellä. Tätä keskiarvoa toki hieman säätelee se, kuinka paljon xhigh-päivänä syödään. Lisäksi kaloreita ajellaan pikkuhiljaa ylöspäin, pitäen tämä offikunto edes jokseenkin siistinä. :) En kuitenkaan itse usko siihen, että väkisin pitäisi jokaisen miehen ja naisen yrittää nostaa kalorit vaikka 4000 "koska vaan pitää". Miksi syödä vaikka 1500kcal yli kulutuksen jos kuluttaa tosi vähän? 
  1. low: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä on melko alhaalla, vastaavasti rasvan määrä hiukan korkeammalla, jotta kalorit pysyvät kuitenkin jokseenkin ylempänä
  2. mid: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä hieman korkeampi ja vastaavasti rasvan hieman matalampi
  3. high: yhtenä päivänä viikossa hiilarit jo vähän reippaammin ylempänä ja rasva jo melko alhaalla
  4. xhigh:yhtenä päivänä viikossa syödäänkin sitten hyvin hiilaripainotteisesti, hieman tuntemusten mukaan, mutta käytännössä tankataan reippaasti ja pidetään rasva matalana
Päivät on jaettu siis viikon ajalle em. mukaisesti. Päivittäisellä tasolla on myös hieman vaihtelua aterioissa. En siis syö aamusta iltaan jokaisella aterialla samaa määrää rasvaa tai hiilaria. Proteiini tosin pysyy melko vakiona päivän aikana.

Syön siis 6 ateriaa + treenijuomat päivän aikana:
  • Aamupala: valkuaisia ja keltuaisia, vettä
    • Aamupalan syön aina hiilarittomana, olin dieetillä tai en. Pari vuotta sitten vielä vannoin aamupuuron nimeen, mutta tämä nyt tässä muuttunut hiilarittomaksi. Jotenkin aamusta on mukavampi syödä kevyesti, päivä lähtee hyvin ja pirteästi käyntiin proteiinin ja rasvan sekoituksella. Ei sen kummempaa muuta syytä tälle :)
  • Ateria 2: naudan jauhelihaa (10%) ja vihanneksia. Muutamina päivinä viikosta myös riisiä ja ketsuppia
    • Proteiinin saantini päivän aikana on suhteellisen suuri, joten tämäkin on aika iso ateria. Naudan jauheliha ketsupilla ja kunnon mausteilla vaan on pirun hyvää. Lisäksi hieman vihanneksia ja joskus myös riisiä/makaronia.
  • Välipala: FAST 100% Natural proteiini ja muutamana päivänä cashew pähkinöitä
    • Avainlippu-merkillä varustettu esim. lakritsin makuinen välipala toimii mainiosti! Lisäksi cashew pähkinöitä turvaamaan riittävää rasvan saantia. Mukava, helppo ja nopeasti nautittava välipala töissä kiireiden keskellä.
  • Ateria 4: kaurahiutaleita, raejuustoa, marjoja
    • Tämän syön aina treeniä ennen. Antaa kivasti potkua treeniä varten, täyttää mahaa juuri sopivasti ja ennen kaikkea maistuu pirun hyvältä!  
  • Treenin aikana: FAST Intra
    • turvaamaan aminohappojen saanti treenin aikana, yhdessä 1-2L veden kanssa 
  • Treenin jälkeen: FAST Whey+
    • isolaattimuotoisen heraproteiinidrinkin juon heti treenin jälkeen, yleensä jo pukkarissa. Tästä lempimakuni on suklaa!
  • Ateria 5: riisiä, kanaa, vihanneksia ja joskus myös ketsuppia
    • Tämä tulee syötyä melko nopeasti kun pääsee treenin jälkeen kotiin. Puhtaan makuinen vaalea jasminriisi sekä hyvin paistetut broilerin sisä- tai rintafileet, lisättynä vielä raikkailla vihanneksilla maistuvat tässä vaiheessa päivää erittäin hyvältä!
  • Ateria 6: kanaa, vihanneksia, joskus riisiä ja ketsuppia ja oliiviöljyä
    • Tämä ateria on muutamana päivänä viikossa hiilariton, juuri ennen nukkumaanmenoa. Treenaan yleensä illalla joten tämä tulee 1-2 tunnin päästä ateria 5:sta ja on siten kiva täyte vatsaan ennen hyviä unia.
Käytännössä siis, proteiinia syön pitkin päivää, rasvaa aamupäivisin ja illalla. Hiilihydraattin olen painottanut treenin ympärille, ennen ja jälkeen siis. Aikanaan söin treenin aikana myös FAST Vitargoa, mutta nyt kun päivisin on kohtalaisen vähän muutenkin hiilaria syötäväksi niin mielummin syön sen aterioilla kuin juon sen treenissä.. :) Seuraava hiilihydraatin lisäys ruokavalioon tulee todennäköisesti olemaan juuri vitargo treenijuomaan.

Tämän tyylinen ruokavalio on mulle hyvin vaivaton, normaali ja koen pysyväni energisenä, positiivisena ja freshinä koko päivän ajan. Treeni kulkee mahtavasti ja kondiskin tuntuu pysyvän jokseenkin kurissa. 



Tykkään ruuasta ja mulle on tärkeetä että nautin siitä. Mulle on myös tärkeetä että voin hyvin ja elän terveellisesti. Aikanaan söin miten sattuu, millon sattuu ja nyt vasta jälkeenpäin on tajunnut miten huonosti olenkaan voinut tuolloin. Kyllä mä kuitenkin tykkään välillä herkutella ja etenkin syödä jonkun älyttömän kokoisen hampurilaisen mikä imeytyy viikon. Mutta kun niitä ei joka päivä eikä joka viikko syö, niin ne maistuukin aina sitten vähän paremmalta! ;)

Peace,
J

torstai 4. toukokuuta 2017

Jos mun elämä olisi edes päivän sellaista, kun Muodonmuutoksia-"dokumentissa" annetaan ymmärtää, en todellakaan harrastaisi fitness-lajeja.

Siitä on jo jonkin aikaa kun menin typeryyksissäni katsomaan tämän Kati Juuruksen "tekeleen" nimeltä Muodonmuutoksia (niin, tekeleen, koska mielestäni tätä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua dokumentiksi*), ja päätin heti ensijärkytyksestäni selvittyäni, että kirjoitan blogiin tästä jonkinlaisen vastineen koska koin itse, että tämä ohjelma oli niin uskomattoman kaukana omasta ajatusmaailmastani sekä siitä näkökulmasta mistä minä katselen tätä lajia.

*Dokumentti 
1. Todellisia tapahtumia autenttisen aineiston avulla mahdollisimman tarkasti kuvaamaan pyrkivä elokuva. (Suomisanakirja.fi)

Kuitenkin halusin ensin hieman aikaa käydä läpi rauhassa tätä ohjelmaa sekä minussa sen pohjalta heränneitä tunteita, jotta saisin sitten kerralla ilmaistua kaiken sen, mitä koin tässä ohjelmassa olevan väärin, mutta koska ohjelma tuntuu putkahtelevan esiin uudelleen ja uudelleen sosiaalisessa mediassa ja mielestäni on oikeasti todella kauheaa jos ei-lajin parissa olevat ihmiset todella ajattelevat lajin olevan yhtä oksentamista, itkemistä sekä salaatin lehtien punnitsemista, niin päätin nyt kuitenkin jo kirjoittaa oman näkemykseni tästä ohjelmasta siitä nousseiden väittämien pohjalta. Katsotaan miten onnistun.

Ohjelma alkaa hidastetulla kuvalla takatiloista soittorasiamaisen musiikin säestyksellä, josta ainakin minulla nousee mieleen lähinnä kauhuelokuva. Ylipäätään koko ohjelman läpi kantava musiikkivalinta oli mielestäni todella hm, erikoinen, mutta sopi varmasti ohjaajan tarkoitusperiin hyvin.



Nälkä.
Kyllä, minullakin on aina jossakin välissä dieettiä ollut enemmän tai vähemmän nälkä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että kalorien (= ruuan) saantia on rajoitettu ja kulutusta (= liikuntaa) lisätty rasvanpolton edesauttamiseksi ja vaikka en periaatteesta laskekkaan kaloreitani tietyn rajan alle, niin silti olen syönyt enemmän kuin monet uudet minulla aloittavat pt-asiakkaat normipäivänään ruokapäiväkirjojensa perusteella. ;)



Treeni.
Omaan silmään pisti alussa näytetty treenipätkä, missä nainen tekee vipunostoja käsipainoilla ja kesken sarjan purskahtaa itkuun. Toki olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla, mutta täytyy sanoa että en ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän vipunostoja tehdessään ja ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu melko erikoiselle tilanteelle enkä itse usko että tulen koskaan eläessäni tekemään sellaista treeniä että itkisin sen vuoksi yhtä vuolaasti.
Toki on treenejä joiden mentyä päin mäkeä on tullut kotona itkettyä, mutta niitä minulla on ollut jo ratsastus- sekä tanssiajoista saakka ja toki kun harmittaa, pitää se purkaa. Ohjelman naisen itku johtui todennäköisesti vielä jostakin aivan muusta kuin vipunostojen tekemisestä, mutta sitähän ei katsojille kerrottu tai näytetty. :)
Itkun lisäksi myöskään oksentaminen ei mielestäni kuulu treenaamiseen, toki joskus on tullut huono olo jos esimerkiksi verensokeri on päässyt liian alas tai hengitystekniikka raskaissa sarjoissa on mennyt sekaisin. Myös intensiivisen harjotuksen (siis minkä tahansa lajin harjoituksen) aikana lihasten happamuus voi nousta niin korkeaksi, että se aiheuttaa oksennusrefleksin, mutta oksentaminen tai ainakaan toistuva sellainen ei mielestäni todellakaan ole mikään hyvän treenin mittari.


Kuva: Team Andro / Matthias Busse 2013
Nyky-yhteiskunnan naisihanne on bikini fitness-kilpailijan näköinen.
Toki sporttinen lookki on varmasti monen mieleen jo pelkästään terveyden näkökulmasta, ja kun miesnäkökulmaa minulla ei ole tähän antaa, niin sen voin sanoa että itse suosin jo lajivalintanikin puolesta hieman lihaksikkaampaa naisvartaloa. :) Tietenkin voi hyvin olla että olen ajatukseni kanssa hyvin yksin, mutta en itse osaisikaan ottaa kantaa koko kansan puolesta ja uskon että moni ohjelman katsonut nainen, joka ei ole bikini fitness-urheilijan näköinen on saattanut tästä väittämästä jopa loukkaantua. 

Bikini fitness kilpailija (n kroppa) on kiva ja helppo katsoa. Siitä tulee sellainen olo että tuo kyllä ihan oikeasti nauttii tuosta hommasta.
Voi toki olla että olen väärässä, mutta itse uskon melko suurella varmuudella että kyse ei tässä ollut pelkästä kropasta vaan tässä lauseessa käsiteltiin sitä kokonaisuutta sekä myös sitä lavaesiintymistä, mihin veikkaan tuon kommentoinnin pääasiassa viittaavan. Lavaesiintyminen vaikuttaa todella paljon sijoitukseen ja huono esiintyminen voi pilata hienonkin fysiikan siinä missä vaikka kouluratsastuksessa pieleen mennyt ohjelma. 


Kuva: Tommi Mankki 2016
Miesvalmentajat ja naiskisaajat-asetelma.
Tämä oli mielestäni todella yllättävä näkökulma, sillä fitness-lajeissa on kuitenkin alalajeina bikini fitneksen lisäksi naisille suunnattu body fitness sekä women's physique ja miehille suunnattuja men's physique, classic bodybuilding sekä tietenkin vielä erikseen kehonrakennus, eli lajeissa on kilpailijaedustusta molemmissa sukupuolissa runsaasti. Virallisia Suomen Fitnessurheilu ry:n valmentajia on nopealla vilkaisulla sivuille listattuna 14 kpl, joista 8 on naisia ja loput miehiä ja tuomaristossakin näyttäisi olevan 24 tuomarista puolet naisia ja puolet miehiä eli tämä ajatus "kuvanveistäjästä" ja hänen naispatsaistaan lähinnä naurattaa. Myös Suomen Fitnessurheilu ry:n tuomarikunnan puheenjohtaja on nainen, joka siis johtaa ja vastaa tuomaritoiminnasta Suomessa. Miksi tätä ei näytetty ohjelmassa?



    Spartan Gearin Toiminnallisen Harjoittelun PT-koulutuksessa 2 viikkoa ennen SM-kisoja 2016.
En kerkeä tai halua nähdä ketään dieetillä ollessani tai jaksa keskittyä työhöni.
Vanha sanonta kuuluu niin että meille kaikille on annettu se sama 24 tuntia vuorokaudessa ja sitten on oma asiamme että miten sen käytämme ja uskon tämän pitävän täysin paikkaansa. Toki töitä on yleensä jokaisen lajiharrastajan tehtävä sekä mielellään myös treenit hoidettava jos pärjätä haluaa, mutta muun ajan voi tosiaan käyttää haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa mieluiten sen viettää kotonansa rauhassa ilman muiden ihmisten häirintää niin se hänelle suotakoon, mutta fitneksen taakse en kyllä tässä asiassa silloin menisi. Itse olen 6-vuotiaan pojan äiti ja en ole koskaan sellaista fitness-elämää itse viettänytkään missä voisi ainoastaan niitä omia haluja ja tarpeitaan miettiä ja uskon että tämä on pelkästään hyvä asia. Toki se on myös lapsettoman etuoikeus että voi halutessaan elää ja hengittää ainoastaan sitä fitness-minäänsä (tai mitä tahansa minäänsä) päivästä toiseen ajattelematta mitään muuta, mutta itse koen että sinä päivänä, kun kisaamisen takia en pysty tai halua muita elämäni osa-alueita kunnolla hoitaa, on aika vaihtaa lajia. Toki kaikilla on väsyneitä tai muuten vaan sellaisia päiviä että ei huvita olla kovinkaan ekstrovertti, mutta mielestäni tämä ei johdu lajista vaan omasta sen hetkisestä mielentilasta. 

Ruokien punnitseminen
Punnitsen ruokani vuoden ympäri, kyllä. En välttämättä siksi että en osaisi vieläkään arvioida paljonko on esimerkiksi 30 grammaa pähkinoitä tai vaikka 150g lihaa, vaan siksi, että se on juurtunut tapa jota toki käytän aina dieetillä ollessani siitä syystä, että saan mahdollisimman optimaalisen kokoisia ruoka-annoksia aikaan. Punnitsen toisinaan myös vahingossa poikani annoksia vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista millään tavalla. En punnitse esimerkiksi salaatinlehtiä (koskaan) tai muitakaan kasviksia offilla, koska en näe siihen mitään syytä ja joskus voin käydä ravintolassa syömässä tai reissatessani saatan syödä pidempiäkin aikoja ilman ruokavaakaa, koska uskon että lajin parissa viettämänäni aikana olen sen verran oppinut hahmottamaan ruoka-annoksieni kokoa että pärjään myös silmämääräisellä arvioinnilla melko hyvin. En myöskään usko kroppani olevan niin tarkka että muutaman gramman johonkin suuntaan heittävä pihvi vaikuttaisi kroppaani millään tavalla. Toki alussa olin kovin tarkka ja ehdoton, koska en vielä tiennyt mikä on oleellista ja mikä ei, ja silloin valmentajan ohjeisiin tukeutuminen olikin todella tärkeää, mutta nyt viiden vuoden jälkeen osaa suhtautua asioihin jo vähän rennommin. Ohjelmassa (edelleen kieltäydyn kutsumasta sitä dokumentiksi) esiintyneet kilpailijat ovat hyvin voineet olla ensikertalaisia joka voisi hyvin selittää tätä ohjelmasta välittynyttä mustavalkoisuutta. Jotakin ensimmäistä kertaa tehdessään kannattaa noudattaa mahdollisimman tarkasti kokeneemman ohjeita, se on selvä. Myös Davis ym 2000 tutkimuksen mukaan kehonrakentajien on havaittu olevan muiden urheilulajien harrastajia säntillisempiä, joka voisi selittää sitä, että ylenpalttinen säntillisyys on osa fitnessurheilu kulttuuria.


Hormonitoiminnan häiriintyminen ja sen aiheuttama mahdollinen lapsettomuus
Omalla kohdalla kuukautiseni ovat sen verran itsepäisiä että ne tulevat hyvinkin säännöllisesti aina ajasta ja paikasta riippumatta ja vaikka dieettasin viime vuonna sekä kevään että syksyn kisoihin, niin ne pysyivät tiukasti mukana. Toki tämäkin on yksilöllistä ja toisilla ne häiriintyvät jo pienemmästäkin stressaavasta tilanteesta. Ensimmäisellä dieetilläni 2013 kisojen lähellä oleva kiertoväli hieman piteni, mutta muuten ovat aina tulleet normaalisti ja muutenkin kun kyse on harrastuksesta niin tuntuu hassulle että jotkut ovat lähtökohtaisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa lajin eteen terveydestään välittämättä. Tämä laittaakin valmentajien harteille paljon vastuuta, sillä jos urheilija itse ei ota sillä hetkellä vastuuta terveydestään niin silloin viimeistään valmentajan tulee tehdä se. Myös ihan kisaamista ajatellen on tärkeää toteuttaa dieetit järkevästi niin, että elimistö palautuu niistä normaalisti ja diettaaminen onnistuu myös jatkossa. Fitnesslajien ja niissä kilpailemiseen liittyvän dieettaamisen vaikutuksista hormonitoimintaan on myös tehty hiljattain tieteellistä tutkimustakin, jonka pääset lukemaan täältä.
Suomen Fitnessurheilu ry on myös kiinnittänyt erityistä huomiota tähän viime vuosina ja nykyisin valmentajille onkin olemassa pakollinen koulutus, jossa opetetaan kilpailudieetin terveellistä suunnittelua sekä toteuttamista.

Vanupeite iholla.
Piti ihan googlata miltä se lanugokarva näyttää ja en ole kyllä sellaista omalla ihollani tai kenenkään muunkaan lajiharrastajan iholla koskaan nähnyt. 

Kilpailijan ja valmentajan käytös kun kilpailija ei ollut finaalissa.
Oma näkemykseni siitä, miten kuuluu toimia jos on jäänyt finaalin ulkopuolelle on se, että arvokkaasti kerää tavaransa ja menee vaikka hotellihuoneeseen itkemään harmitustaan pois. Jälkikäteen voi sitten kysyä vaikka tutulta tuomarilta vinkkejä siitä, mikä meni vikaan mutta sekä valmentaja että valmennettava olisivat inttämässä tuomarilta selitystä miten voi olla mahdollista että kilpailija ei ollut finaalissa on kuulostaa mielestäni hieman hurjalle ja mahdollisesti tässä tapauksessa myös täysin käsikirjoitettu kohtaus? Valmentajan on toki tuettava urheilijoitaan, mutta en usko että se, että lähtisi valmennettavansa harmitukseen mukaan, auttaisi ketään millään lailla eteenpäin. Fitnesslajeissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, kuka pudottaa eniten painoa tai kärsii dieetillään eniten, tai noudattaa ohjeitaan tarkimmin vaan siitä, kuka saa tasapainoisimman ja kokonaisuutena parhaimman paketin tuotua juuri sinä kisapäivänä tuomareiden nähtäville lavalle, ja tämä on mielestäni asia, joka tulee jokaisen kilpailijan ymmärtää jo lajia aloittaessaan. 


PM-kilpailut 2016 Alingsås, Ruotsi
Kuva lainattu Meeri Mäenpäältä

Summa summarum, fitness-lajit kilpaurheiluna vaativat kovaa työtä sekä -luonnetta siinä missä muutkin kilpaurheilulajit, sitä en tietenkään kiellä ja kaikki ohjelmassa esiintyneet tytöt kyllä olivat hyvässä kunnossa ja esiintyivät pääasiassa edukseen. Olen toki itsekin dieetillä toisinaan tosi väsynyt mutta koen että koska se on oma valinta, on siihen myös osattava suhtautua sellaisena eli pyrin siihen että läheiseni tai perheeni ei joutuisi minun diettaamisesta tai siitä johtuvista aikatauluista juurikaan kärsimään millään lailla, vaan hoidan treenini ja syömiseni niin että se ei häiritse arkea tai että se verottaisi mahdollisimman vähän esimerkiksi perheen yhteistä aikaa. 

Itselle jäi ohjelman nähtyäni sellainen kuva, että ohjaaja oli alusta lähtien pyrkinyt kuvaamaan bikini fitnestä tietyssä, mielestäni melko synkässä valossa, jossa mies valmentajat määräävät ja naiskilpailijat tottelevat kiltisti näitä. Tätä omaa näkemystäni vahvistivat keskustelut ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kanssa ja kuultuani myös, että ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden puhumisia sekä tekemisiä oli pyritty jatkuvasti ohjailemaan tiettyyn suuntaan vaikka alunperin oli kuulemma vakuuteltu, että ohjelmassa ei ole mitään tiettyä käsikirjoitusta ja että siitä tehdään mahdollisimman neutraali ja realistisen kuvan lajista antava dokumentti. Alunperin osallisille oli kuulemma myös kerrottu että kuvausryhmää kiinnostaisi erityisesti se kova työ, mitä bikini fitneksessä kilpaileminen vaatii, mutta kumma kyllä lopulliseen tuotokseen oli kuitenkin päätynyt kovin vähän esimerkiksi itse treeniä näkyville. Osaa ohjelmassa esiintyneistä henkilöistä jäi ohjelman lopullinen sävy jäi harmittamaan jopa niin paljon, että he eivät olleet halunneet tätä ohjelmaa näyttää esimerkiksi läheisilleen.

Olen henkilökohtaisesti todella pahoillani siitä, että tällainen mielestäni todella harhaan johtava "dokumentti" on bikini fitneksestä päässyt Ylen ohjelmistoon sekä kaiken kansan nähtäville ja toivon todella että tämän väärinkäsityksen paikkaamiseksi saisimme pian näytille dokumentin, missä voisimme näyttää mitä fitness-lajit todella ovat.


Aidointa ohjelmassa oli mielestäni kilpailijoiden iloiset sekä innostuneet ilmeet lavalta poistuessaan.

-Maiju




perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sekametelisoppa.

Heeeeeeeeellou!

Ja heti alkuun erinomaista kevättä kaikille, on meinaan pirun cool kelejä alkanut oleen!! Ite oon sellanen taivaalle kattelija että mikäs sen mahtavampaa kun illalla töistä tullessa nähdä kaikenmaailman värejä ja olla hienosta taivaasta/kelistä fiiliksissä??


Sekameteli soppa otsikkona viittaa siis tähän mun päivitykseen, luvassa on kaikkea sekalaista maan ja taivaan väliltä.. Tosin, pyöriihän nyt melkonen soppa somessakin tän fitness "dokumentin" myötä.. yks sana liittyen siihen: roska

Viime viikonloppu tulikin oltua Fitness Classicissa, melko pitkälti töissä pe-su. Niinkuin toki moni muukin! Maijun omia valmennettavia kisasi neljä ja olin auttamassa huoltohommissa lavan takana. Lisäksi oltiin edustamassa Maijun kanssa sekä Noccon ständillä että myös Fastin ständillä. Aivan hullun mukava viikonloppu vaikka toki hieman raskas olikin. Oli tosi mukava höpötellä ja tutustua uusiin ihmisiin, kiitos kaikille jotka tulitte jutulle!! :)

Onnittelut vielä kaikille kilpailijoille ja aivan älyttömän paljon tsemppiä kaikille teille, jotka jatkatte matkaanne EM-kisoihin!! TSEMPPIÄ!



Tähän väliin itseasiassa onkin hyvä kertoa, että saatiin Fastin verkkokauppaan alekoodi teille meidän mahtaville lukijoille! Eli siis mikäli tilaat Fastin verkkokaupasta tuotteita, niin jatkossa koodilla teambb saat 20% alennuksen loppusummasta. Huikeata eikö vaan??! :)

Kisakuume oli itellä aikamoinen jo ennen viikonloppua, mutta nyt täytyy sanoa että se nousi potenssiin sata. Tällaisella motivaatiolla luulis kehitystä tulevan! Vielä kun ravinto- ja treenihommat on kunnossa niin annetaan vain ajan tehdä tehtävänsä. Hyvin nousujohteisesti pyritään viemään treenejä eteenpäin, nyt on siis priorisaatiojakso menossa olkapäille ja koitetaan saada paksuutta lisää.

Käytännössä treenaan tällä hetkellä 5 kertaa viikossa. Jakona hyvin perinteinen, höystettynä kuitenkin olkapäillä: selkä-takaolkapää, olkapäät, jalat, rinta-hauis, olkapäät-ojentajat. Pohkeita ja vatsaa treenaan kahdesti viikossa treenien päälle. Jaon kaksi viimeistä treeniä on välillä toisessa järjestyksessä, riippuen miten mulla lepopäivä osuu tuohon väliin. Lepopäivät mulla määräytyy käytännössä töiden ja perheen mukaan. Ekstralepoa sitten pidetään joskus kun siltä tuntuu, esimerkiksi viime viikolla päätin tiistaina, että loppu viikko levätään..... :)



Muutama sananen olkapääpriorisaatiosta, ensimmäinen olkapäätreeni painottuu etu- ja sivuolkapäille ja toinen sitten taka- ja sivuolkapäille. Etuolkapääthän ottavat rasitusta epäsuorasti myös rintareenissä ja vastaavasti takaolkapäät reenataan myös selkätreenissä. Näin saadaan useammin rasitusta kohdelihakselle ja toivotaan että ne nyt vastaisi reeniin kovasti - aikaisemmin kun olkapäitäkin treenattiin vain kerta viikkoon.

Kondis on mielestäni edelleen ihan suht siisti offille, paino laski kilon viime viikolla ja se näkyi kyllä kondiksessakin tämän viikon treeneissä. Pikkasen havittelin itselleni 4 viikon välidieettiä tähän toukokuulle kun työt väheni jonkun verran ja tässä on mun "kesäloma" sitten. Tulin kuitenkin järkiini ja painetaan nyt vaan sinne syksylle asti ja katotaan sielä sitten :D

Ja hei, kohtahan se olisi vappukin!! Eli erinomaista viikonloppua ja hyvää vappua juuri sinulle!! :)

ps. instagram ja snapchat päivittyvät melkeinpä päivittäin, joten lähes reaaliaikaista matkaa kohti ensi kevättä voi seurailla myös sieltä :)
IG: @joonaslepp
Snapchat: joonaslep


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Fitness Classic 2017


Huhheijjaa! Nyt on kevään fitness-kohokohta eli Fitness Classic kisattu ja kuten jokaisena vuonna, osa on onnensa kukkuloilla ja osa enemmän taikka vähemmän pettyneitä lopputulokseen. Haluan kuitenkin muistuttaa jokaista kilpailijaa siitä, että vaikka se saatu pysti olisikin ollut omasta mielestä tällä kertaa liian pieni tai jäänyt kokonaan saamatta, niin tärkeintä on kuitenkin se, että jos on tehnyt parhaansa niin silloin ei olisi enempää voinut tehdä ja siinä tapauksessa ainakin minun mielestäni tulee omasta suorituksestaan olla ylpeä. :)


Junnu bikinit jonossa lavalle 
Tämä laji kun ei millään lailla ole kiinni pelkästä tehdyn työn määrästä kisakunnon saavuttamiseksi, pelkästä esiintymisestä, lookista taikka mistään muustakaan yksittäisestä seikasta vaan se kokonaisuus, joka kisapäivänä tuomareille esitellään, ratkaisee pokaalien jakojärjestyksen. Joillekkin se kisakuntoon pääsy on helpompaa ja joillekin haastavampaa, ja toisilla on lajiin luotu jumalainen rakenne luonnostaan ja toisilla ei. Samalla tavalla tässäkin lajissa hyötyy, kun omaa luontaisia lahjoja siihen (kuten muissakin lajeissa) ja jos niitä ei ole saanut luonnostaan, täytyy silloin yleensä tehdä enemmän töitä, jotta pääsee samalle viivalle näiden genettisten valioyksilöiden kanssa. Tässä kohtaa varmasti moni miettii, että onpa epäreilua, mutta itse ajattelen sen niin, että suurin kilpailu käydään joka tapauksessa itsensä kanssa, eli jos joka kerta lavalle astuessaan on parempi versio itsestään kuin edellisellä kerralla, niin silloin on jo voittanut ja kaikki muu onkin sitten jo ekstraa. Ja älkää käsittäkö väärin, tottakai itsekin kilpailen aina voittaakseni, mutta jos parempia fysiikoita menee kisoissa ohitseni, niin mitäpä sitä sen enempää murehtimaan, vaan kaikki fokus ennemmin tekemään hommia siihen malliin, että omasta fysiikasta ei enää mennäkkään jatkossa ohitse! 


Jesse onnellisena kisan jälkeen
No mutta se siitä paatoksesta. :D Sitten itse viikonlopun tapahtumiin. Eli omia kisaajia mulla oli siellä neljä kappaletta joista kaikki kilpailivat lauantaina ja kaksi vielä sunnuntaina eli viikonloppu meni pääsiassa huoltohommissa. Pari tuntia ehdittiin olemaan lauantai-iltana Noccolla ja sunnuntai-aamuna FASTilla, mutta muuten aika meni pääasiassa bäkkärin perimmäisessä nurkassa kisaajia laittaen lavakuntoon. 

Tuplahauis-reisi edestä ;D



Öljyt pintaan ja lavalle!


Rauhallisuuden perikuva Lotta taisi oikeasti nukkua bäkkärillä :D


Pyrin siinä ohessa myös päivittelemään somea mahdollisimman reaaliajassa omien kisaajieni suoriutumisista ja sainkin sitten muutamia kyselyitä mm snapchattiin, siitä miten jotkut muut kilpailijat olivat sijoittuneet, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun en kisoja tosiaan ollut katsomassa, vaan lavan takana huoltamassa, niin en osannut oikeastaan kenellekkään mitään siihen vastata kun fokus oli saada kisaajat oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan lavalle eikä pitää online-tulospalvelua. ;) 





Poseerausta ennen lavalle menoa

Viikonlopun saldoksi tuli kaiken kaikkiaan men's physique SM-pronssi, bikini junior SM 4.sija sekä 9.sija ja body fitness beginnersien 5. sija eli kolme urheilijaa neljästä sijoittui. Yleisissä sarjoissa body fitnessistä tuli 8. sija ja bikinissä 15.sija. 


Erika Selander, bikini fitness junior Team Trifinity
Kuva: BodyMag


Henna Kyröjoki, bikini fitness junior
Kuva: BodyMag


Jesse Viitaharju, men's physique junior
Kuva: BodyMag


Lotta Korhonen, body fitness
Kuva: BodyMag

Itse olen kaikkien urheilijoideni suorituksiin tyytyväinen, ja erityisen ylpeä olen siitä, kuinka hyvin ja muut huomioon ottaen jokainen urheilijani käyttäytyi takatiloissa. Tätä samaa ei valitettavasti voi sanoa ihan kaikista muista kilpailijoista, vaikka pääasiassa takatilojen ilmapiiri olikin erittäin ystävällinen ja kohtelias.  Jäinpä siinä itsekin erään toisen tiimin valmentajan ylikävelemäksi finaalikierroksen urheilijoiden listaa tarkastellessani, eli peräänkuuluttaisin vielä lisää sitä urheilijamaista, muut huomioon ottavaa käytöstä ihan jokaiselta takatiloissa liikkuvalta.







Jos oma sijoitus ei ole mieleinen on mielestäni ainoa oikea tapa hoitaa asia on se, että arvokkasti kerää kamppeensa ja menee sitten vaikka autoon tai hotellihuoneeseen itkemään ja kiukuttelemaan, mutta kisapaikalla sitä ei kuulu mielestäni tehdä, se pahimmillaan häiritsee muita kilpailijoita jotka ovat vielä valmistautumassa omaan suoritukseensa. Miesten kilpailujen aikana takatiloissa olikin melko rauhallista, mutta naisten kisojen aikana tilanne oli hieman toinen jo suuremman kilpailijamäärän vuoksi, mutta toivotaan että me naiset osaisimme jatkossa ottaa oppia siitä miesten rauhallisuudesta. ;) 




Summa summarun, oikein mahtava (sekä kiireinen) kisaviikonloppu takana, kiitos siitä Suomen Fitnessurheilu ry:lle ja mahtaville (ja niiiin kärsivällisille) tuomareillemme sekä jokaiselle joka tätä viikonloppua oli jollakin tapaa toteuttamassa! Kiitos myös Nocco ja FAST hienoista puitteista ständeillänne, ei kyllä hävettänyt kumpaakaan käydä edustamassa! <3

Alkaa se omakin kisakuume nostamaan päätään hiljalleen, mutta maltetaan nyt vielä. 

Syksyn kisoja jo odotellen,

Maiju

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Offseasonia ja pientä kisahumua..

Vaikka elelenkin oman piiiiitkän offini kulta-aikaa (toisinaan) jopa ennätyksiä rikkoen ja (lähes koko ajan) ruuasta nauttien, niin on pakko myöntää että pienoinen kisakipinä kyllä nostaa päätään näin Fitness Classicin alla! Varsinkin, kun olen saanut hyvin läheltä ylpeänä seurata omien urheilijoideni valmistautumista kevään koitokseen. Onnekseni (ja luultavasti myös valmentajani onneksi) en lunastanut lisenssiä tälle vuodelle, joten ei tarvitse syksyn kisoilla vaivata päätäni (tai valmentajani päätä) sen kummemmin, vaan voin keskittyä kehitykseen ja kilpailla sitten kun oikea aika on. :)

Offseason fun.

Erityisesti ensimmäistä kertaa kisaaville tämä ensimmäinen kisapreppi on unohtumaton matka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä ja peilistä katsoo päivä päivältä upeampi fysiikka, jollaista ei ole aiemmin itsellään nähnyt saati osannut edes kuvitella! Suunnitellaan upea kisa-asu ja jännitetään, mitä viimeistelyviikko mahtaa pitää sisällään. Dieetin edetessä myös hämmästyy, kun huomaa yleensä kykenevänsä paljon enempään, kuin koskaan olisi alunperin uskonut ja se itsensä ylittämisen tunne kantaakin pitkälle. Toki näitä samoja fiiliksiä käy läpi jokaisella seuraavallakin dieetillä, mutta se tietynlainen ensimmäisen kisaprepin taiaomaisuus ja ensimmäistä kertaa kireämmäksi muuttuvan peilikuvan ihmeellisyys vaihtuukin ennemmin siihen edellistä kisakuntoa paremman kunnon jahtaamiseen ja rutinoituneempaan tekemiseen. Ainakin omalla kohdalla se dieetin suurin päämäärä onkin olla aina parempi versio itsestä kuin koskaan aiemmin ja muuttuva peilikuva ei enää aiheuta niin suurta ihmetystä, ainakaan ennen kun se kireä kisakunto on saavutettu.

Ensimmäisellä kisaprepillä huomasin ainakin itse vertaistuen suuren merkityksen ja olikin ihana päästä jakamaan fiiliksiä (hyviä että huonoja), treenaamaan sekä poseeraamaan muiden tiimikavereiden kanssa. Matka kisalavoille tuntuikin aivan erilaiselle, kun sen sai jakaa jonkun kanssa. Muistan itse ikuisesti kun sekä minä että silloinen treenikaverini Linda pääsimme molemmat bikini fitneksen SM-finaaliin ja en osannut päättää, olinko iloisempi hänen vai itseni takia. :)

2013 Nordic Fitness Expo

Toki edelleen on ihana nähdä kilpailuun valmistautuvia tuttuja ja vaihtaa kuulumisia, mutta olen huomannut että ainakin omalla kohdalla mitä enemmän dieettejä on takana, sen vähemmän niistä tulee puhuttua kenenkään kanssa ja olen muutamalla viimeisellä dieetillä jopa vaihtanut treenipaikkaani, jotta saan hoidettua ne rauhassa. :D Toki kyse on varmasti myös yksilöllisistä eroista ja olenkin mieheni mukaan "fitness-erakko", mutta uskon silti että jokaisella homma enemmän tai vähemmän rutinoituu jossakin kohtaa. Siksipä tämä erityisesti ensimmäistä kertaa kilpailevien urheilijoideni innostus on aivan älyttömän motivoivaa katseltavaa ja toivon sydämeni pohjasta että jokainen heistä pääsee omiin tavoitteisiinsa ja ensisijaisesti muistaa olla todella ylpeä siitä mitä on saanut aikaan. Minä ainakin olen, sen voin sanoa jo nyt. :)


Omalla kohdalla Fitness Classic menee siis tänä vuonna töiden parissa, ensin lauantaina huoltojoukoissa lavan takana ja sen jälkeen olemme molemmat Joonaksen kanssa Noccon pisteellä. Olettekos muuten päässeet jo maistamaan uutta Nocco Omenaa? Vaikka maku onkin kofeiiniton, niin siitä tuli välittömästi oma uusi lempparini sen raikkauden ja fressin maun takia! <3 Eli mikäli ette ole sitä vielä maistaneet, niin kipin kapin R-kioskeille, jossa sitä myydään jo kautta maan! Taitaa sitä löytyä jo osalta kuntosaleistakin ja ainakin Hallituskadun WFC:ltä. :)

Kuva: Pakkotoisto.com

Sunnuntaina sitten aamusella olemme molemmat FASTin pisteellä, josta ei taida sieltäkään loppua herkut kesken, ainakaan jos viime vuotta muistelee! Maistiaisia sekä älyttömiä tarjouksia on varmasti luvassa myös tänä vuonna, joten suosittelen tutustumaan myös FASTin pisteeseen! Ja tietysti meitäkin saa ehdottomasti tulla moikkaamaan, ihan kummallekin pisteelle! :) Iltapäivällä on taas huoltohommia luvassa joten loppupäivä meneekin siellä.



Aivan älyttömästi tsemppiä jokaiselle Fitness Classicin kisaajalle ja muistakaa nauttia! :)

"Practice like you've never won, perform like you've never lost."

Maiju