torstai 3. elokuuta 2017

Uunot Epsanjassa

Moiido!

Aikaisemmin kirjoiteltiin ensimmäisestä päivästä reissussamme, joka ei mennyt ihan nappiin. Nyt on päiviä ajettu eteenpäin ja nautittu reissusta alkusähläyksistä huolimatta. Täytyy kyllä sanoa että on tää kyllä hitto ollut kaiken työn ja sähläyksen arvosta - ja me ollaan niin ansaittu tämä. Aivan älyttömän siistiä vaan olla kerrankin ilman mitänän ihmeempiä suunnitelmia ja aikatauluja. Elää vain spontaanisti fiiliksen mukaan ja nauttia toistemme seurasta. Elämä on mahtavaa :)




Lauantaina tosiaan mentiin aamuksi makaan altaalle ja  odoteltiin laukkuja saapuvaksi. Niitä ei sit kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, niin lähettiin sit taas ostoksille :D Tällä kertaa Fuengirolaan Miramar -ostoskeskukseen. Piti ostaa muutamat vaatteet ja ruokaa lisää. Hieman alkoi hermoa kiristään kun ei laukkuja tullut, mutta koitettiin ottaa kuitenkin rennosti, onhan meillä kaikki muuten hyvin :) Lisäksi saatiin kuulla että laukut tulisi sunnuntaina aamulla 12 jälkeen, joten se antoi hieman iloa myös!



Sunnuntai aloitettiin taas altaalla makoilemalla. Iloksemme saatiinkin laukut suunnilleen sovittuma ajankohtana ja päästiin kunnolla peseytyyn ja vaihtaan kamppeita! Maiju oli halunnut jo pitkään viedä mut syömään Paellaa koska en oo sitä ikinä maistanut niin päätettiin lähteä Fuengirolaan käppäileen ja ettiin joku kiva ja tasokas ravintola. Käppäiltiinkin rantaviivaa pitkin yhteensä noin 10km ja katseltiin erilaisia paikkoja. Lopulta löytyi myös hyvä ravintola ja olihan se paella hyvää vaikka en kummemmin merenelävistä pidäkään.. :)



Muuten ollaan aamut aloitettu aina makaamalla altaalla aurinkoa ottaen. Päivällä käyty sitten ostoskeskuksissa ja kylillä. Maanantaina käytiin illalla Tivoli Worldissa, huvipuistossa joka on auki klo 18-01 eli siis iltasella. Aivan älyttömän hiemot maisemat kaikista laitteista, esim. maailmanpyörästä :) Tämä huvipuisto oli sellanen vanhan liiton tivoli mitä leffoissa näkee - pirun hieno. Sielä oli myös aika jännä kummitustalo, jossa oikeat ihmiset teki kaikkea pelotellakseen mei.  Tää oli aivan mahtava ja suosittelen kyllä kaikkia käymään joskus jos täällä päin liikkuu. Maijua VÄHÄN pelotti mutta selvis kyllä hienosti :)






Tiistaina käytiin vähän reippaammalla aamulenkillä Mijas Pueblossa, jossa olikin ihan pirun siistit maisemat. Mijas Pueblo on korkealla vuorella todella kaunis kylä. Sinne oli meidän hotellilta noin nelisen kilometriä matkaa, mutta koska se oli pelkkää jyrkkää ylämäkeä niin päätettiin mennä sinne taksilla ja tulla kävellen takaisin.






Olinkin suunnitellut Maijulle yllätystä ja Mijasissa käytyä tuli todettua että tämän romanttisempaa ja parempaa paikkaa sille saa kyllä siihen hakea... ;)


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Se oli siinä! Mitäs ny??

Heeellllou!


Taino ei ihan, ensi viikko on vielä tän kesän projektia jäljellä, mutta ajattelin nyt jo summata fiilikset kasaan, siltä osin kun pystyn :)

Edellisessä päivityksessäni kerroin omista fiiliksistä liittyen treenimääriin. Olen siis keskiarvollisesti varmaan treenannut urani aikana sen 5 kertaa viikossa ja kun kesän alussa alkoi töistä loma, päätimme Jarin kanssa toteuttaa siis pienimuotoisen projektin.

Projektin ideana oli siis antaa kropalle rasitusta enemmän kuin ikinä ennen. Treenijako muutettiin niin, että kaikki lihasryhmät (paitsi jalat kerran viikossa) treenattaisiin läpi kaksi kertaa viikossa, yhteensä 9 treenin avulla. 3 tuplatreenipäivää, 3 yhden treenin päivää ja yksi täysi lepopäivä. Lisäksi lihasryhmät treeneihin jaettiin sen mukaan, että mun olisi mahdollisimman helppo käydä treenaamassa Jarin ja kumppanien kanssa ilman että mun oma treenirytmi/jako sekoaisi. Oon tosiaan ollut nyt kesän ajan lomalla, joka on mahdollistanut perhe-elämän ja aikataulujen jakamisen niin että olen päässyt treenaamaan useita treenejä viikossa Tampereella. Kiitos siis vanhat konkarit Jari, Teemu ja Vertti että on aina mahtunut porukkaan hyvällä fiiliksellä, vaikka vähän satunnaisesti onkin päässyt mestoille! Ja kiitti myös treeniporukan uusille konkareille Matias Niemi, Vili Kuisma, Sini Lehtonen ja Matias Koistinen, ettei ole tarvinnut paljon ihmetellä vaikka mustalammas Nokialta välillä saapuu isommalle kirkolle :) Tsemppiä vielä tätäkin kautta Niemen Matiaksen kisaprojektille, joka etenee hyvää vauhtia, sekä toki myös Same Goal -projektille. Matias tuotti kesältä joistakin treeneistä matskua ja tekee muutenkin paljon hyvää duunia lajin positiivisen energian esille tuontiin, jos ei vielä ole tuttu niin tässä linkki Matiaksen Same Goal facebook-sivulle.

Oma fiilis kesän projektista - aamutreenit
Hommahan lähti siis liikkeelle niin, että päätettiin ottaa myös aamutreenit mukaan. En ole ikinä tykännyt aamuisin treenata vaan koen että on ollut paljon parempi kun kroppa on ollut "hereillä" jo pidempään. Tähän tuli jo toisella viikolla mielestäni aika iso asennemuutos - kunhan vain lämmitteli hyvin. Maiju antoikin mulle todella hyviä ja arvokkaita lämmittelyneuvoja treenejä varten, joita olen nyt tehnyt ennen jokaista treeniä. Näiden aikana oon saanut myös aamutreeneissä kropan hyvin hereille, veren kiertämään ja ajatuksen keskitettyä juuri treeniin. Korostan siis lämmittelyjen tärkeyttä, mikäli aiot joskus aamutreenejä kokeilla! Aamutreenit on koostunut mulla suorista, raskaammista sarjoista. Oon tehnyt 4-5 liikettä, jokaisessa 3-4 perus suoraa sarjaa, hyvällä kontrollilla ja lihastuntumalla, mutta kuitenkin hieman rajummin kuin iltatreeneissä. Poikkeuksena näihin ne aamutreenit, jotka on tehty Bullin ja muiden kanssa, niissä on yleensä tehty sekä raskaampia suoria sarjoja että myös gianttia tai vähintäänkin supereita.



Treenijako
Aikaisemmin kävi ilmi, että oon nyt tehnyt 3 tuplatreenipäivää, 3 yhden treenin päivää ja lisäksi on ollut vielä yksi lepo, joka käytännössä on ollut sunnuntai. Pitkästä aikaa on ollut siis ennalta sovitut kiinteät treenipäivät. Oman elämäntilanteen takia tällainen ei oikein normaalisti onnistu, teen siis paljon iltatöitä sekä päivätöitä ja lisäksi Maijulla on omat työt (päivisin ja iltaisin) ja onhan meidän kanssa asumassa myös 6-vuotias (tuleva spiderman kuulemma, koska se on hauismies ja ampuu seittejä), jolle tietenkin annetaan mahdollisimman paljon aikaa ja huomiota.

Nyt kesän ajan toiminut jako kuitenkin toimi ihan pirun hyvin. Esimerkiksi maanantaina aamulla treenattiin rinta, se tuli uudelleen treenattavaksi torstaina. Keskiviikkoaamuna selkä, se tuli uudelleen perjantaina. Lihasryhmät siis kaksi kertaa viikossa läpi, toinen kerta suoria sarjoja, ilman hifistelyjä, raskaasti ja lujaa. Toinen kerta taas enemmän volyymia, paljon sarjoja ja toistoja, supereita, giantteja yms. Kaksi hyvin erilaista treeniä viikossa per lihasryhmä siis pl. jalat - jotka treenaan edelleen vain kerran viikossa. Uskon, että tulen jatkossa tekemään jotain tästä sovellettua treenitapaa, mutta vähemmällä treenimäärällä....No, jää nähtäväksi, sillä Jarilla on päätösvalta tässä :)



Palautuminen
Mulla on aina tullut treeneistä ihan hirveät domssit, oikeastaan mikä lihasryhmä tahansa niin treenattu lihas on aina ollut useamman päivän kipeä. Tätä hieman mietinkin projektin alussa että miten treenaaminen onnistuu, kun ei edellisestäkään treenistä ole vielä kivut lähteneet.

Homma kuitenkin onnistui HYVIN! Aluksi joutui treenaamaan kipeetä lihasta uudestaan, mikä onnistui kyllä tosi hyvin kunhan vain lämmitteli kunnolla. Kahden ekan viikon jälkeen huomasi jo selkeästi, että vaikka treenit olivat nousujohteisia niin treenin jälkeiset kivut eivät olleet enään niin suuria. En tiedä, mutta voisin ehkä väittää että palautumiskapasiteettini kasvoi tän treenijaon myötä. Toki palautumista tukemiseksi Jari suunnitteli hyvän ruokavalion, jolla on varmasti suuri merkitys. Toisin sanoen, hieman kauhun sekaisin tuntein lähdin ensimmäisinä viikkoina treenaamaan kipeetä lihasta, mutta viikkojen edetessä domssit alkoivat jäädä 1 tai maksimissaan kahteen päivään.



Jos mietitään palautumistani kokonaisuutena, niin en missään nimessä pystynyt ainakaan tänä kesänä palautuun tällaisesta treenimäärästä ihan kokonaan. Projektin yksi tarkoitus olikin nähdä, miten hyvin sitä palautuu ja milloin kroppa alkaa näyttää merkkejä ylirasituksesta. Esimerkiksi ruokavalion kohdalla, alkuun tuntui että ruoka vaan hukkuu johonkin ja koko ajan nälkä, vastaavasti nyt parisen viikkoa tuntunut jo siltä että ei mitään ruokahalua... Välillä kyllä nälkä, mut käytännössä kun ruuan saa eteensä niin ei oikein tee mieli syödä. Toisena on unen määrä eli tällä hetkellä se tuntuu melkolailla loputtomalta, pitkien yöunien jälkeen pystyy nukkumaan lähes loputtomasti päiväunia jne. Näitä ei toki ole ollut mahdollisuus loputtomiin hyödyntää, koska on tosi paljon muutakin elämää kuin treenit, mutta sillon tällön on onneksi voinut päikkäreitäkin ottaa.


Summasummarum
Hurja treenimäärä ottaa veronsa palautumisessa ja ehkä lyhyempi aika voisikin toimia pitkällä juoksulla hieman paremmin, esimerkiksi 3-4 viikkoa työtä ja sen jälkeen viikko lepoa ja sitten taas kierto alusta. Paino tippui alussa hieman (84kg --> 83 kg), mutta nyt se on noussut aikalailla lähtötilanteeseen ja uskoakseni kondis on silti jopa hieman kiristynyt kesän aikana. Tiheä treenikierto taitaa tuottaa tulosta, sillä koen että olen kehittynyt selvästi enemmän kesän aikana kuin kevään aikana (jolloin treenasin aika paljon vähemmän). Sitä en toki vielä tiedä, miten tällaisella tiheällä treenijaolla pystyisi treenaamaan esim. 5-6 kertaa viikossa ilman, että treenit kestäisi monta tuntia kerrallaan... Tässä Jarille pähkäiltävää :)

Palautuminen olisi voinut ehkä olla parempaa, jos olisi rohkeasti syöty vielä enemmän, toisaalta olisiko sitten kondis pysynyt näin siistinä... sitä ei tiedä. Tankkasin ensimmäistä kertaa tän jakson aikana eilen, aikaisempina viikkoina olen syönyt jonkin cheat-aterian. Tankkaus joinakin viikkoina olisi varmaankin auttanut palautumiseen - näin jälkiviisaana.





Mitäs ny sitten?
Vaikka tässä tosiaan loma vielä rullaakin 2 viikkoa, niin syksyllä jatkuvan opetustyön kursseja on painettava valmiiksi, jotta pystyn antamaan mahdollisimman hyvää opetusta ja oppilaat pääsevät opetustavoitteisiin. Ensi viikko onkin painettava pitkää päivää kurssien eteen (unohtamatta treenejä), jotta ne on torstaihin mennessä valmiit. Me meinaan lähdetään Maijun kanssa Espanjan auringon alle perjantaina ja tullaan takaisin vasta 4.8!! :)

Espanjassa aion pitää ns. lepoviikkoa ja reenata sen verran kuin siltä tuntuu. Todennäkösesti me käydään Maijun kanssa sielä kyllä jumpalla useampaan kertaan, mutta tästä ei aiota ottaa ressiä :)

7.8 jatkuu sekä treenit että myös opetustyö, kun koulut jatkuu taas. Syksyn välidieetti on vielä vähän harkinnassa ja nähtäväksi jää mitä Jari asian kanssa meinaa. Samoin treenit ja ruokavaliot tsekataan nyt uuteen uskoon kun tullaan reissusta. Työjärjestykseni vaikuttaa hurjasti treeniaikoihin sekä määriin, joten ohjelmaa ei päästä suunnittelemaan ennenkuin saan sen käsiini.

Motivaatio on aivan katossa ja täysillä tehdään töitä fysiikan parantamiseksi! Tällaista tällä kertaa, laittelen taas postausta tulemaan kunhan saadaan suunnitelmat tehtyä taas arkeen palaamisen jälkeen!

Hyvää kesän jatkoa!



perjantai 7. heinäkuuta 2017

Treenikuulumisia

Heti kättelyssä haluan kiittää jokaista edelliseen kirjoitukseeni reagoinutta, on hyvin lohduttavaa huomata kuinka paljon teitä ihania on jakamassa fiiliksiä kanssani. Kiitos. <3




Mutta sitten henkilökohtaisesta elämästä hieman arkisempiin asioihin. Ajattelin nimittäin kirjoitella treenikuulumisiani pitkästä aikaa. Olenhan ollut Villen valmennuksessa jo tammikuun alusta eli onkos sitä nyt kehitytty yhtään ja miltä koko homma maistuu näin puolen vuoden jälkeen? 

Tietysti kuusi kuukautta on tässä lajissa melko lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin ajassa voi saada aikaan yhtä ja toista jos hommia paiskoo tosissaan ja näin kyllä koen ainakin itse tehneeni! ;) Yhteistyömme Villen kanssa on mielestäni toiminut paremmin kuin osasin aavistakkaan ja koen että olemme hyvin samoilla linjoilla oikeastaan kaiken suhteen. 



Noudatan tällä hetkellä kalorinvaihtelu-ruokavaliota, jota on pyritty hiljalleen nostelemaan suurempiin ruokamääriin kuitenkin tiettyjä minulle tärkeitä periaatteita noudattaen. Minulle siistissä kunnossa pysyminen on prioriteetti numero yksi joten siksi nostoja on tehty maltilla ja rauhallista tahtia. En henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt nk "sikabulkkauksen" päälle, varsinkaan näin naisena ja muutenkin epäilen että jos jokunen gramma lihasta tarttuisi tällä tavalla enemmän niin viimeistään sitten dieetatessa ylimääräisiä pois nekin grammat palavat siinä ohessa. Kun urheilijoita ollaan, niin urheilijalta tai edes urheilevalta olisi mielestäni hyvä näyttää. Varmasti myös yleinen terveydentila pysyy parempana ilman mitään 20kg:n painonvaihteluita offin ja dieetin välillä. 

Tietenkin "siisti kunto" voi olla jollekin toiselle aivan eri asia kuin minulle, mutta koen että tämänhetkisessä kunnossa minun on ihan hyvä olla ja voin kehittyä. Oma kroppani hakeutuukin todella vikkelästi pois sieltä kisakunnon painosta (vaikka syönkin melko tarkasti vuoden ympäri) ja selkeästi pysähtyy sitten "ominaispainoonsa" joka näyttäisi olevan se noin +10-11kg kisapainosta. Joku voi varmasti tässä kohtaa kauhistua mutta kyllä ainakin omalla kohdalla se "+5kg kisapainoon" on aivan mahdoton ylläpitää vuoden ympäri niin että voisin hyvin ja vielä samalla kasvattaisin lihasta. 


Treeniohjelma on vaihtunut noin 6-12 viikon välein ja painotus on vaihdellut pääasiassa suurimpien heikkouksien välillä eli olkapäissä, selässä sekä etureisissä. Yläkroppaan koen saaneenikin jo jonkin verran kehitystä mutta nuo kirotut kanankoivet kyllä lahaavat perässä! Seuraava puoli vuotta tehdäänkin sitten pelkästään niitä, heh! :D

Onneksi sinne lavalle ei ole mikään kiire eli vaikka kisatavoite onkin lyöty syksylle 2018, niin ongelma ei ole työntää sitä kauemmas jos fysiikkani ei ole ensi keväänä riittävällä tasolla että syksyllä kilpaileminen olisi perusteltua. Mutta tässä nyt on vielä ainakin 8-9kk aikaa paiskia hommia enne sellaisia päätöksiä. :)

Ehdin sen verran pitkän pätkän tekemään omat ohjelmani sekä oman myös valmennukseni yksinään että huomaan välillä unohtavani kuinka osaava apu minulla on lähellä ja toisinaan uhraan aivan liikaa aikaa jonkun asian mietiskelyyn kun voisin keskittyä vaan sen toteuttamiseen. :) No ehkä tästäkin tavasti hiljalleen oppii pois. Ihan parastahan tämä on kun voi itse vaan keskittyä treenaamiseen ja joku muu tekee ajatustyön taustalla! 

Kuten tekstistä varmasti paistaa, niin olen ollut erittäin tyytyväinen valmennussuhteeseni ja innolla odotan seuraavaa kuntoa minkä pääsen tuomaan lavalle! :) 

Seuraavan puolitoista viikkoa tosin treenailen Porissa työreissun takia ja onkin ihan hauskaa päästä taas harrastamaan saliturismia toiselle paikkakunnalle, mutta josko sen jälkeen sitä saisi vierailtua Vierumäellä valmentajaa moikkaamassa niin saisi palautuksen maanpinnalle näiden kehittymispuheiden jälkeen, heh! ;)


Ps. Olettehan osallistuneet meidän blogin Facebookissa olevaan FAST-kisaan? Palkintona aika huikea treenijuomapaketti



torstai 15. kesäkuuta 2017

5 treeniä viikossa ei riitä?!

Jou!

Oon oikeastaan treeniurani alusta saakka treenannut 4-6 kertaa viikossa, veikkaisin että jos otettaisiin ajasta keskiarvo (poislukien lepoviikot ja aerobiset, joita en laske treeneiksi), olisi se jotakuinkin juuri 5 treeniä viikossa. Aerobisia en laske treeneiksi sen takia että teen niitä vaan dieetillä - ja ne on vaan aerobisia :D

Käytiin Maijun kanssa Vierumäellä rentoutumassa :)


Mutta riittääkö se, viisi treeniä viikossa?
Joidenkin mielestä varmaan ei ja toisten mielestä taas kyllä. Omalla kohdallani sen on oikeastaan pakko riittää, jos aion saada riittävästi unta ja antaa aikaa koulun ja töiden lisäksi myös perheelle. En lähtisi kuitenkaan väittelemään riittääkö vai ei, vaan lähestyisin aihetta siltä näkökulmalta että miten se 5 tai kuusi treeniä viikossa saadaan riittämään mahdollisimman hyvin. Eli siis miten voit maksimoida kehityksesi viidellä treenillä viikossa.

Treenin määrä ei suoraan kerro treenin riittävyyttä. Voit treenata vaikka 10 kertaa viikossa saavuttamatta mitään lisähyötyä verrattuna viiteen tai kuuteen treeniin viikossa. Uskon että esim. viidellä treenillä viikossa pärjää todella hyvin, kunhan treenien laatu on kunnossa, lepo ja ruokavalio on kunnossa.

Oon treenannut pitkään ohjelmalla, jonka perusta on viiteen jaettu: selkä, rinta, olkapäät, jalat, kädet. Riippuen hieman aikakaudesta, ollaanko juuri päästy kisadieetiltä reverselle vai onko tilanne esim. tämä kuin nyt että edellisistä kisoista on jo pitkälti yli puoli vuotta ja offseason on kovassa vauhdissa. Kun treeniohjelman perustana on em. kaltainen jako, sitä on helppo muokata aina tilanteen mukaan. Kisojen jälkeen olen monesti pyrkinyt tekemään juuri tuolla perus jaolla suoria sarjoja, raskaasti ja hakemalla progressiota sarjapainoihin. Jonkin ajan kuluttua ollaan kuitenkin säädetty ohjelmaa niin, että saadaan esimerkiksi priorisointia olkapäille tai rinnalle - lisäämällä toinen treeni olkapäille vaikka käsitreenin yhteyteen.

Uskon että juuri tuo muokattavuus 5-jakoisessa ohjelmassa on sen juttu. Pitämällä perusta kunnossa saadaan kuitenkin tarvittaessa lisärasitusta tai muuta ekstraa tehtyä oikeastaan miten vain, kunhan se suunnitellaan niin ettei se lähde haittaamaan sitä perustaa. Okei, joku voi nyt ottaa kantaa, että "eihän se ole 5-jakoinen jos sitä muokataan lisäämällä toinen rintatreeni olkapäiden yhteyteen"... No ei varmaan niin, mutta ei se tätä asiaa muuta :)

Ensimmäistä kertaa yli kuukauden kesälomalla!
Mulla alkaa maanantaina loma, joka kestää elokuun alkuun asti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vähän pidempään kuin viikon tai pari kesälomalla. Myöskään koulua mulla ei nyt kesällä juuri ole, joten vapaa-aikaa jää normaalia enemmän aika paljonkin.

Oon siis nyt viimeisen pari kuukautta treenannut edellä mainitulla 5-jakoisella, jota on muokattu niin, että olkapäitä on tullut 2x viikkoon, muut lihasryhmät kerran. Tämän loman takia mietittiin Jarin kanssa, että miten me hyödynnettäisiin tämä n. 7 viikon loma-aika. Päätettiin antaa kropalle vähän reilummin rasitusta ja ottaa mukaan tuplatreenit.

Homma muuttui siis niin, että jalat treenaan kerran viikossa, mutta kaikki muut lihasryhmät kaksi kertaa. Tuplatreenipäiviä on kolme ja yhden treenin päiviä kolme. Yhden päivän pidän totaalilepoa. Aloitin uudella treeniohjelmalla jo tällä viikolla, treenijako saattaa hieman hakea paikkaansa jos tarve vaatii, sen takia en sitä vielä tän tarkemmin lähde ruotimaankaan.

Tämän hetken kondista! Painoa noin 84,5 kg


Oon aina ollut todella "domssiherkkä"
Aika näyttää miten tämä kokeilu toimii, sen verran voin nyt sanoa, että maanantaina oli rintatreeni ja tänään myös. Pelotti hieman mennä treenaaman kun edelleen melko kovat domssit maanantaista. Oli oikeastaan mikä lihasryhmä tahansa, niin treenattu lihas on mulla aina useamman päivän aika kipeä. Tämä ei ole muuttunut ajansaatossa mihinkään vaan alusta alkaen on näin ollut. Domssit onkin itselle yksi mittari treenin kovuudesta. Tiedän, ettei se tutkimusten mukaan tarkoita, että sitä kehittyisi enemmän kuin ilman domsseja, mutta itselleni se on todella tärkeä merkki. Oon tottunut siihen, että kovan treenin jälkeen, seuraavana päivänä treenattu lihas on kipeä. Jos treenin jälkeisenä päivänä ei treenattu lihasryhmä ole kipeä niin se on mulle suora merkki huonosta treenistä.

On tullut myöskin seurattua onko esim. dieetillä tai runsailla kaloreilla tai jopa lisäravinteilla vaikutusta domssien voimakkuuteen. Yleisesti palautumiseen kaikilla näillä kyllä on, ja itse domssien voimakkuuteen tuntuu hieman L-Glutamiini vaikuttavan.

Päivittäiset lisärainteet, nyt uudessa ruokavaliossa myös Vitargo mukana joka tosin kuvasta puuttuu :)


Vaikka tutkimusten mukaan ei ilmeisesti perustetta domsseille olekaan, niin kyllä mä uskallan väittää, että jos treenaa hauista ja seuraavana päivänä on ojentaja kipee niin jotain on tehty väärin ;)

Ruokavalio tukee harjoittelua!
Olipa se mikä laji tahansa, niin ruokavalion tulisi tukea harjoittelua mahdollisimman hyvin. Ruokavalio tulisi mielestäni koota tavoitteiden mukaisesti. Oon siis pitkään jo syönyt hiilarivaihtelulla, jossa hiilihydraatin määrää on vaihdeltu päivittäin. Tämä pitää aineenvaihduntani hyvänä ja rasvan kertyminen tuntuu pysyvän suht hyvin kurissa. Aikaisemmin hiilarimäärät oli sidottu päiviin, treenattiin tai ei. Nyt muutettiin tätä niin, että hiilarimäärä toimii yhdessä treenien kanssa. Tuplatreenipäivänä syödään hieman enemmän kuin yhden treenin päivänä ja vastaavasti lepopäivänä taas vähiten. Edelleen on suuri vaihtelu päivien kesken ja lisäksi tarvittaessa tankataan vähän reilummin.

En usko että voisin kovinkaan paljoa tämän motivoituneempi olla kehittymään. On aivan sairas into painaa ja koittaa saada kehitystä aikaiseksi. Mieli ja focus on todella vahvasti ensi kevään Fitness Classicissa, nyt vaan toivotaan ettei tule mitään takapakkeja ennen sitä..!

Tsemppiä juuri sulle, juuri sinun omaan juttuusi! Mitä ikinä teetkään, tee se kovalla palolla ja täydellä sydämellä!

- J

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Teksti, jota en ollut ajatellut koskaan kirjoittaa.

Jokainen, joka on blogiamme aktiivisemmin seurannut, on varmasti huomannut kirjoitus välini pidentyneen entisestään ja tekstien käsittelevän pääasiassa hyvinkin pintapuolisesti elämääni. Myös somessani on vilahdellut jonkin verran melko melankolisiakin tekstejä, ja tarkkasilmäisimmät ovatkin jo muutamaan otteeseen kyselleet, että onko kaikki hyvin. Vastaus on aina ollut reipas "tottakai", vaikka rehellisyyden nimissä tämä ei olekaan pitänyt paikkaansa pitkään aikaan.



Olen pitkään jo pyöritellyt päässäni tätä tekstiä, mutta joka kerralla päättänyt jättää tekstin kirjoittamatta, koska olen joskus kauan sitten tehnyt periaatepäätöksen että en oman elämäni varjopuolia somessa aio koskaan jakaa. Kuitenkin nyt on mielestäni korkea aika avata tämän vuoden tapahtumia ja ehkä vähän selittääkin omaa käytöstäni, joka on hetkittäin saattanut olla hyvinkin poissaolevaa. Osaksi haluan myös puolustautua, sillä sain viimeviikolla kuulla niin kummallisen kommentin elämääni liittyen että nyt on yksinkertaisesti pakko oikaista muutama väärinkäsitys.

"Helppohan se on sun sanoa, sä vaan treenaat ja liihottelet paikasta toiseen Better Bodiesin vaatteissa". Kyllä vain, näin eräs minulle itseasiassa melko vieras henkilö, tokaisi minulle päin naamaa salilla. Uskon että kommentti oli tarkoitettu ihan hyvällä, mutta tässä elämäntilanteessa kirpaisi kyllä aika syvältä. Osittain tietysti tämä on omaa syytäni kun en someen jaa kuin pääasiassa positiivisia asioita, mutta toisaalta ajattelen myös niin että jokainen saa sinne jakaa juuri sen kokoisen osan elämästään kuin haluaa. Mielestäni olisi myös hyvä että jokainen somea käyttäessään tämän muistaisi että siellä tuskin on esillä koko elämä jokaisine vaiheineen ja että mielikuvaa toisesta ihmisestä ei kannata muodostaa pelkän someprofiilin perusteella.

Rehellisesti sanottuna vuosi 2017 on ollut tähän mennessä varmaankin elämäni rankin vuosi. Paljon todella ikäviä asioita on tapahtunut lähipiirissä sekä perheessäni, ja ne ovat vaikuttaneet hyvinkin paljon minuun ja omaan yleisfiilikseeni. En näitä asioita voi enkä halua tässä sen tarkemmin eritellä, että en loukkaa kenenkään läheiseni yksityisyyttä, mutta sen voin sanoa että vaikka suoranaisesti minulle itselleni ei ole mitään pahaa tai ikävää tapahtunutkaan, niin en ole koskaan eläessäni ollut näin huolissani ja murheissani kenenkään muun puolesta ja parhaassa tapauksessa vielä monikossa. Tuskallisinta on se, kun ei voi tehdä mitään korjatakseen tilannetta, vaan joutuu vierestä seuraamaan toimettomana. Yleisesti koen olevani melko yksityinen omista asioistani ja minun on aina ollut vaikea kertoa julkisesti, jos joku asia on huonosti. Sitä varten on olemassa aivan muutama läheinen jonka kanssa jutella, kiitos heille kaikesta saamastani tuesta, sillä ilman sitä en tiedä kuinka olisin pärjännyt. <3

Olen myös ollut aina hyvä siinä, että esimerkiksi töissä keskityn vain ja ainoastaan siihen tekemiseen niin kovasti, että muut asiat saa painettua taka-alalle. Tämän vuoksi on varmasti ollut äärimmäisen hyvä asia, että töitä on ollut koko kevään ajan enemmän kuin tarpeeksi, jotta ajatukset on saanut siirrettyä aivan muualle. Saan myös aivan älyttömästi positiivista energiaa asiakkaistani ja työ onkin ollut eräänlaista hyvänmielen terapiaa minulle. Toisaalta asioiden käsittely onkin sitten jäänyt vähemmälle ja nämä mielessä pyörivät ikävät asiat ovat sitten aiheuttaneet sen, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen kärsinyt jonkin verran uniongelmista ja olen heräillyt aamuyöstä valvomaan. Tätä olen onnekseni saanut jonkun verran jo kuriin, koska jokainen joka minut tuntee, tietää kuinka tärkeää laadukas uni on minulle ja kuinka hankala minun on vähillä unilla toimia tehokkaasti.

Tiedän toki, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin, ja pitäisi osata keskittyä siihen positiiviseen, mutta välillä se on vaan täysin mahdotonta kun huoli painaa mieltä. Toivoa kuitenkin vielä on monessakin suhteessa, joten toivon että jossakin vaiheessa voin kirjoittaa tilanteen olevan parempi. Sitä ennen on nyt vaan sinniteltävä ja pyrittävä auttamaan sen minkä voi. Eräs hieno ihminen sanoi minulle tänään että harvoin ne ihmiset, jotka tukeutuvat toiseen, muistavat että sillä vahvalla "tukipilarillakin" voi olla niitä omia huolia ja murheita. Itsekin koitan muistaa tämän paremmin, sillä tämä henkilö on ollut minullekin erittäin suuri tuki ja toivon että voin olla hänelle edes puoliksi yhtä suurena apuna nyt ja jatkossa. <3
Enkä nyt missään nimessä halua, että kukaan alkaa minua säälimään, tai tarvitse mitään voivotteluja tai silkkihanskoilla käsittelyä osakseni, vaan koin että nyt on rehellisesti aika kertoa että aina se minunkaan elämäni ei ole mitään "liihottelua". Edelleen olen myös sitä mieltä että fokus kannattaa ja pitääkin siirtää niihin positiivisiin asioihin, mutta joskus on myös ihan okei olla vähän surullinenkin.
Kuitenkin vaikka askel nyt tällä hetkellä painaakin ja liihottelu ei tunnu onnistuvan, niin pyrin silti nostamaan varpaat ilmaan edes silloin tällöin ja nauttimaan joka hetki täysillä elämästä.


Maiju


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Fitness-kilpailijan kamala ruokavalio

Holaholaa! ...Ei toki sillä että tuolla pahemmin kuumalta kesäkeliltä näyttäisi, mutta toivoa on hyvä pitää yllä!

Tässä on kaikenlaisia dokumentteja ja muita päivityksiä sillon tällön nähty ja kummasteltu miten kamalia, yksipuolisia ruokia fitness-urheilijat syö... ne kun ei saa syödä mitään muuta kun kanaa ja riisiä ...tai parsakaalia.

Ajattelin vähän höpistä noista omista ruokatottumuksista ja ajatuksista mitä niiden takaa löytyy. Täytyy kuitenkin muistaa, että varmasti maailmasta löytyy kavereita, jotka ei oikeesti syö mitään muuta kun kanaa ja riisiä. Se on kuitenkin heidän oma päätöksensä eikä se tee siitä mitään totuutta väittämälle: "ei saa syödä mitään muuta, jos haluaa kehittyä". Tavoitteita on monia ja jos ruokavaliolla voidaan niihin vaikuttaa niin sitä tulisi säädellä niin, että sinne tavoitteisiin päästään mahdollisimman hyvin.

Koostan tähän ensiksi listan ruoka-aineista joita syön (ja haluan syödä) ympäri vuoden:

Yllä oleva lista koostuu hyvin pitkälti ruoka-aineista, joita syön siis käytännössä päivittäin. Ainoastaan leipää (ja sen päälle tulevia juustoa ja fileesiivuja) syön vain 1-2 päivänä viikossa riippuen miten tekee mieli.



No, nyt on listattu ruoka-aineet joita tulee syötyä, mutta miten ja milloin ja miksi?
- oon hereillä ison osan päivästä ja haluan syödä useasti, joten syön 6 ateriaa päivässä
- haluan syödä monipuolisesti ja sellaisia aterioita mistä tykkään oikeasti
- en syö parsakaalia koska en tykkää siitä enkä tarvitse parsakaalia mistään syystä

Oon jo pidempään syönyt noudattaen ruokavaliota, jossa viikon sisällä vaihtelee hiilihydraatin määrä oikeastaan päivittäin. Tämä sen takia, että vuoden 2015 talvella kokeiltiin ensimmäistä kertaa vaihtaa "tasaisesta, päivittäin samanlaisesta" syömisestä tähän hiilarivaihteluun ja kroppa alkoi kiristyä vaikka viikkotasolla kokonaismakrot/kalorit jne. pysyivät samana. Kun söin tasaisesti joka päivä samat määrät, tuntui kuin olisin ihan tukossa, energiat vähissä (vaikka ruokaa oli reippaasti). Vastaavasti vaihdettuamme tähän ruokavalioon, missä hiilarin määrä vaihtelee päivästä toiseen, kropan kiristymisen lisäksi aloin tuntea itseni todella energiseksi, tuntui tosi freshiltä ja hyvältä lähes tulkoon koko ajan. Mitään muutosta ei siis tapahtunut viikkokeskiarvojen lisäksi myöskään raintoaineissa eli samat ravintoaineet syötiin viikon aikana kuin ennenkin. Miksi siis syödä tasaisesti joka päivä samat ateriat, jos se päivittäinen oleminen tuntuu todella paljon huonommalta kuin nyt?



Syön siis tällä hetkellä niin, että viikko koostuu hiilarien osalta 4 (low, mid, high ja xhigh) eri kokoisesta päivästä. Keskiarvo kaloreilla päivää kohden noin 3000 tällä hetkellä. Tätä keskiarvoa toki hieman säätelee se, kuinka paljon xhigh-päivänä syödään. Lisäksi kaloreita ajellaan pikkuhiljaa ylöspäin, pitäen tämä offikunto edes jokseenkin siistinä. :) En kuitenkaan itse usko siihen, että väkisin pitäisi jokaisen miehen ja naisen yrittää nostaa kalorit vaikka 4000 "koska vaan pitää". Miksi syödä vaikka 1500kcal yli kulutuksen jos kuluttaa tosi vähän? 
  1. low: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä on melko alhaalla, vastaavasti rasvan määrä hiukan korkeammalla, jotta kalorit pysyvät kuitenkin jokseenkin ylempänä
  2. mid: kahtena päivänä viikosta hiilihydraatin määrä hieman korkeampi ja vastaavasti rasvan hieman matalampi
  3. high: yhtenä päivänä viikossa hiilarit jo vähän reippaammin ylempänä ja rasva jo melko alhaalla
  4. xhigh:yhtenä päivänä viikossa syödäänkin sitten hyvin hiilaripainotteisesti, hieman tuntemusten mukaan, mutta käytännössä tankataan reippaasti ja pidetään rasva matalana
Päivät on jaettu siis viikon ajalle em. mukaisesti. Päivittäisellä tasolla on myös hieman vaihtelua aterioissa. En siis syö aamusta iltaan jokaisella aterialla samaa määrää rasvaa tai hiilaria. Proteiini tosin pysyy melko vakiona päivän aikana.

Syön siis 6 ateriaa + treenijuomat päivän aikana:
  • Aamupala: valkuaisia ja keltuaisia, vettä
    • Aamupalan syön aina hiilarittomana, olin dieetillä tai en. Pari vuotta sitten vielä vannoin aamupuuron nimeen, mutta tämä nyt tässä muuttunut hiilarittomaksi. Jotenkin aamusta on mukavampi syödä kevyesti, päivä lähtee hyvin ja pirteästi käyntiin proteiinin ja rasvan sekoituksella. Ei sen kummempaa muuta syytä tälle :)
  • Ateria 2: naudan jauhelihaa (10%) ja vihanneksia. Muutamina päivinä viikosta myös riisiä ja ketsuppia
    • Proteiinin saantini päivän aikana on suhteellisen suuri, joten tämäkin on aika iso ateria. Naudan jauheliha ketsupilla ja kunnon mausteilla vaan on pirun hyvää. Lisäksi hieman vihanneksia ja joskus myös riisiä/makaronia.
  • Välipala: FAST 100% Natural proteiini ja muutamana päivänä cashew pähkinöitä
    • Avainlippu-merkillä varustettu esim. lakritsin makuinen välipala toimii mainiosti! Lisäksi cashew pähkinöitä turvaamaan riittävää rasvan saantia. Mukava, helppo ja nopeasti nautittava välipala töissä kiireiden keskellä.
  • Ateria 4: kaurahiutaleita, raejuustoa, marjoja
    • Tämän syön aina treeniä ennen. Antaa kivasti potkua treeniä varten, täyttää mahaa juuri sopivasti ja ennen kaikkea maistuu pirun hyvältä!  
  • Treenin aikana: FAST Intra
    • turvaamaan aminohappojen saanti treenin aikana, yhdessä 1-2L veden kanssa 
  • Treenin jälkeen: FAST Whey+
    • isolaattimuotoisen heraproteiinidrinkin juon heti treenin jälkeen, yleensä jo pukkarissa. Tästä lempimakuni on suklaa!
  • Ateria 5: riisiä, kanaa, vihanneksia ja joskus myös ketsuppia
    • Tämä tulee syötyä melko nopeasti kun pääsee treenin jälkeen kotiin. Puhtaan makuinen vaalea jasminriisi sekä hyvin paistetut broilerin sisä- tai rintafileet, lisättynä vielä raikkailla vihanneksilla maistuvat tässä vaiheessa päivää erittäin hyvältä!
  • Ateria 6: kanaa, vihanneksia, joskus riisiä ja ketsuppia ja oliiviöljyä
    • Tämä ateria on muutamana päivänä viikossa hiilariton, juuri ennen nukkumaanmenoa. Treenaan yleensä illalla joten tämä tulee 1-2 tunnin päästä ateria 5:sta ja on siten kiva täyte vatsaan ennen hyviä unia.
Käytännössä siis, proteiinia syön pitkin päivää, rasvaa aamupäivisin ja illalla. Hiilihydraattin olen painottanut treenin ympärille, ennen ja jälkeen siis. Aikanaan söin treenin aikana myös FAST Vitargoa, mutta nyt kun päivisin on kohtalaisen vähän muutenkin hiilaria syötäväksi niin mielummin syön sen aterioilla kuin juon sen treenissä.. :) Seuraava hiilihydraatin lisäys ruokavalioon tulee todennäköisesti olemaan juuri vitargo treenijuomaan.

Tämän tyylinen ruokavalio on mulle hyvin vaivaton, normaali ja koen pysyväni energisenä, positiivisena ja freshinä koko päivän ajan. Treeni kulkee mahtavasti ja kondiskin tuntuu pysyvän jokseenkin kurissa. 



Tykkään ruuasta ja mulle on tärkeetä että nautin siitä. Mulle on myös tärkeetä että voin hyvin ja elän terveellisesti. Aikanaan söin miten sattuu, millon sattuu ja nyt vasta jälkeenpäin on tajunnut miten huonosti olenkaan voinut tuolloin. Kyllä mä kuitenkin tykkään välillä herkutella ja etenkin syödä jonkun älyttömän kokoisen hampurilaisen mikä imeytyy viikon. Mutta kun niitä ei joka päivä eikä joka viikko syö, niin ne maistuukin aina sitten vähän paremmalta! ;)

Peace,
J

torstai 4. toukokuuta 2017

Jos mun elämä olisi edes päivän sellaista, kun Muodonmuutoksia-"dokumentissa" annetaan ymmärtää, en todellakaan harrastaisi fitness-lajeja.

Siitä on jo jonkin aikaa kun menin typeryyksissäni katsomaan tämän Kati Juuruksen "tekeleen" nimeltä Muodonmuutoksia (niin, tekeleen, koska mielestäni tätä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua dokumentiksi*), ja päätin heti ensijärkytyksestäni selvittyäni, että kirjoitan blogiin tästä jonkinlaisen vastineen koska koin itse, että tämä ohjelma oli niin uskomattoman kaukana omasta ajatusmaailmastani sekä siitä näkökulmasta mistä minä katselen tätä lajia.

*Dokumentti 
1. Todellisia tapahtumia autenttisen aineiston avulla mahdollisimman tarkasti kuvaamaan pyrkivä elokuva. (Suomisanakirja.fi)

Kuitenkin halusin ensin hieman aikaa käydä läpi rauhassa tätä ohjelmaa sekä minussa sen pohjalta heränneitä tunteita, jotta saisin sitten kerralla ilmaistua kaiken sen, mitä koin tässä ohjelmassa olevan väärin, mutta koska ohjelma tuntuu putkahtelevan esiin uudelleen ja uudelleen sosiaalisessa mediassa ja mielestäni on oikeasti todella kauheaa jos ei-lajin parissa olevat ihmiset todella ajattelevat lajin olevan yhtä oksentamista, itkemistä sekä salaatin lehtien punnitsemista, niin päätin nyt kuitenkin jo kirjoittaa oman näkemykseni tästä ohjelmasta siitä nousseiden väittämien pohjalta. Katsotaan miten onnistun.

Ohjelma alkaa hidastetulla kuvalla takatiloista soittorasiamaisen musiikin säestyksellä, josta ainakin minulla nousee mieleen lähinnä kauhuelokuva. Ylipäätään koko ohjelman läpi kantava musiikkivalinta oli mielestäni todella hm, erikoinen, mutta sopi varmasti ohjaajan tarkoitusperiin hyvin.



Nälkä.
Kyllä, minullakin on aina jossakin välissä dieettiä ollut enemmän tai vähemmän nälkä. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että kalorien (= ruuan) saantia on rajoitettu ja kulutusta (= liikuntaa) lisätty rasvanpolton edesauttamiseksi ja vaikka en periaatteesta laskekkaan kaloreitani tietyn rajan alle, niin silti olen syönyt enemmän kuin monet uudet minulla aloittavat pt-asiakkaat normipäivänään ruokapäiväkirjojensa perusteella. ;)



Treeni.
Omaan silmään pisti alussa näytetty treenipätkä, missä nainen tekee vipunostoja käsipainoilla ja kesken sarjan purskahtaa itkuun. Toki olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat eri tavalla, mutta täytyy sanoa että en ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän vipunostoja tehdessään ja ainakin omasta mielestäni tämä tuntuu melko erikoiselle tilanteelle enkä itse usko että tulen koskaan eläessäni tekemään sellaista treeniä että itkisin sen vuoksi yhtä vuolaasti.
Toki on treenejä joiden mentyä päin mäkeä on tullut kotona itkettyä, mutta niitä minulla on ollut jo ratsastus- sekä tanssiajoista saakka ja toki kun harmittaa, pitää se purkaa. Ohjelman naisen itku johtui todennäköisesti vielä jostakin aivan muusta kuin vipunostojen tekemisestä, mutta sitähän ei katsojille kerrottu tai näytetty. :)
Itkun lisäksi myöskään oksentaminen ei mielestäni kuulu treenaamiseen, toki joskus on tullut huono olo jos esimerkiksi verensokeri on päässyt liian alas tai hengitystekniikka raskaissa sarjoissa on mennyt sekaisin. Myös intensiivisen harjotuksen (siis minkä tahansa lajin harjoituksen) aikana lihasten happamuus voi nousta niin korkeaksi, että se aiheuttaa oksennusrefleksin, mutta oksentaminen tai ainakaan toistuva sellainen ei mielestäni todellakaan ole mikään hyvän treenin mittari.


Kuva: Team Andro / Matthias Busse 2013
Nyky-yhteiskunnan naisihanne on bikini fitness-kilpailijan näköinen.
Toki sporttinen lookki on varmasti monen mieleen jo pelkästään terveyden näkökulmasta, ja kun miesnäkökulmaa minulla ei ole tähän antaa, niin sen voin sanoa että itse suosin jo lajivalintanikin puolesta hieman lihaksikkaampaa naisvartaloa. :) Tietenkin voi hyvin olla että olen ajatukseni kanssa hyvin yksin, mutta en itse osaisikaan ottaa kantaa koko kansan puolesta ja uskon että moni ohjelman katsonut nainen, joka ei ole bikini fitness-urheilijan näköinen on saattanut tästä väittämästä jopa loukkaantua. 

Bikini fitness kilpailija (n kroppa) on kiva ja helppo katsoa. Siitä tulee sellainen olo että tuo kyllä ihan oikeasti nauttii tuosta hommasta.
Voi toki olla että olen väärässä, mutta itse uskon melko suurella varmuudella että kyse ei tässä ollut pelkästä kropasta vaan tässä lauseessa käsiteltiin sitä kokonaisuutta sekä myös sitä lavaesiintymistä, mihin veikkaan tuon kommentoinnin pääasiassa viittaavan. Lavaesiintyminen vaikuttaa todella paljon sijoitukseen ja huono esiintyminen voi pilata hienonkin fysiikan siinä missä vaikka kouluratsastuksessa pieleen mennyt ohjelma. 


Kuva: Tommi Mankki 2016
Miesvalmentajat ja naiskisaajat-asetelma.
Tämä oli mielestäni todella yllättävä näkökulma, sillä fitness-lajeissa on kuitenkin alalajeina bikini fitneksen lisäksi naisille suunnattu body fitness sekä women's physique ja miehille suunnattuja men's physique, classic bodybuilding sekä tietenkin vielä erikseen kehonrakennus, eli lajeissa on kilpailijaedustusta molemmissa sukupuolissa runsaasti. Virallisia Suomen Fitnessurheilu ry:n valmentajia on nopealla vilkaisulla sivuille listattuna 14 kpl, joista 8 on naisia ja loput miehiä ja tuomaristossakin näyttäisi olevan 24 tuomarista puolet naisia ja puolet miehiä eli tämä ajatus "kuvanveistäjästä" ja hänen naispatsaistaan lähinnä naurattaa. Myös Suomen Fitnessurheilu ry:n tuomarikunnan puheenjohtaja on nainen, joka siis johtaa ja vastaa tuomaritoiminnasta Suomessa. Miksi tätä ei näytetty ohjelmassa?



    Spartan Gearin Toiminnallisen Harjoittelun PT-koulutuksessa 2 viikkoa ennen SM-kisoja 2016.
En kerkeä tai halua nähdä ketään dieetillä ollessani tai jaksa keskittyä työhöni.
Vanha sanonta kuuluu niin että meille kaikille on annettu se sama 24 tuntia vuorokaudessa ja sitten on oma asiamme että miten sen käytämme ja uskon tämän pitävän täysin paikkaansa. Toki töitä on yleensä jokaisen lajiharrastajan tehtävä sekä mielellään myös treenit hoidettava jos pärjätä haluaa, mutta muun ajan voi tosiaan käyttää haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa mieluiten sen viettää kotonansa rauhassa ilman muiden ihmisten häirintää niin se hänelle suotakoon, mutta fitneksen taakse en kyllä tässä asiassa silloin menisi. Itse olen 6-vuotiaan pojan äiti ja en ole koskaan sellaista fitness-elämää itse viettänytkään missä voisi ainoastaan niitä omia haluja ja tarpeitaan miettiä ja uskon että tämä on pelkästään hyvä asia. Toki se on myös lapsettoman etuoikeus että voi halutessaan elää ja hengittää ainoastaan sitä fitness-minäänsä (tai mitä tahansa minäänsä) päivästä toiseen ajattelematta mitään muuta, mutta itse koen että sinä päivänä, kun kisaamisen takia en pysty tai halua muita elämäni osa-alueita kunnolla hoitaa, on aika vaihtaa lajia. Toki kaikilla on väsyneitä tai muuten vaan sellaisia päiviä että ei huvita olla kovinkaan ekstrovertti, mutta mielestäni tämä ei johdu lajista vaan omasta sen hetkisestä mielentilasta. 

Ruokien punnitseminen
Punnitsen ruokani vuoden ympäri, kyllä. En välttämättä siksi että en osaisi vieläkään arvioida paljonko on esimerkiksi 30 grammaa pähkinoitä tai vaikka 150g lihaa, vaan siksi, että se on juurtunut tapa jota toki käytän aina dieetillä ollessani siitä syystä, että saan mahdollisimman optimaalisen kokoisia ruoka-annoksia aikaan. Punnitsen toisinaan myös vahingossa poikani annoksia vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista millään tavalla. En punnitse esimerkiksi salaatinlehtiä (koskaan) tai muitakaan kasviksia offilla, koska en näe siihen mitään syytä ja joskus voin käydä ravintolassa syömässä tai reissatessani saatan syödä pidempiäkin aikoja ilman ruokavaakaa, koska uskon että lajin parissa viettämänäni aikana olen sen verran oppinut hahmottamaan ruoka-annoksieni kokoa että pärjään myös silmämääräisellä arvioinnilla melko hyvin. En myöskään usko kroppani olevan niin tarkka että muutaman gramman johonkin suuntaan heittävä pihvi vaikuttaisi kroppaani millään tavalla. Toki alussa olin kovin tarkka ja ehdoton, koska en vielä tiennyt mikä on oleellista ja mikä ei, ja silloin valmentajan ohjeisiin tukeutuminen olikin todella tärkeää, mutta nyt viiden vuoden jälkeen osaa suhtautua asioihin jo vähän rennommin. Ohjelmassa (edelleen kieltäydyn kutsumasta sitä dokumentiksi) esiintyneet kilpailijat ovat hyvin voineet olla ensikertalaisia joka voisi hyvin selittää tätä ohjelmasta välittynyttä mustavalkoisuutta. Jotakin ensimmäistä kertaa tehdessään kannattaa noudattaa mahdollisimman tarkasti kokeneemman ohjeita, se on selvä. Myös Davis ym 2000 tutkimuksen mukaan kehonrakentajien on havaittu olevan muiden urheilulajien harrastajia säntillisempiä, joka voisi selittää sitä, että ylenpalttinen säntillisyys on osa fitnessurheilu kulttuuria.


Hormonitoiminnan häiriintyminen ja sen aiheuttama mahdollinen lapsettomuus
Omalla kohdalla kuukautiseni ovat sen verran itsepäisiä että ne tulevat hyvinkin säännöllisesti aina ajasta ja paikasta riippumatta ja vaikka dieettasin viime vuonna sekä kevään että syksyn kisoihin, niin ne pysyivät tiukasti mukana. Toki tämäkin on yksilöllistä ja toisilla ne häiriintyvät jo pienemmästäkin stressaavasta tilanteesta. Ensimmäisellä dieetilläni 2013 kisojen lähellä oleva kiertoväli hieman piteni, mutta muuten ovat aina tulleet normaalisti ja muutenkin kun kyse on harrastuksesta niin tuntuu hassulle että jotkut ovat lähtökohtaisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa lajin eteen terveydestään välittämättä. Tämä laittaakin valmentajien harteille paljon vastuuta, sillä jos urheilija itse ei ota sillä hetkellä vastuuta terveydestään niin silloin viimeistään valmentajan tulee tehdä se. Myös ihan kisaamista ajatellen on tärkeää toteuttaa dieetit järkevästi niin, että elimistö palautuu niistä normaalisti ja diettaaminen onnistuu myös jatkossa. Fitnesslajien ja niissä kilpailemiseen liittyvän dieettaamisen vaikutuksista hormonitoimintaan on myös tehty hiljattain tieteellistä tutkimustakin, jonka pääset lukemaan täältä.
Suomen Fitnessurheilu ry on myös kiinnittänyt erityistä huomiota tähän viime vuosina ja nykyisin valmentajille onkin olemassa pakollinen koulutus, jossa opetetaan kilpailudieetin terveellistä suunnittelua sekä toteuttamista.

Vanupeite iholla.
Piti ihan googlata miltä se lanugokarva näyttää ja en ole kyllä sellaista omalla ihollani tai kenenkään muunkaan lajiharrastajan iholla koskaan nähnyt. 

Kilpailijan ja valmentajan käytös kun kilpailija ei ollut finaalissa.
Oma näkemykseni siitä, miten kuuluu toimia jos on jäänyt finaalin ulkopuolelle on se, että arvokkaasti kerää tavaransa ja menee vaikka hotellihuoneeseen itkemään harmitustaan pois. Jälkikäteen voi sitten kysyä vaikka tutulta tuomarilta vinkkejä siitä, mikä meni vikaan mutta sekä valmentaja että valmennettava olisivat inttämässä tuomarilta selitystä miten voi olla mahdollista että kilpailija ei ollut finaalissa on kuulostaa mielestäni hieman hurjalle ja mahdollisesti tässä tapauksessa myös täysin käsikirjoitettu kohtaus? Valmentajan on toki tuettava urheilijoitaan, mutta en usko että se, että lähtisi valmennettavansa harmitukseen mukaan, auttaisi ketään millään lailla eteenpäin. Fitnesslajeissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, kuka pudottaa eniten painoa tai kärsii dieetillään eniten, tai noudattaa ohjeitaan tarkimmin vaan siitä, kuka saa tasapainoisimman ja kokonaisuutena parhaimman paketin tuotua juuri sinä kisapäivänä tuomareiden nähtäville lavalle, ja tämä on mielestäni asia, joka tulee jokaisen kilpailijan ymmärtää jo lajia aloittaessaan. 


PM-kilpailut 2016 Alingsås, Ruotsi
Kuva lainattu Meeri Mäenpäältä

Summa summarum, fitness-lajit kilpaurheiluna vaativat kovaa työtä sekä -luonnetta siinä missä muutkin kilpaurheilulajit, sitä en tietenkään kiellä ja kaikki ohjelmassa esiintyneet tytöt kyllä olivat hyvässä kunnossa ja esiintyivät pääasiassa edukseen. Olen toki itsekin dieetillä toisinaan tosi väsynyt mutta koen että koska se on oma valinta, on siihen myös osattava suhtautua sellaisena eli pyrin siihen että läheiseni tai perheeni ei joutuisi minun diettaamisesta tai siitä johtuvista aikatauluista juurikaan kärsimään millään lailla, vaan hoidan treenini ja syömiseni niin että se ei häiritse arkea tai että se verottaisi mahdollisimman vähän esimerkiksi perheen yhteistä aikaa. 

Itselle jäi ohjelman nähtyäni sellainen kuva, että ohjaaja oli alusta lähtien pyrkinyt kuvaamaan bikini fitnestä tietyssä, mielestäni melko synkässä valossa, jossa mies valmentajat määräävät ja naiskilpailijat tottelevat kiltisti näitä. Tätä omaa näkemystäni vahvistivat keskustelut ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden kanssa ja kuultuani myös, että ohjelmassa esiintyneiden henkilöiden puhumisia sekä tekemisiä oli pyritty jatkuvasti ohjailemaan tiettyyn suuntaan vaikka alunperin oli kuulemma vakuuteltu, että ohjelmassa ei ole mitään tiettyä käsikirjoitusta ja että siitä tehdään mahdollisimman neutraali ja realistisen kuvan lajista antava dokumentti. Alunperin osallisille oli kuulemma myös kerrottu että kuvausryhmää kiinnostaisi erityisesti se kova työ, mitä bikini fitneksessä kilpaileminen vaatii, mutta kumma kyllä lopulliseen tuotokseen oli kuitenkin päätynyt kovin vähän esimerkiksi itse treeniä näkyville. Osaa ohjelmassa esiintyneistä henkilöistä jäi ohjelman lopullinen sävy jäi harmittamaan jopa niin paljon, että he eivät olleet halunneet tätä ohjelmaa näyttää esimerkiksi läheisilleen.

Olen henkilökohtaisesti todella pahoillani siitä, että tällainen mielestäni todella harhaan johtava "dokumentti" on bikini fitneksestä päässyt Ylen ohjelmistoon sekä kaiken kansan nähtäville ja toivon todella että tämän väärinkäsityksen paikkaamiseksi saisimme pian näytille dokumentin, missä voisimme näyttää mitä fitness-lajit todella ovat.


Aidointa ohjelmassa oli mielestäni kilpailijoiden iloiset sekä innostuneet ilmeet lavalta poistuessaan.

-Maiju